Ultra on takana ja muutaman säädön kautta kaikki sujui hyvin. Olin tietenkin väärään aikaan paikalla hoitajan virheestä, mutta onneksi löydettiin ultraaja, jolla oli aikaa sitten pitkän kaavan kautta meille vauvaa näyttää.

Siellä se imeskeli peukkua, hengasi naama alaspäin ja liikuskeli verkkaasti. Vauva on siro ja jälleen pitkäjalkainen, kuten kuvista huomaa. Jäi myös melko rauhallinen kuva persoonasta, joka toki vielä ehtii tässä kehittyä.

Poikaolo on ja pysyy edelleen, mutta tässä ultrassa asiasta ei varmuutta tietenkään vielä tullut. Se paljastuu sitten syyskuun alussa. Niskaturvotus oli 1,0.

Nyt on levollinen mieli.