Tänään odotettiin koko pitkä päivä myrskyä. Jotain satumaista, jännittävää ja hurjaa noissa myräköissä on, vaikka ne osaa olla myös tosi pelottavia. Aamupäivä mateli hikisenä ja päivitin salamatutkaa koko ajan. Aurinkoinen taivas ei meinannut luvata yhtään mitään luonnon taidenäytöstä illalle. Jossain vaiheessa lähdettiin takapihalle ja taivas oli harmaantunut. Myrskyn pystyi jo haistamaan ilmasta.
Yllättäen sain ihan spontaanin ajatuksen, että lähdetäänpäs myrskyä vastaan saaren toiseen päähän. Asutaan siis edelleen Helsingissä sivusaarella, joka otti tämän myrskyn käytännössä ensimmäisenä vastaan. Meidän kämppä on pohjoisella puolella ja aava ulappa taas eteläisellä. Siellä on kiva pieni hiekkaranta, jolla usein istuskellaan nautiskellen maisemista. Suunnattiin siis sinne, koska haluttiin kirjaimelliset aitiopaikat.
Alkuun taivas oli vain lievästi tumma, kuten yllä olevassa kuvassa. Ilma seisoi paikallaan ja yksikään lehti ei liikahtanut. Tuntui siltä, että maailma olisi pidättänyt hengitystä. Pian alkoi kuulua tasaista murinaa horisontista ja murinan mukana saapui pikkuhiljaa mustanpuhuvat pilvet sekä satunnaiset välähdykset. Massa näytti hiljalleen lähestyvän meitä. Otin paljon kuvia rannalla ja videoin tapahtumia.. Instassa on nopeutettu video myrskyn saapumisesta!
Yhtäkkiä havahduin, että taivas oli kokonaan tummunut ja selkeä myrskyn reuna lähestyi meitä. Pyysin isiä nappaamaan neidin syliin ja katsottiin porukalla valodiscoa meren yllä. Jyrähdykset koveni ja iso lintuparvikin lehahti paniikissa lentoon nenän edessä. Koko ajan päivitin livesalamakarttaa ja toistin, että kohta pitää lähteä. En halunnut ottaa riskejä Elsan turvallisuuden kanssa. Isi lähtikin kävelemään noin 300m metsäpolkua autolle etukäteen ja itse ajattelin napata vielä lyhyen pätkän videota.
Kaikki oli edelleen pysähtynyt ympärillä. Kesken videoinnin kuulin omituista suhinaa, joka koveni koko ajan. Hetken ehdin sitä ihmetellä kunnes tajusin tyyneen mereen vilkaistessa, että kauempaa saapui rikkoutunut veden pinta hurjaa vauhtia. Suhina tarkoitti lähestyvää myrskytuulta! Sitten päsähti yläpuolella samalla sekunnilla, kun käännyin juoksemaan autolle. Olo oli kuin elokuvassa. Tuuli iski lävitse nopeasti ja kaikki lenteli ympärillä hujan hajan. Tuulta seurasi piiskaava sade. Raskaana oleva nainen ei varmaan ole koskaan juossut niin lujaa, kun itse pistin siinä vaiheessa menemään. Ihmiset horjahteli ympärillä tuulesta ja puut notkui. Pääsin nopeasti autolle enkä meinannut saada ovea puuskalta auki. Kohta kuitenkin istuttiin kaikki sisällä lämpimässä autossa. Hilkulle meni, mutta olipa kokemus!
Kyllä täytyy sanoa, että luonto antaa parhaat elämykset. Ihan mahtava olo tällä hetkellä, vaikka toki harmittaa se tuho, mitä myrsky aiheutti. Autossa oli mukava istuskella ja katsella tuhansia salamoita.
Pääsikö muut kokemaan myräkän?
Kommentit (4)
Hei, voisitko kirjoittaa miten teillä on onnistunut imetyksen vähentäminen? Meillä pian kaksi vuotias tyttö jota imetän edelleen ja yöt alkaa olla aika hulinaa rinnalla roikkumisen kanssa.. Olisi kiva kuulla vinkkejä vähentämiseen, ei vain raaskisi pientä huudattaakaan uneen ilman tissiä :/
Upeita kuvia! Itse pääsin aivan liian läheltä kokemaan myrskyn. Ajoin Helsingin keskustassa, kun myrsky nousi päälle. Siinä
Ei paljoa ihasteltu eikä nautittu. Paniikissa yritin selvitä pois tulvivalta mannerheimintieltä, jossa lenteli tietyöaitoja sekä puunoksia. Ihan kamalaa… mutta toinen fiilis olisi voinut olla jossain turvallisemmassa ympäristössä.
Hui apua! Pahassa paikassa olit kyllä 😮
Voin kirjottaa 🙂