Miksi sokeri on tosi usein tabu pienen lapsen ruokavaliossa? Tottakai itse ymmärrän terveysvaikutukset ja ruoka-asiat melko hyvin oman diabeteksen kautta, mutta en koskaan ole tajunnut ehdotonta sokerin kieltämistä. Miksi pitää olla niin ääripäissä? Joko kieltää kokonaan tai sitten vetää överiksi. Eikö ihmiset ole kuulleet kultaisesta keskitiestä?
Toki tämä postaus nyt on vain näitä kuuluisia mielipiteitä. Oma henkilökohtainen mielipiteeni eikä sitten toisenlainen mielipide ole missään nimessä huono. Ei se kuulu pätkääkään ruudun tälle puolelle, että miten toisissa perheissä toimitaan. Lähinnä on mielenkiintoista keskustella tästä aiheesta.
Monihan sanoo, että sokerin nauttiminen on tapa, joka on saanut alkunsa lapsuudesta. Ja tässä tullaan siihen, että olen itse ihan eri mieltä. Sillä saako lapsi sokeria pienenä vai ei, on äärettömän pieni vaikutus sokerikoukkuun. Lapsen voi pitää erossa sokerista teini-ikään asti, mutta sitten koittaa tosiaan se aika, kun voi omilla rahoillaan kävellä sinne kauppaan. Alkaa kielletty hedelmä kiinnostaa. Kaverien vaikutus, mainonta ja kokeilunhalu voi sytyttää sen sokerikoukun, vaikka lapsuus olisi ollut sokeriton.
Pitääkö sokerista oikeasti tehdä mörkö? Se ehdoton ei, joka väistämättä alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa? Eikö vanhemman tehtävä ole tässä elämässä opettaa enemmänkin kohtaamaan ”paheet” terveellä tavalla. Näyttää esimerkkiä hyvään monipuoliseen ruokavalioon, jonka sekaan voi sallia nautinnon päiviä.
Ei se ole se yksittäinen jäätelö. Se on se kokonaisuus. Miltä näyttää lapsen ruokavalio kokonaisuudessaan? Jos pohja on terveellinen, ei se jäätelökesän irtopallotuutti sitä elimistöä pilaa. Ei pilaa, jos suhtautuminen on oikea eikä käännetä sitä peruspohjaa jäätelön tieltä piiloon.
En tiedä teistä, mutta itseä tuntuu moni asia houkuttavan, mitä ei saisi tehdä. Raskaana himotti juuri ne kielletyt jutut, laihdutuskuurilla tekee mieli suklaata ja hammasoperaation jälkeen vetää sokerilimulla ketutus pois. Tästä syystä en halua tehdä tabuja. Tästä syystä meillä joskus syödään jälkiruokaa, kaupasta saa mukaan tikkarin ja kesällä popsitaan jäätelöä. Opetan kuitenkin aina, että herkuilla ei kannata täyttää mahaa, vaan pohjalle pitää syödä hyvä ateria.
Topista huomaa, että opetus on mennyt ihan hyvin perille. Poika itse puhuu, ettei halua liikaa valkoista sokeria ja herkun vastapainoksi tahtoo syödä terveellisiä asioita. Jäätelöt uskalletaan jättää kesken ja namin sijaan kelpaa myös hedelmät. Itseasiassa nameja enemmän lapset kinuaa kaupassa ottamaan jonkun hedelmän välipalaksi. Sen lisäksi sokeripommin päätteeksi muistetaan hampaat aina.
Meillä sokeri ei siis ole tabu. Meillä ei myöskään ylensyödä sokeria. Toivon, että tällä tavalla kasvatan lapsille terveen suhteen myös sokeriin enkä luo mitään syyllisyyden tunteita suklaalevyn ostoon tulevaisuudessa. Mites teillä?
Kommentit (8)
Tavallaan samaa mieltä, mutta silti meillä lapsi 1v ei vielä saa sokerisia herkkuja. Hän syö muutenkin ruokaa aika huonosti niin en ole halunnut totuttaa makeisiin herkkuihin.. lapsi ei ole osoittanut suurta kiinnostusta, jos muut syövät kahvin kanssa vaikka pullaa. Syö tyytyväisenä omaa keksiään tai leipää tms. 1v syö yötä päivää vielä tissiä ja en halua hampaita rasittaa vielä sokerilla.. tämä ärsyttää varsinkin lapsen mummoa , kun ei saa kakkua ja sokerikeksejä antaa. Ja tiedän, että kun kerran myöntyy niin sitten niitä annetaan joka ikinen kerta. Helpompi on vaan sanoa, ettei saa vielä antaa ollenkaan.
Olisi varmasti vaikeampi pitää lapsi erossa sokerista jos olisi vanhempia sisaruksia, jotka saavat syödä, mutta meillä on ollut helppoa olla ilman sokeria, kun on vain yksi lapsi.
Marjoilla ja hedelmillä saa helposti makeita smoothieita tai jäädykkeitä , mitkä maistuvat omaankin suuhun tarpeeksi makeilta. Ja pannaria ja lettuja ollaan annettu pieniä paloja , kun ei nekään sokeria oikeastaan kaipaa.
Omasta mielestä on ihan hammasterveyden kannaltaki syytä välttää lisättyä sokeria (ainakin) pari vuotiaaksi. Esim. en ymmärrä, että miks jo pikkusille tarjotaan hoidossa makeita sokerijugurtteja ja vanukkaita välipalaksi. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että on syytä opettaa sokeri osaksi terveellistä ruokavaliota, satunnaiseksi herkuksi. Mutta jos päikyssä/kotona on joka päivä tarjolla jotain sokerista, niin siitä tulee arkipäivää, ja viekö se sitte hohtoa satunnailta herkkuhetkiltä? Ja enemmin sokeri sokerina kuin keinotekosena makeutusaineena. Ja toki nyt puhun yhden lapsen vanhempana, useamman lapsen kanssa varmasti vaikea saavuttaa esim. 2 vuoden sokerittomuutta. =)
Niinhän se on 🙂
Niin samaa mieltä!
🙂
Meilläkään sokeri ei ole tabu, vaikka nyt viime aikoina ehkä enemmän olen yrittänyt tehdä niitä vielä terveellisempiä valintoa. Meillä esikoisella (4,5 v) on ollut namipäivä n. kerran viikkoon. Saa myös joskus muutenkin jälkiruokaa. On myös syönyt makeutettuja jogurtteja, muroja yms.. välipalaksi. Esikoinen ei onneksi ole perso makealle. Hänelle saattaa riittää karkkipäivänä esim tikkari tai ei välttämättä edes muista koko karkkipäivää. Kuopusta 8 kk yritän hieman pidempään pitää erossa lisätystä sokerista. Itse olin teini-iässä kamalassa sokerikoukussa. Söin päivittäin karkkia ja ostin sitä salaa vanhemmilta. Haluankin opettaa omille lapsille juurikin tuon kultaisen keskitien sokerin syönnissä. Pääasia että pääasiat ravinnosta on kunnossa ja muuten syödään terveellistä ruokaa ja opetetaan lapselle muutoinkin terveelliset elintavat. Meillä esim liikutaan todella paljon. Pelaillaan ulkona ja käydään metsäretkillä. Me vanhemmat olemme myös molemmat urheilullisia ja pidämme huolta kehoistamme. Mielestäni sokerittomuus siis nostetaan ihan liian suurelle jalustalle eikä nähdä sitä kokokuvaa miten perheessä eletään 🙂
Meillä 2,5-vuotias ei syö sokeria. Nyt pääsiäisenä sai kaksi itse virpomaansa suklaamunaa, mutta muuten ei ole syönyt oikeastaan mitään, missä olisi lisättyä sokeria. Meillä on herkkua esim. maissinaksut, talk-murut, hedelmät, marjat, smoothiet, viili, rusinat… 🙂 Ei kerjää karkkia eikä muitakaan herkkuja ikinä, Joskus on kysynyt, että saako ja kun sanotaan et on aikuisten niin asia jää siihen! Nyt on kauppoihin tullut Apetitiltä Vegepops ”jäätelöitä”, joissa ei ole lisättyä sokeria ja niitä lapsi onkin syönyt jo muutaman tänä kesänä 😀 ne on hälle jäätelöitä! Innoissaan valkkaa niistä itselleen jonkun iloisen värisen herkun!
En itsekään välitä mitä muuta antaa lapsillee, vaikka pakko myöntää, että kerran kun näin äidin SYÖTTÄVÄN sipsiä arvioilta 9kk ikäiselle lapselle ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen…. Sokerin/herkkujen tuputusta en tajua, enkä näitä kun meille sanotaan ”voi raukka eikä hän saa karkkia syödä, sääliksi käy” kommentteja. Mikäs sääli se on? 😀 Jos lapsi olisi erilainen ja osoittaisi enemmän kiinnostusta sokeriherkkuihin ehkä me annettaisiin, mutta kun sujuu hyvin näin niin en nää syytä antaa, lapsi ei osaa pyytää itse niitä. Paitsi tuota jäätelöä, sitä pyytää kyllä 😀
Hyvältä kuulostaa tämä sun mielipide! Niinhän se on, että terve asennoituminen herkkuihin on se paras 🙂 Saa syödä kohtuudella ja muu ruokavalio sitten kuntoon kans! Meillä saa lapsi ehdottomasti sitten kun alkaa kavereiden synttäreillä yms käydä niin syödä siellä mitä itse mielii 🙂 et silloin viimeistään sitten…
Hyvää kesäää sinne ja tulipahan kirjoitus XD
Ymmärrän joo sun pointit hyvin 🙂