operaatio äiti - Banneri

Pakko sanoa, että joskus tulee niitä hetkiä, kun ei jaksa avata konetta. Tuntuu, että talvi on ehkä enemmän bloggaajan aikaa, koska silloin ei tule seisoskeltua tuntikausia auringossa tai lepäiltyä rannalla.

Päivät kiitävät tällä hetkellä ohi hurjaa vauhtia ja oikeasti ei huvita nököttää sisällä. Postauksiin haluaa käyttää aikaa ja vaivaa, eikä viitsi sutaista mitään, koska ”on pakko kirjoittaa”.

Joten nyt kesällä tahti on aika verkkainen. Tauon jälkeen opin sen tärkeän seikan, että blogi ei missään nimessä saa viedä aikaani perheeltä eikä ystäviltä. Ei missään tilanteessa.

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa arjestamme. Minkälaista on taaperon kanssa päivisin? Milloin heräämme ja mitä oikein teemme..

Päivät ovat oikeastaan lopulta aika rutiininomaisia ja joskus tylsiäkin;

Aamu lähtee käyntiin aina vasta suhteellisen myöhään. En ole parhaimmillani ennen kahdeksaa, eikä ole muuten pojukaan. Herään usein ehkä noin 8-9 aikaan siihen, että lastenhuoneen oveen koputetaan. ”Äiti, äiti, äiti! Avaa!”

Raahaudun ylös ja päästän iloisen pojan huoneestaan, jossa on lelut levitetty. Luulen, että Topi herää jo aikaisemmin, mutta viihtyy hetken itsekseen. Ovi on muuten kiinni sen takia, että se on turvallisempaa. Vaikka hellassa on lukko, meillä on vähän tasoja ja veitsiä säilytetään kaapissa korkealla, en ikinä tiedä mitä neuvokas pieni poika saattaisi keksiä.

Myönnän, että olen aamulla monta tuntia koomaa muistuttavassa tilassa. Makoilen sohvalla, höpötän Topille tai joskus laitan television päälle ja torkun hetken. Aamupalan poika saa melkein aina syödä leikkien lomassa. Kukkahattutädit kavahtivat juuri kauhusta, mutta meillä tehdään näin. En usko, että sohvalla leivän syöminen vahingoittaa lasta mitenkään eikä Topi edes sotke vahinkoja lukuunottamatta.

Aamiaisen jälkeen vähän siistiydytään, puetaan päälle ja lähdetään lenkittämään koira. Topi osaa jo itsenäisesti hakea kenkänsä naulakosta, hihnan koiralle ja pisteenä iin päälle koirankakkapussin lokerosta. Olen ylpeä ja iloinen siitä, että asioita tehdään yhdessä ja poika haluaa auttaa valmisteluissa.

Lenkillä käyminen on aika hidasta ja matkalla tarttuu mukaan noin miljoona kiveä. Olen kuullut huhun, että tässä iässä kivet jostakin kumman syystä kiinnostavat lapsia. Mikäs siinä.. kädet likaantuvat ja vaatteet pölyyntyvät, mutta aika helpolla löytyy viihdykettä.

Kävellään usein aikamme pienellä alueella. Koira saa nuuskia ja Topi tutkia mielenkiintoisia asioita. Joskus eksytään leikkimään jonnekin, mutta väsyn iskiessä suunnataan kohti kotia.

Kotona on pakko syödä aina ennen päiväunia, koska muuten Topi nukkuu liian vähän aikaa. Itse nykyään lueskelen sen aikaa, kun poika tuhisee sängyssään. Saa itselleen muutaman tunnin ylimääräistä aikaa.

Unien jälkeen päivästä riippuen lähdetään iskää vastaan keskustaan tai sitten töihin. Kesällä ollaan myös suunnattu rannalle, leikkipuistoihin ja joskus kauppakeskuksiinkin.

Illasta on vaikea kirjoitella sen enempää, koska ne vaihtelevat. Perus runkona toimii iskän näkeminen, ruoka, ulkoilu, iltapala ja nukkumaan.

Tylsää, tylsää, tylsää… ?

Koko jutun ideana oli näyttää teille tämä joka päivä toistuva rutiinimaisuus. Taidan olla valitettavasti siinä pisteessä, että töihinpaluu houkuttaa. Emme saa aamupäivällä oikein mitään aikaiseksi ja kaikenlisäksi Topikin on yksinäinen, jos meillä ei ole menoja.

Päiväkotipaikkaa on haettu. Päätös tulee jo parissa viikossa. Jännittää.

En koskaan osannut sanoa missä vaiheessa palaisin töihin. Ajattelin aina, että sen kyllä tietää sitten, kun hetki on oikea. Nyt tuli sellainen tunne, että pieni muutos elämään tekisi meille kaikille hyvää.

Topi pääsisi leikkimään päivittäin ikäistensä kanssa, en itse pitkästyisi jatkuvasti ja pääsisin töihin. Perheelle jäisi enemmän yhteistä aikaa, koska iltavuorot olisivat historiaa.

Katsotaan saadaanko siis Topille paikka sieltä mistä halusinkin vai ei. Hain paikkaa tosiaan työpaikan vierestä, koska haluan pojan lähelle. Ahdistaa, että Topi olisi kotimme vieressä eli noin tunnin matkan päässä työpaikalta. Entä, jos jotain sattuu ja pitää päästä nopeasti paikalle? Muutenkin on parempi, että tarhapäivät olisivat sitten pari tuntia lyhyempiä.

Oletteko te jaksaneet olla koko 3 vuotta kotona? Koska palasitte työelämään ja miksi?

Kommentit (23)

Aloitin juuri työt ja lapsi menee päiväkotiin ensi kuussa kun on 10kk. Itse en olisi pystynyt olemaan kotona pidempään, ei paljon kavereita, tylsää ja kaipasin jo töitä tms, koska olen luonteeltani sellainen. lisäksi päiväkodissa lapsi oppii sosiaaliseksi ja saa kavereita! meidän neiti on niin sosiaalinen tapaus että on varmasti iloinen kun saa uutta seuraa, eikä tarvi tuijottaa ainoastaan mamman naamaa 🙂 jokainen toimii just niinku parhaaks näkee, koska ollaan kaikki erilaisia. Kaikil ei oo samanlaisia sosiaalisia verkostoja et sais esim päivät kulumaan kotona.

Mä olen ollut nyt suurin piirtein 5vuotta jo kotona, kun edellinen kolme vuotta tuli täyteen sain tietää seuraavasta tulokkaasta. Alkaa olemaan jo fiilis, että nyt jotain muutakin! : D mä en edes koskaan kerennyt alottamaan työelämässä joten joudun siis palaamaan koulunpenkille. Hieman aikaa mullekkin kon kodille ja lässynlää lastenjutuille, valitettavasti ne pursuu jo korvista (8

Meillä tyttö on 2 kk vanha ja kaipaan jo niiiiiin töihin, kouluun ja harrastusten pariin!! Kuukauden päästä jatkan koulua ja tyttö ne parituntiset koulupäivät mummulassa pumpatun maidon ja siitä kk päästä sitten sosemaisteluiden kera 🙂

Kukin tyylillään, lapselleen sopivasti edeten 😉

Lapsi täytti viime kuussa kolme,eikä mitään kiirettä töihin. Emme pitkästy,sillä keksimme päiviimme kovasti tekemistä. Hienolla säällä olemme ulkona (meillä myös oma iso piha,omakotitalo) ja ulkoa löytyy tramppa ja tarpeen ja helteen mukaan asennetaan myös uima-allas sekä vesiliukumäki. Sadepäivinä aikaa kulutetaan kirjastossa, kaupassa,kirppareilla, piirrellen.. Olemme kovia kiertelemään leikkipuistoja ja pyöräilemään. Lapsi on oppinut siihen,ettei kuitenkaan aina tarvitse olla äksöniä ja kavereita,vaan viihtyy myös itsekseen leikkien. Kavereita saa aina,kun tarvii,niin äidille kuin lapsellekin. (jos tulee tuplana,niin Sorry)

Ja on mullakin tähän ehdot. Jos sitä päiväkotipaikkaa ei tipu sieltä mistä haluan niin sit antaa olla. Koska en halua välimatkojen takia pidentää päivää parilla tunnilla 🙂 Mun mielestä ~6h pväkotipäivä on lopulta tosi lyhyt! 🙂

Mun mielestä sulla on aika vahva kanta tähän. Se on hyvä!

On hienoa, että sulla tosissaan on tavoitteet ja arvot miten haluut toimia ja sitten toimit niin 🙂 Jokaisella ne menee eri tavalla. Vähänku uskonnot. Jokaisen usko on henkilökohtainen eikä sitten ole oikein mun mielestä käännyttää toista siihen samaan, jos tajusit 😀 Niin sulla on kanta ja mulla on kanta, se on hyvä. Pidetään ylpeinä omista ajatuksistamme kii ja toimitaan niin. Se on rikkaus, olla eri mieltä ja hyväksyä muiden erimieltäoleminen.

Mä en menis töihin, jos pelkäsin katuvani asiaa 🙂 Elämä on joskus vaan rankkaa niin, että juoksee illat töissä ja haluan siis itsekin palata siihen normaaliin päivärytmiin. Se tekee mulle itselle hyvää, että elän kunnon rytmissä. Nyt mulla ei ole mahdollisuuksia harrastaa mitään, eikä tavata ihmisiä iltasin, jollon muilla on aikaa. Se on kurjaa. Enkä mä halua että Topi joutuu kattelee vaan mua seuraavan vuoden. Olis meidän tilanteessa itsekästä jäädä kotiin, kun Topikin alkaa kaivata lasten kanssa leikkimistä.

Jos me ollaan päivän töissä ja illat päästään viilettämään tai ihan vaan olemaan kotosalla KOKO perhe… elämä on hurjasti paremmin 🙂

Saanhan mä hoitaa omaa pientä lastani edelleen. Mulle jää aamuille pari tuntia ja koko ilta aikaa! Ei se, vaikka olisin päivällä muutaman tunnin töissä, vie pois sitä seikkaa, että mulla on edelleen oma rakas lapsi hoidettavana 🙂

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

..sen verran vielä lisään,että jos jotain elämässäni katuisin,niin sitä,että olisin mennyt ”liian aikaisin” töihin lapsen syntymän jälkeen. Kun toista lasta ei kuulukaan, olisin taatusti musertunut siitä,että olisin pilannut ainoan mahdollisuuteni hoitaa kotona omaa pientä lastani,vaan koska oli kiire töihin.

Hienoa, että löytyy mahiksia tollaseen 🙂

Kyllähän Topi viihtyy meilläkin, vaikka oltais monta kk putkeen kotona eikä tehtäs juuri mtn 😀 Mutta mun mielestä asiat olis vaan paremmin, jos tulis muutoksia 🙂

Ongelma on mm. se, että mun kaikki kaverit on ite työelämässä ja niiden lapset päiväkodissa. Ei oikein löydy seuraa 🙂

Kyllä sitä periaatteessa jaksais kotonakin olla, mutta toisaaltaan Topi saa päikyssä kavereita, en ole raskautumassa muutenkaan ja jossain vaiheessa pitää mennä kuiteski töihin… ja työpaikalla itsekin nään kavereita 🙂

Tää on ollut ihanaa aikaa, mutta ei meistä kumpikaan hyödy siitä että ollaan vaan kotosalla tai kaksin aina puistossa. Aion silti tehdä lyhyttä päivää ja iltaisin me muutenkin ollaan tavattu ihmisiä, joten mulle jää enemmän aikaa illoille ! 🙂

Mun kotiäidin taival kestää nyt neljättä vuotta, mutta uskon, että kun uusin tulokas syntyy, en hänen kanssaan enää sitä kolmea vuotta aio kotona olla.

Se on varmaan eri asia jos on useampi lapsi jne.. eri tilanteet jne 🙂

Täällä kanssa välillä hyvinkin mötkis-päiviä ja poden huonoa omatuntoa siitä. Juusokin nukkuu paremmin päikkärit, jos ollaan keksitty jotain ohjemaa päiväksi.

Tuo eka kuva on muuten aivan ihana! Taulu-ainesta 😉

Joo joskus tulee oleskeltua. Mutta kyllähän me puuhataan kaikkea pientä sivussa koko ajan. Mitä tän ikäsen kanssa pystyy 🙂 Joskus on kiva vaan pötköttää ja rentoutua 😀

Esikoisen aikaan lähdin heti töihin kun äitiysloma loppui, kotiarki oli silloin turhan tylsää(?!). Nyt taas Aden aikaan sain lomilla ja parin kuukauden hoitovapaalla pidennettyä töihin paluuta, jonne siis menen kahden viikon päästä huimaksi pariksi kuukaudeksi jonka jälkeen jään äitiyslomalle.. Mutta todennäköistä on etten jää taaskaan kotiin juurikin sen rahan takia!

Toi raha on paha. Todella paha.

Meillä tosin raha-asiat on tasan, tekisin kummin vaan 🙂

En oo ollu esikoisesta 3 vuotta kotona enkä tuu oleen nytkään. Vielä ei kyllästyminen oo iskeny (Pimu on 1v4kk) mutta luultavasti vuodenvaihteessa kutsuu koulu tai työt. J:n ollessa pieni menin töihin kun se oli 1v10kk, en ollu sillonkaan kyllästyny viä kotona oloon mutta työpaikka kun löyty niin piti ottaa vastaan,

Kyllästyminen ehkä oli vahva sana, mutta kuitenkin jokainen varmaan tietää sen työmaan kutsun! 😉

Mä olisin varmasti jaksanut olla kotona, mutta koulu on pakko päästä käymään loppuun. Ennen kakkosen syntymää olisi tarkoitus valmistua, jotta voisin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa lasten kanssa. Uskon silti että Onni tulee olemaan 2päivää viikossa päiväkodissa, koska on jo siinä vaiheessa tottunut kavereihinsa. Saa nähdä miten muuttuu, nyt kuitenkin tuntuu oikealta käydä koulu loppuun 🙂

Toivotaan että Topi saa paikan sun läheltä !

Kyllä mäki jaksan jaksan olla 🙂

MUTTA kun vertailee monen monta asiaa toisiinsa niin tavallaan en jaksa/nää syytä olla kotona. Tai tuntuu , että olis tärkee tehdä muutoksia 🙂

Mullakin on päiväkotipaikka haettuna neitille ja elokuussa se sitten alkais. Tosin mun työtilanne on auki, kun sijaisuuksia teen. Pari työhakemusta on tällä hetkellä vireillä. Toisesta kuulen ens viikolla ja toisesta en vielä tiedä tarkalleen. Molemmat alkaisi elokuussa. Saa nähdä miten niitten kanssa käy. 🙂 Onhan se kyllä ihan hyvä, että pikkuset pääsee hoitoon niin saavat kavereita.

Onnea töiden suhteen! 🙂

Ja hoidosta niitä kavereita sitten saa kunnolla 🙂

Millä alalla sä työskentelet? (:

Kaupanala 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X