Tuo pieni käsi käteni löytää.
Rakkaus jota häneltä saan, sitä ei voi ymmärtää.
Niin vilpitön hän aina on.
Silmät kirkkaina loistaa, en edes osaa sitä selittää.
Tämä tunne niin outo, en koskaan voi käsittää.
Tiedän ainoastaan, että häntä tahdon rakastaa.
Vaikka sanoja parhaita etsiskelen, niitä kumminkaan löydä en.
Hän lepää kainalossani siihen hiljaa nukahtaen.
Vain pienen pieni hymy huulilla, se riittää.
Hän nukkuu minuun luottaen,
minä hiljaa kuiskailen
”Sinua Rakastan.”
Olen odottanut niitä hetkiä, kun ensi askeleet otetaan. Olen odottanut, kun ensimmäinen lause tulee suusta. Olen odottanut oivalluksia, oppimista ja itsenäisyyttä. Olen odottanut vaipasta luopumista ja isoksi pojaksi kasvamista.
Käsittämätön ylpeys. Konttaamaan lähtö. Tukea vasten käveleminen. Tuetta seisominen. Ensimmäinen sana. Lusikalla itse syöminen. Ensimmäinen kokonainen yö. Uusi hammas suussa. Itse tehty piirrustus.
Niitä arjen pieniä isoja asioita, joita kohti tavoitellaan. Kannustetaan ja kiirehditään eteenpäin. Iloitaan yhdessä uusista asioista.
Sitten se yksi sekunti, joka muuttaa kaiken. Se kaiken pysäyttävä hetki, jota et osannut odottaa. Pienen pieni pehmoinen käsi haparoi harsoa, tuttia ja sitten kahisevaa peittoa. Jatkaa matkaansa ja tavoittaa. Nuo hennot sormet, jotka kevyesti kiertyvät omiesi ympärille. Tyytyväinen tuhahdus, silmät sulkeutuvat. Lämmin tasainen hengitys. On turvallista, on hyvä olla.
Tänään tajusin. Ymmärsin todella.
Pitkään epävarmuus on painanut maanrakoon. Syyttävät katseet saaneet posket punertumaan häpeästä. Ajatukset piinanneet huonoudesta ja epäonnistumisesta. Ahdistus kuristanut jatkuvasta kilpailusta. Pelko vetänyt synkkyyteen ”Entä, jos en rakasta lastani tarpeeksi?”.
Nyt en ole enää huolissani. 13 kuukauden pelkäämisen jälkeen sain sisäisen rauhan. Tiedän, että äitiyttä ei mitata osaamisessa ja taidoissa. Tiedän, että muiden sanoista ja syytöksistä ei tule välittää. Tiedän, että maailmassa se mitä osaa ja mihin kykenee ei ole tärkeää. Tärkeintä on Rakastaa.
Koska vain rakastamalla tarpeeksi, saat oman lapsesi tarttumaan käteesi ja turvaamaan sinuun.
”Äiti.. pidä minusta kiinni. Minä haluan olla lähelläsi. Rakasta minua ikuisesti.”
Kommentit (45)
🙂 Ihanaa että sulta tuli tällainen postaus ja että olet kaiken sen nipinän ja napinan keskellä, jota oot osaksesi saanut, oivaltanut jotakin näin hienoa. Oot pienelle pojallesi paras mahdollinen äiti, täysin korvaamaton hänen silmissään, ja se on tärkeintä. <3
Aivan ihana postaus <3
<3 Kiitos!
Vastavierailulla blogissasi ja lukijaksi jäin minäkin tänne 🙂 Ihana runo ja kauniita ajatuksia <3
Tervetuloa lämpimästi!! 🙂
Ja kiitos <3
Ihana <3
<3
<3
<3
Itku tuli täälläkin! <3 muistan itekki sen tunteen kun tajuaa että kaikki on tässä ja nyt ja kuinka sydäntä särkee kun kuvittelee että toiselle jotain pahaa sattuisi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
– ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…
Ennen kuin minusta tuli äiti.
niin TOTTA <3
TOi on kyllä niin totta!!!
Kiitos <3
Voih <3 kyynel pääs täälläkin :’) se tunne on kyllä niin ihana, kun lapsi ”rakastaa takaisin” eli tarttuu kädestä kiinni, halaa tai antaa kuolasen suukon :’)
Nimenomaa! Kun lapsi osottaa rakkauttaan, se kertoo että lasta on rakastettu <3
Oi miten ihanaa :’) ♥
Niinpä <3 🙂 Tosi ihanaa!
Mäkin aloin itkemään täällä! :’) Ihanasti kirjoitettu. <3
Voi te ootte kyllä <3
Kiitos… 🙂
Joo kittti vaan, nyt aukes itkuhanat. Voi hormonit sentään!!!!!!!!!! Mulla meinas eilen itku tulla, kun Nea konttas eka isänsä luo, nousi seisomaan ja antoi ison halin. Sitten konttas mun luo ja teki saman. <3 Voi vauvat!
Ihanasti kirjoitettu <3
Voi eiii 😀 Ei saa itkeä! Paitsi nojoo, sulla on ne hormonit : D
Ihana Nea ja Nean iskä! 🙂 Kyllä ne isukit on lapsille <3
Mulla tuli kyllä tippa linssiin! ihanasti kirjoitettu! :’) ♥
Voi kiitos <3 🙂
Luin tätä aamulla kyynel silmässä, aatu nappas mun sormista kii enkä ja alettiin takas tuutuu 🙂 Nyt luin kunnolla, ihania olette.
<3
Aivan ihanaa Anette! Aloin itkemään <3
Kiitos, oot hassu 🙂 <3
Muaki alko itkettää! Miten ihana kirjotus <3 Toivottavasti nyt löysit sen voiman uskoo et oot maailman paras äiti Topille, vaikket täydellinen äiti olekkaan, niinku ei kukaan meistä <3
Kiitos <3
Mä löysin suunnan sille uskon tielle asiasta. Nyt vaan ei pidä lipsua, vaikka urpot kiusais!
Ihana kirjoitus <3
Kiitos <3
Ihana!
Kiitos 🙂
Pakko kommentoida ekaa kertaa ikinä.. itku pääsi <3 Sitä se juuri on!
Kiitos, että rohkaistuit kommentoimaan!! 🙂
Voi miten valtavan koskettavasti kirjoitettu!
🙂
Kiitos kommentista!
Tää oli niin ihana, alkoi itkettämään! Mulla on ollut samanlaisia hetkiä, kun Laurin on vain pitänyt kesken leikkien päästä äidin syliin ja sitten rauhoittuu siihen kuin itsestään. Se tunne on ihana ♥
Voi te ootte ihan hassuja jotka itkette siellä! <3
Kuulostaa juuri täydelliseltä toi miten kerrot, että sun poika kiipeää sun syliin! 🙂
Tiedätkö, mä tiedän ton tunteen kun se epävarmuus poistuu hetkessä ja tajuaa tosiaan mikä on tärkeää. Se pieni tuhina ja ne pienet hymyt. <3 Se pysäyttää miettimään ja ymmärtämään asiat erilailla. 🙂
Ihana kirjoitus<3
Ihanaa, että säkin olet kokenut sen hetken!! Oli se jotenkin pysäyttävä ja niin upea… 🙂
Kiitos kommentista <3
Tännekin: <3
<3
Aloin itkeä. :’) Todella kaunis kirjoitus, liikuttava. Ihana. Olet maailman paras äiti, sinun lapsellesi. Täydellinen juuri omana itsenäsi. Älä anna muiden runnoa sua alaspäin. Se on niiden ongelma jos niillä on jotain sua vastaan, mun mielestä sä olet ihanan oloinen ihminen. Rakastava, huolehtiva äiti. <3
Ihana kuulla 🙂 ….
Mä yritän muistaa uskoa itseeni! Mä haluan uskoa!
Kliseisiä juu, ,mutta totta 😉 Sun postauksista huokuu rakkaus sun lastasi kohtaan. Ja jos se huokuu jo ruudun läpi, niin voi vaan kuvitella mitä se oikeasti on. Usko itseesi! Jatkossakin, jookos. <3
Oot hassu 🙂 <3
Tiedätkö, että jonkun mielestä sun sanat vois olla kliseisiä, mutta mulle ne meinaa ihan kamalasti. Mulle ne on tärkeitä ja sä sait mut hymyilemään sun kommentilla. KIITOS!