Meillä on tosiaan ollut se kolmas lapsi haaveissa. Tekemään hektisestä elämästä entistäkin kiireisempää. Saamaan arjesta kovaäänisempää, aamuista vieläkin tiukempia ja sängystä ahtaamman. Noh, vitsi vitsinä. Yksinkertaisesti meistä kummastakin tuntuu, ettei meidän perheen pääluku ole vielä täysi.
Elsa syntyi sektiolla tosi hätäisesti 11/15, joten se siirsi meidän vauvahaaveita ainakin vuoden päähän. (Sektion jälkeen suositellaan odottamaan 6-12kk ennen uutta raskautta!) Elsa oli myös vaatimustasoltaan keskivertoa haastavampi vauva, joten jo sekin sai siirtämään haavetta myöhemmälle.
Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin välissä aloittanut hormonaalista ehkäisyä. Sillä tuppaa olemaan pahasti sekoittava vaikutus tähän kroppaan. Luotin imetyksen ja päivien laskemisen tehoon, vaikka siinä iso riski aina onkin eikä se ole ehkäisykeinona kovin luotettava. En siis sitä suosittele, jos ei lisävauvoja halua! Ajattelin, että omalla kohdallani raskautuminen ylipäänsä on tosi vaikeeta.
Jossain vaiheessa viime keväänä kierto lähti imetyksestä huolimatta käyntiin ja varoen alettiin jättämään laskeminen pois. Syksyllä sitten rentouduttiin ja annettiin asioiden tapahtua omalla painollaan. Se tapahtuu, jos tapahtuu. Ei mitään stressiä tai hampaat irvessä vääntämistä. Ei ovistikkuja eikä macajauheita. Pari kertaa kävi melkein tärppi, mutta viiva vain välähti tikussa ja sitten alkoikin vuoto. Kemiallisia kumpikin.
Vuosi vaihtui ja tähän arkeen tuli mutkia matkaan. Kokoustettiin ja päätettiin siirtää koko hommaa vähän myöhemmälle. Kevääksi ehkäisypuoli kuntoon ja asiaa voisi katsella ehkä kesän jälkeen uudelleen. Parisuhteen eheyttäminen, pojan sairastaminen ja neidin kovan luonteen vaikea kohta olivat ihan hyviä syitä vähän nollata välissä tilannetta. Ollaan nyt otettu vähän omaa aikaa tästä arjesta ja rentouduttu enemmän menneinä viikkoina. Vietettiin yksi hiprakkainen iltakin, joka sitten johti siihen, että plussa häilyi taas tikussa.
Tämä raskaus ei ollut kemiallinen. Tämä raskaus meni kesken viikoilla 4+6 ja ehti aiheuttaa aikamoiset oireet. Testasin hieman myöhässä ja tällöin sain aika hailakan viivan. Plussasta ehdin iloita pari päivää ja sitten koitti aamu, joka alkoi tiputtamalla. Tiputus jatkui ja muuttui aikanaan lähinnä niagaran putoukseksi. Sen enempää asia ei vaadi kuvailua. Viikon olin aika fyysisesti romuna kroppani kanssa ja henkisesti aika ahdistunut. Raskaushormonilla meni yllättävän pitkään poistua, mutta nyt on tikku sekä koko nainen tyhjää täynnä. Tämä oli elämäni ensimmäinen kunnon keskenmeno.
Joo. Suunnitelmia on eikä ne aina toteudu tai sitten ne toteutuu, kun ei pitäisi. Senkin jälkeen voi joku tulla ja repiä tulevan riekaleiksi. Tulevaisuus on aika avoinna tällä hetkellä. Syli tyhjänä, mieli avoimempana ja arki rauhoitettuna on ehkä aika aloittaa oikeasti vauvan yrittäminen. Siitä voi tulla pitkä taival tai sitten ei. Pitäkäähän peukkuja!
Kommentit (8)
Eikö viikon ostokset -postauksia enää tule 🙁 ne oli ihan mun lemppareita 🙁
Voi pidän peikkuja että saatte kolmannen pikkuisen <3 Se on välillä vaan niin epäreilua miten joidenkin on niin vaikea tulla raskaaksi vaikka niin kovasti haluaisi 🙁 Sitten on taas meitä jotka tulee raskaaksi liiankin helposti. Mä jouduin lopettamaan e-pillerit kun mulla oli liian suuri riski saada veritulppa. Vaihdettiin ehkäisyksi vain kondomi. Sitten pari vuotta myöhemmin päätettiin jättää ehkäisy pois että saa vauva tulla jos on tullakseen. Tulin heti raskaaksi! Synnytyksen jälkeen aloin käyttämään neuvolan suosituksesta minipillereitä. Ja tulin niistä huolimatta uudestaan raskaaksi..Vaikka käytin niitä täysin säännöllisesti koko ajan.. Nyt on vajaa 3kk laskettuun aikaan. Lapsille tulee ikäeroa n.1v ja 3kk vaikka oltiin ajateltu vähintään 5vuoden ikäeroa tai sitten ei hankittaisi enää yhtäkään. Nyt en tiedä mihin ehkäisyyn uskaltaisin luottaa tämäm jälkeen, kun on päätetty että meidän lapsiluku on nyt tässä… Mulle abortti ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Voisimpa lahjoittaa jollekkin tämän super hedelmällisyyteni… :')
Pienen tytön äidille! Jahka olet saanut lapsesi niin harkitse ihmeessä munasolujen luovutusta. Se todellakin voisi olla jollekin kullanarvoinen lahja. Ja luovuttajista on pula.
Saattaa ehkä estää, kun on noita perinnöllisiä sairauksia 🙂
Zemppiä tulevaan arkeen! Kyllä se sitten kiittää, kun huomaat lapsista kasvavan läheisiä sisaruksia 🙂
Moikka! Pakko kysyä, että onko sun pitkä sokeri millä tolalla? Mikä oli tilanne ennen aiempia raskauksiasi? Itsellä kanssa D1 ja raskaus haaveissa, mutta sokerit aiheuttaa stressiä… :/ Paljon tsemppiä tulevaan ja toivottavasti perheenne kasvaa pian! 🙂
Mulla se ei oo koskaan ollut “tarpeeksi hyvä”. Se on yleensä pyörinyt siinä kasin tuntumassa 🙂 Topista se oli ihan pohjanoteeraus eli jtn 13….
Tulee… oon ollu vaan lusmu. Just viimeistelen niitä 😀