Mulla on unelma, mutta mä olen keskinkertainen. Olen niin tavallinen, kun tavallinen ihminen voi ikinä olla. Tavallisen tylsä, tavallisen arkinen. Tavallinen vaatimaton pieni hiiri.
Mun naama on tavallinen. Näytän suomalaisessa katukuvassa massaan hukkuvalta. En sano, että olisin ruma, mutta en ole erityisen kauniskaan. En ole häkellyttävä tai mielenkiintoinen enkä kerää katseita kadulla kävellessä. Olen vain mä.. yksi väsynyt mutsi lapsiensa kanssa kävelemässä bussille.
Mä olen tavallisen mallinen. Lyhyt, vähän pyöreä. En ainakaan mikään urheilullinen enkä sopusuhtainen. Hieman pulleat jalat ja pyöreä pää. Ostin mä minkä tahansa vaatteen, se ei sovi mun päälle. En sano, että vihaan kroppaani, mutta eipä sen kanssa esitellä päivän asujakaan.
Mä tykkään valokuvata, mutta mun kuvat on tavallisia. Niissä esiintyy lapsia, joskus luontoa ja ehkä välillä myös meidän koira. En koskaan osaa etsiytyä täydelliseen auringonlaskuun tai muista valottaa kuvaa oikein. En mä sano, että olisin huono valokuvaaja, mutta eipä mun kuvista kehtais rahaakaan pyytää. Mä vaan kuvaan ja toivon, että ihmiset ei nää niitä virheitä.
Mä asun tavallisessa kämpässä. On ovisummeri, äänekkäitä naapureita ja vuokra maksettavana joka kuukausi. En sano, että tämä kämppä olisi kurja, mutta ei se omakaan ole. Väliaikainen ratkaisu, kun odotan pankkitiliin liittyvää ihmettä. Tässä mä asun mielelläni ja rakastan ikkunasta näkyvää merinäkymää, mutta tämä on vain yksi talo miljoonien joukossa.
Kämpän sisustus on mun käsialaa. Tavallisen tyypin visio, joka on työllä ja vaivalla luotu. Ei viimeisintä designia, vaan lähinnä Ikeaa. Sekin hammasta purren koottu. En sano, ettenkö viihtyisi kotonani, mutta eipä tämä sisustus kelpaisi yhteenkään kodin kuvalehteen. Viihdyn kotonani ja se näyttää ihan multa, vaikka onkin ihan vain tavallinen.
Sitten mä pidän tätä blogia. Mä pidän sitä omasta elämästäni, itsestäni ja kodistani. Kirjotan tänne mielipiteitä, jaan kokemuksia tuotteista ja liitän mukaan ottamiani kuvia. Kaikesta tästä tavallisesta on kehkeytynyt ihan tavallinen blogi. En sano, että mun blogi olis huono, mutta ei se ole myöskään blogimaailman kärkeä. Silti rakastan kirjoittamista enemmän, kun mitään tässä maailmassa.
Ollakseni tavallinen ihminen, mulla on aika suuri unelma. Se unelma liittyy kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja tähän blogiin. Haluaisin jonain päivänä olla se tyyppi, joka uskaltaa esimerkiksi vastata Marja Hintikka liven kutsuun ja mennä esiintymään sinne omana itsenään. Ylpeänä saavutuksistaan, itsevarmana ja rohkeana. Haluisin joskus lukea jostakin, että mun postaus olis jaettu jossain ja ihmiset tykkäis mun blogista kun hullu puurosta. Kuulostaa suuruudenhullulta ja ehkä vähän pöyhkeeltä, mutta tarkotan ainoostaan sitä, että haluisin tehdä tätä työkseni jonain päivänä. En kaipaa niinkään julkisuutta enkä mediahuomiota, mutta voiko blogin kanssa päästä korkeuksiin ilman noita asioita? En vain näkisi itseäni ikinä valokeilojen valaisemana, koska olen juurikin se harmaa väritön hiiri. Enkä koskaan haluaisi luoda tästä blogista väkisin väännettyä paikkaa, jossa elämä on jotakin muuta kuin tätä tavallista.
Haluan olla tavallinen minä tavallisessa elämässäni. Samalla haluan päästä pitkälle. Tästä syystä totean, että on mulla unelma. Vai onkohan se sittenki pieni sisäinen kriisi? Tai epävarmuus?
Se tyhmä piikkiriikkinen ajatus, että miksi juuri musta olisi johonkin. Mä olen vain mä. Mikähän musta tulee isona?
Kommentit (12)
Mielestäni olet todella kaunis. Kaikinpuolin! Pääni kääntyisi varmasti perääsi. Olet myös hyvin rohkea ja hyvä kirjoittaja. Kelpaisit ainakin minulle oikein hyvin, varmasti myös monelle muulle. Seuraa unelmiasi ja tee juuri sitä mistä pidät. Tsemppiä! ?
Oot ihana just tuollaisena. ❤️?
♡♡
Huippu hyvä kirjoitus!! Olet niin mahtava kirjoittaja ja seuraan innolla sun blogia. Et ole tavallinen bloggaaja vaan taitava kirjoitusjutuissa. Vaikutat myös mahtavalta äidiltä. Jos muuten vauvakuume kolkuttelee niin mahdollisimman pian vaan..meillä 3 lasta he syntyivät 4.5v sisään ja ihana kolmikko touhuissaan!
Kiitos kovasti kivoista sanoista!! ja kyllä se kuume kolkuttelee… 🙂
Tää oli AIVAN IHANA kirjoitus.
Ihanan erilainen,tätä oli niin jännä lukea!
Olet taitava kirjoittaja ja nuoresta iästäsi huolimatta
mä arvostan eniten sun kirjoituksissasi tapaa jolla kasvatat lapsiasi.
Oot hyvin ajattelevainen tyyppi ?
Ps.
Mun mielestä sen kolmos babyn aika olis jo pian,
kun pohdit tätä aiemmin ?
No kiitos 🙂 Onpa ihana kuulla välillä, että mitä ihmiset musta ajattelee ja tuntuu hyvältä, että se on niin positiivista. Kolmas baby vois kyllä olla.. pitää laittaa tilaukseen 😀
täällä yks joka tykkää jo sun blogista kun hullu puurosta ?!!
Voi eii ihana! ♡ Tuli hyvä mieli, kiitti 🙂
Mä olen myös tavallinen, tavallinen tavallisessa elämässäni. Mutta, olen ehdottomasti onnistunein ja paras versio itsestäni, ja vaikka olen tavallinen tavallisessa elämässäni, rakastan elämääni, kovasti.
Hyvin sanottu:)
Kiitos kauniista sanoista 🙂