Kevään merkki

Ihana kevät! Aurinko paistaa ihan todella ainakin Helsingissä. Tästä syystä virtaa riittää melkein yhtä paljon, kun lämpöäkin. Enää ei huvita jäädä sisälle istumaan!

Keväällä tulee liikuttua ihan erilailla. Sitä kävelee paikasta toiseen, tekee retkiä ja kökkii mielellään hiekkalaatikon reunalla limutölkki kourassa. Hyvästi nukkaantuneet sohvatyynyt ja paikallaan kiertävä sisäilma.

Tuntuu siltä, että moni muukin herää eloon. Lapsiperheitä alkaa näkyä liikenteessä enemmän. Perheen pienimmille lämmön lisääntyminen tarkoittaa automaattisesti vähemmän pukemista. Elsa ainakin peukuttaa tätä asiaa ihan innoissaan.

Pakko kysyä, että mitkä touhut kuuluvat teidän kevääseen? Mikä on se THE kevään merkki?

Lapsena ajattelin ensimmäisten kukkien (leskenlehdet) ja pöllyävän hiekan kertovan kevään tulosta. Myös juurikin lisääntynyt auringonpaiste sekä linnun ääntelyt kertoivat vaihtuvasta vuodenajasta. Näistä merkeistä ei koskaan mennyt kauaa siihen, että ulos sai lähteä ilman hanskoja ja lehdet ilmestyivät pieninä silmuina puihin.

Tällä viikolla tehtiin ensimmäisenä lämpimänä päivänä eväsretki. Meidän uuden kodin edestä lähtee polku suoraan kalliolle, jonne porottaa kivasti. Syötiin koko perheen kesken patonkia, rypäleitä, mehua ja keksejä. Topi ihan hihkui onnesta. Imetyskin onnistuu nyt ulkona ilman rintatulehduksen pelkoa, joten kaikki ulkoilu tulee olemaan kesää kohti aina vain helpompaa.

Tämä aamu taas aloitettiin paistamalla croisanteja. Valmiit herkut lautasella kipitettiin syömään aamupala parvekkeelle. Meillä on siis lasitettu parveke, jonka lämpötila kohoaa aamuisin mukaviin asteisiin. Siellä tarkenee istuskella ihan yöpaitasillaan.

Olen itse ehdottomasti lämpimän ilman ihmisiä. Ahdistun, masennun ja menen syksystä talveen ihan toimintakyvyttömäksi. Oikein inhoan omaa olemustani. Keväästä alkusyksyyn taas olen elossa. Ihanaa taas tuntea elämän pieni kipinä sisällään!