Iloisesti voin todeta, että raskaana ollaan edelleen. Testin tekemisestä on nyt nelisen päivää ja viiva on vahvistunut normaalissa tahdissa. On myös pään sisällä jotenkin varma fiilis tästä kerrasta, vaikka tiedostan kaiken olevan vielä mahdollista. Ilmoitin jo raskaudesta neuvolaan, kun varasin neidille 1,5v tarkastusta.

Oireita on, joka on hyvä merkki. Aikaisemmissa pieleen menneissä kerroissa oireet on kadonneet noin vuorokausi ennen vuodon alkamista. Ensinnäkin väsyttää koko ajan tosi paljon. Se on sellaista fyysistä väsymystä, joka tuntuu hengen vievältä. Nukuin jo kahtena yönä melkein 12 tuntia putkeen. Väsymyksen lisäksi turvottaa. Naama on oikein pullistunut ulos ja mahakin pöhöttää sillein jännästi. Nestettä täynnä koko kroppa. Imetyskipu on edelleen läsnä ja on aika tuskaista touhua ekat minuutit.. muutenkin rintavarustus aristaa kovasti. Alaselkä ja alavatsa on jomotustilassa, mutta ei menkkamaisesti. Tuntuu lähinnä siltä, kun joku kiskoisi kiinnikkeitä kovaa ja joskus nopeasti liikkuessa repäisee mojovasti.

Aikaisemmissa raskauksissa on mennyt vähän erilailla tämä alku. Topin kohdalla en tiennyt raskaana olosta mitään enkä edes tunnistanut oireita. Jälkeenpäin tajusin muutaman oireen kyllä, mutta tosiaan tajusin tehdä testin vasta 8+6. En voinut ekassa raskaudessa pahoin ollenkaan. Elsan kohdalla kärsin monta viikkoa ”vale pissatulehdus oireista”, joita hoidettiin miljoonilla eri jutuilla. Yhtenä päivänä vatsa päätti turvota ja olo oli omituinen. Tein positiivisen testin noin rv3+5, joka oli alkuperäisen kierron mukaan 4+4. Muistaakseni kärsin herkästä hajuaistista, ilmavaivoista ja kovista menkkajomotuksista pari viikkoa. Sen jälkeen alkoikin viikkoja kestävä kestodarra. Sinä aikana en syönyt juuri mitään, vaan imeskelin tomaatin sisältä mehua nälkääni.

Tosi mielenkiintoista nähdä miten tämä kierros menee. Onkohan yhtään samanlainen, kun edelliset vai ei.. Vähän jännitän etukäteen jo tulevaa pahoinvointia. Miten sitä selviää kahden kanssa, jos kökkii pöntöllä koko ajan?

Neuvola varattiin jo ensi kuun alkuun ja saan taas lähetteen Naistenklinikalle. Luultavasti tehdään alkuraskauden ultra, koska on vaikea määrittää raskauden kesto. Normikierron mukaan tänään olisi vasta 3+5, mutta laskin mahdollista ovulaatiota kalenterin perusteella ja tänään voi olla myös 4+3.

Hurja ajatus, että tämä raskaus nyt kestäisi ja oikeasti tämä tie olisi taas edessä. Kaikki pahoinvoinnit, ultrat, ensimmäiset potkut ja loppuhuipennus. Onko lukijat kiinnostuneita siitä, että blogissa taas höpöteltäisiin paljon raskausjuttuja?