Topin kauan odotettu ensimmäinen merkkipäivä koittaa kohta. Vauvasta on kasvanut ISO poika. Tällä viikolla ollaan opeteltu paljon uusia asioita ja en voi olla muutakuin ylpeä äiti.
Ei ehkä paina kenenkään puntarissa mitään, jos kerron kyynel silmakulmassa Topin oppineen sitä ja tätä ja tota. Mutta tälle äidille ne ovat niitä pieniä suuria hetkiä, joita on kovasti odotettu.
Tällä viikolla vain tajusin yhtäkkiä, että Topi on kiinnostunut matkimisesta. Aloin siis tekemään erilaisia asioita ja tuo pieni hetken tuijoteltuaan toisti samaa. Taputtaminen, vilkuttaminen, ”paijaaminen”, muiskauttaminen, kielen naksuttelu, leikkiruokien maiskuttaminen, nyökyttely joo sanan kera, pään pudistaminen, nyrkin heristäminen, palikoiden laittaminen oikeista koloista… nämä ovat uusia taitoja. Tuntuu, että tällä hetkellä ei olisi asiaa mitä Topi ei oppisi. Paitsi joo, se käveleminen.. mutta kukin ajallaan omaa tahtiaan!
Topihan syntyi siis 23.10.2012 kiireellisellä sektiolla klo 2:07. Viralliseen juhlapäivään on enää vähän päälle viikko. Tavallaan kammottavaa ajatella, että pieni köllöttelevä pallero on matkannut koko ajan kohti riiviömäistä menoa ja meininkiä. Ei varmaankaan mene aikaakaan, kun pojasta katoaa viimeisetkin vauvan rippeet. Topista tulee virallisesti taapero. Se tietää uhmaa, kyyneliä ja kiukkuja. En silti osaa yhtään odottaa mitä tuleman pitää..
Itse synttärit meillä ei ole mitenkään erikoiset. Tuntuu, että monessa paikassa kilpaillaan tässäkin asiassa. Kenellä on hienoin kakku, kuka saa hienoimmat lahjat. Meillä nämä ensimmäiset synttärit ovat tärkeä juttu, mutta emme niitä kuitenkaan överiksi asti ala korostamaan. Topi on niin pieni, että ei oikeasti tajua koko touhusta mitään. Yksinkertaista, tylsää?
Kutsu: Kirjoitin tekstiviestin, jonka lähetin suurimmalle osalle. Loput kutsuin suullisesti tai facebookin välityksellä. Panostan kortteihin sitten, kun poika ymmärtää enemmän.
”Tervetuloa Topin ensimmäisille synttäreille 19.10. klo 14 –> . Ohjelmassa ei ole ruokaa kummempaa, joten kellonaika ei ole jämpti. Ilmoitathan tulostasi ja niistä allergioista Tilaisuus saattaa sisältää paljon ihmisiä, kiljuvia vauvoja ja epäonnistuneen ensimmäisen kakun. Ajatus on tärkein! ”
Koristeet: Siivoamme, laitamme tavarat paikoilleen. Hankimme pöytäliinan, ilmapalloja. Ruokapöytään muutama koriste ja se siinä. Siisteys on tärkeintä tällä kertaa.
Ohjelma: Emme järjestä erityistä ohjelmaa. Syödään, jutellaan ja puhalletaan kynttilä. Ihan perus kauraa. Toimintaa ja muuta vasta sitten, kun Topikin voi osallistua. Meillä on paljon leluja ja vieressä leikkipiha, joten vieraat kyllä viihtyvät.
Lahja: Sanoin monelle, että saa tuoda mitä haluaa, koska Topilla on paljon kaikkea. Toivottiin myös Brion taaperokärryä ja ”tiskiallasta”, sekä kokkivälineitä tai työkaluja. Topihan sai Isopapaltaan rahaa, jolla ostimme Brion hellan sekä muovisia leikkiruokia.
Me hankimme pojalle pienen lahjan myös. Topi ei osaa vielä mitään pyytää tai toivoa, mutta kerran kauppakeskuksessa ollessamme siellä oli BR-lelujen esittelypiste. Topi konttasi sen luo kamalaa vauhtia ja istui sellaisen laulavan/tanssivan koiran eteen. Leveä hymy kasvoillaan poju katseli koiran tanssimista. Topi toivoi siis tätä koiraa eleillään ja innostuksellaan. Ja tuolla se nyt odottaa kaapissa syntymäpäivää.
Ruoka: Pieni suunnitelma on jo ruokapuolesta, mutta aika paljon sitten sovellan myös. Tarjolle tulee yksinkertaisia pieniä pizzapaloja. Makuina tonnikala-ananas ja kana-mozzarella. Aion myös tehdä erittäin herkullisen aurajuusto-kinkku täytteen ja laittaa sitä ruisnappien päälle. Herkkupuoli koostuu suklaisesta kakusta, jossa päällä siis ihan suklaakastike kermavaahdon sijaan. Topille teen oman pienen kakun, jossa on vähemmän sokeria. Sen lisäksi keksejä, limua, kahvia ja EHKÄ coctail piirakoita sekä munavoita. Laitan myös vihanneksia ja hedelmäpaloja tarjolle.
Mielestäni kuulostaa loistavalta ja maistuvalta menuulta. Ainut ongelma on se, että osa vieraista tulee lauantaina ja osa sunnuntaina. Joutuu varmaan tekemään ruoat kahdessa erässä. Olen vielä ihanasti torstain ja perjantain iltavuorossa eli helpoksi tämä ei mene. Mikään ruoka ei ole kuitenkaan työläs, joten uskoisin aamulla olevan riittävästi aikaa tehdä kaikki valmiiksi.
Miltä kuulostaa? Maistuisiko teille? Otan myös ehdotuksia vastaan!
Kuva: Kyllähän sitä täytyy se yksivuotiskuva otattaa. Aion tietenkin tapani mukaan kuvata pojan myös kotona, ihan vain tavan vuoksi.
Käytiin tänään myös otattamassa super ihania vintage kuvia Isossa Omenassa. Topille puettiin farkut, liivillinen kauluspaita ja lätsä. Kuvat otettiin vanhanaikaisessa puu tuolissa ja suloisen fillarin kyydissä. Somisteita vaihdeltiin pesäpallovälineistä nalleen ja kulkurin keppiin. Kuvat ovat <33 !! Itse kuvaaminen ja yksi kuva maksoivat 20 euroa ja lisäkuvat sitten enemmän.
Sen lisäksi meillä on loistava tilaisuus otattaa koulukuva tyyliset kuvat vauvakerhossa. Ne otetaan muutama päivä Topin synttäreiden jälkeen, joten en varaa näiden lisäksi nyt sitten muita kuvauksia.
Vaatteet: Juhlapuku? Solmio? Rusetti? En osaa ajatella vauvoja juhlapuvuissa, joten päätettiin hankkia Topille jotakin paljon mukavempaa päälle. Halusin hillityt värit, siistit ja tyylikkäät vaatteet. Lindexistä löytyi alekorista juuri sopiva setti tähän tarkoitukseen. Suloinen pieni mies!
Siinä oli nyt meidän suunnitelmat. Saatte sitten viikonlopun jälkeen kuulla mitä kävi! Ja Facebookissa kannattaa seurata, jos vaikka iskee kamala kakkukriisi tai suunnitelmat muuttuvat. Sinne päivittelen aina sellaisia arjen pieniä asioita, joista en viitsi omaa postausta tehdä!
Kommentit (13)
Eikä, varmasti ihani noi vanhanaikaisen näköiset kuvat! Oliko tosta tempauksesta ilmotettu/tiedoitettu missään? Harmittaa ku en tiennyt tuollaisesta, muuten olisin aivan varmasti mennyt!
Suloista miten Topi oppii matkien! 🙂 Meidän poika on aivan eripuusta veistetty, hän ”yksinään” menee, tutkii ja harjoittelee ja kerta toisensa jälkeen yllättää meidät uusilla jutuilla. 🙂
Joskus psykaa lukiessa tutustuin näihin lapsen oppimisen malleihin ja aihe oli mielestäni tosi mielenkiintoinen. 🙂
Mua kanssa kiinnostaa noi oppimisjutut kamalasti 🙂
Itehän opin vaan kuuntelemalla. Lukemalla ei tuu mitään 😀
Nyt mä tuun takas sun blogiin, oli tarkotus tänään laittaa tähän ja siihen uudempaan kommenttia ku saan ton lapsen nukkumaan 😉
Hienoja uusia taitoja Topilla! 🙂 Matkiminen on kyllä ehkä parasta ”lääkettä” kaikkiin taitoihin :>
Kuvat on varmaan super sulosia, me ei päästy nyt 1vee kuvauksia ottamaan oikeeseen kuvaamoon ku on niin paljon rahallisia menoja nyt ja se harmittaa mua ihan hirveesti 🙁 Tosin en mä tiiä oisko kuvailuista tullu yhtään mitään, luultavasti ois tullu vaan mökötys ja vauhti kuvia :DDD
Kuulostaa tosi hyviltä noi tarjoilut 🙂 Meillä oli aika vähän tarjoiluja, ei siis ollu mikään runsas pöytä, mutta just sopivasti kaikkea ja mä panostin kakkuun, se ku on mun omaa alaa, ni en voinu tyytyä mihinkään IHAN tavalliseen 🙂 Ja ihania lahjatoiveita! Ja jo hankittoja lahjoja! 🙂
Mäki päätin etten tee mitään tavallista kakkua. Aion laittaa ohjeen ja kuvat sit tänne 🙂
Niin ja oli kyllä tosi vaikeeta saada Topista hymy kuvaa. Toinen vaan tuijotti suu auki kuvaajaa -.-
Alkuun tuntu vaikeelta miettiä noi lahjat, mutta onneks sit keksiki mitä pyytää kaverille kun käytiin kattelee ensin.
Heips Anette! Ihan hyvältä kuulostaa noi tarjoilut oon Nikolle suunnitellut jtn vastaavanlaista eli karjalanpiirakoita + munavoita, lidlin pizzapiirakoita, suklaakakku (jonka tilaan kondiittorilta) sit lapsille jotain perus sipsiä ja karkkia. Meillä oli Nikon ristiäisissä noita ruisnappeja kylmäsavulohi-katkarapu täytteellä, nams ne oli hyviä. Nyt ajattelin tehdä vähän ”vaatimattomamman” menun. Me pidetään kans ihan kotosalla juhlat vieraiden määrä on varmaan jtn 20-30 välillä kummit + lähimmät kaverit ja sukulaiset. Kaikilla on lähes jälkikasvua joka siis tietty kasvattaa äkkiä tota vierasmäärää 🙂 Mä en oikeen vielä tiedä et mitä Nikolle ostaisi synttärilahjaksi, mä oon kans tykästynyt tohon brioon et mahdollisesti sieltä valmistajalta ainakin jtn. -Johanna
Meillä on nyt menu jo rakentunut tarkemmaksi ja päätinkin tehdä hieman erilaisen kakun! Ajattelin ne reseptit sitten julkasta blogissa synttäreiden jälkee 🙂
Minkä niminen tuo valokuvaamo on missä kävitte? 🙂
En valitettavasti tiedä nimeä, koska se oli joku tempaus :/
Jep. Mä panostan aina kakkuun koska se on vaan se mitä nyt eniten pystyy tekemään noin pienen synttäreillä, se on mun tapa ainakin vaan osottaa että välitän ja panostan juhliin, en koita päteä, jos nyt kakunteko on pätemistä o.O Kenelle mäkin pätisin, isovanhemmille, huh huh. Joo äitipiireissä varmaan normaalia tollanenkin mutta onneksi mun äitiystävät ei oo tollasia, vaan kehuvat jos kakku on onnistunut, samoin kehuivat isovanhemmat 🙂 Toinen on vaan se että talo on siisti, on serpentiiniä/palloja tuomassa hieman juhlan tuntua päivään, mutta ei siinä kauheesti erikoisempaa tehdä voi, ja mulla menee jo kakun tekoon se pari päivää, joku sitten taas voi tehdä useita eri sortteja, mutta meillä on aina se ollut että kukaan ei jaksa kakun lisäksi ottaa kuin muutaman piparin joten miksi alkaa turhaan enempää leipomaan kun kaikki ei kaupaksi menisi.
Tuntuu että äitien keskuudessa kaikki, siis _kaikki_ on pätemistä, on se sitten se millaiset synttärikemut järjestää lapselleen, ne on joko turhan prameat kun ei niin pieni 1v esim niistä vielä niin ymmärrä, tai jos on vaisummat synttärit niin sitten ei panosteta muka lainkaan. Se on aina että tekee niin tai näin, aina väärinpäin 😀 Siksi oon iloinen että mulla on ihania äitiystäviä, kuvia en laita paljoa, silloin tällöin pojasta, en viikottain enkä aina kuukausittainkaan. Kuvia otan mutta ne jää itselle. Sitten kun on jotkut synttärit tms niin tulee otettua kuvia juhlaväestä, lahjoista (joka tällä kertaa jäi väliin, mutta saa ne vieläkin kuvattua 😉 ) ja samoin siitä kakusta, tai jos olisi koko pöytä herkkuja täynnä niin se kuva tulisi otettua siitä koko pöydästä, se on vaan miten kukin tykkää kuvata 🙂
Kyllähän sitä kakkuun kannattaa panostaa tottakai. Eikä siihen panostaminen tietenkään ole pätemistä :O Meinasin sellaista äitien keskuudessa leviävää kerskumista kuka tekee mitäkin paremmin. En sitä jos kuvaa kakkunsa facebookkiin tai tekee hienon kakun. Itse teko ei ole leveilyä vaan se miten sen tuo ilmi 🙂 Ymmärsitkö?
Meillä on aina tapana ollut tuo suolainen puoli panostettuna. Ja aika hyvin on ihmiset syöneet. Katotaan miten perinne siirtyy omasta lapsuudesta nyt meille 🙂 Ja toimiiko se näin vai ei.
Ei mitään tietoa :O Me vaan satuttiin paikalle! Ne on siellä myös ens vkl.