Halloween on täällä meidän kotimaassa vielä vähän haparoiva käsite. Sitä juhlitaan vähän milloin sattuu ja erilaisilla meiningeillä. Me ollaan nyt kaksi vuotta järkätty kunnon juhlat lapsille Halloweenin aikaan. Viime vuonna tehtiin paljon erilaisia hurjia ruokia ja herkuteltiin Topin kanssa. Tänä vuonna lähdettiin kylään ja juhlittiin vähän isommalla porukalla.
Lasten mielestä pienet arjen erilaiset tekemiset on huippuja. Arki on tietyllä tapaa parempaa, kun sinne ujuttaa jotain hauskaa väliin joskus. Ei mekään mitään hirveän erityistä tosiaan tehty, mutta vähän koristeita, ihana herkkupöytä ja mahtavat puvut loi sen hyvän fiiliksen viime viikonloppuun.
Topi alkoi innostua jo heti asujen näkyessä kaupoissa. Tyyppi tiesi haluavansa luurankovaatteet, joilla voi olla pelottava taistelija. H&M:stä löydettiinkin hauska kokovartalopuku pojalle. Samaa asua käytettiin myös kerhon kurpitsajuhlassa.
Elsasta päätettiin tehdä leopardi. Maalattiin viikset ja iskettiin korvapanta päähän. Ostettiin syksyllä Korkeasaaren kissojen yöstä klipsillä toimiva häntä, joka oli täydellinen lisä asuun. Sukkahousut, toppi ja ballerinamekko sekä paljettitakki kaikki löytyivät H&M:stä.
Mä olin noita. Muutama pisama naamaan, hattu päähän ja mustaa vaatetta ylle. Kaapista löytyi myös pitkä karvaliivi, joka todella kruunasi asun! Ei tarvinnut laittaa juurikaan euroja vaatteisiin, koska kaappia kaivamalla pärjäsi hyvin. Ehkä asu ei ollut niin mielikuvituksellinen, mutta pyrkimys oli olla pelottamatta Elsaa. Halusin, että äiti on tunnistettavissa.
Isi me puettiin farkkuihin, paitaan ja puvun liiviin. Päähän hassu hattu ja ihan pöhköt lasit. Muuten asu olisi saattanut olla tylsä, mutta maalasin kasvoihin vielä valkoista sekä mustaa elävöittämään kokonaisuutta ja J:stä tuli The Nightmare before Christmas -hahmo.
Vaatteiden suunnittelu sekä toteutus oli hauskaa puuhaa ja saatiin useammalle päivälle tästä tekemistä. Täytyy sanoa, että on ollut kiva nämä pari vuotta juhlia tätäkin ”turhaa” juhlaa.
Juhlittiinko teillä Halloweenia tänä vuonna?
Kommentit (2)
olen ihmetellyt miksi lapsi usein istuu maassa. onneksi tässä kuvassa on mukana myös isä?, niin hän voi olla sylissä. maailman turvallisin paikka. ja olisihan tuo ollut kovin märkä maa. mutta toisaalta en epäile, ettetkö olisi huolehtinut silloin vesipilareista
Kauhean usein oon ulkoilemassa / kuvanottohetkellä yksin. On vaikea ottaa kuvaa itsestä ja lapsesta, kun ei pääse kameran molemmille puolille samaan aikaan 😀 Kohtahan kuvatki on kivempia, kun tyyppi uskaltaa kävellä ilman tukeakin 🙂