Alku vauvan kanssa on aina vähän sitä kuuluisaa vauvakuplaa, mutta mukaan kuuluu myös tunteiden vuoristorata. Hormonit sekoittaa päätä ja saa ajattelemaan ihan hupsuja asioita sekä nyyhkimään kummallisille jutuille. Listataan alle hauskoja ainakin itselle tuttuja tunnetiloja.
1. Voi toista. Se kasvaa liian nopeasti enkä muista nauttia tästä tarpeeksi. Kaikki menee ohi, kun mietin sitä miten en muista nauttia, mutta en osaa olla miettimättä ja kaikki tosissaan menee ohi nauttimatta tarpeeksi.
2. Byääh. Olen huono äiti, en riitä ikinä kaikille lapsille tarpeeksi. En osaa hoitaa tätä vauvaa. En ehdi leikkiä tarpeeksi. En osaa kuunnella kaikkia miljoonia kysymyksiä. En osaa olla äiti kolmelle ja puoliso yhdelle. Olen surkea ihmisroska ja ihan hölmö, kun tähän edes lähdin.
3. Nälkä. Tekee mieli suklaata. Eiku kalaa. Eiku pizzaa. Ei tee mitään mieli. Eiku tekee mieli. Maha kurnii vieläkin. Kauhea naposteluhimo.. taidan syödä kaiken edellä mainitun!
4. Argh. Jumissa ollaan.. tätä se elämä on for ever enkä saa oikeesti edes pissillä käydä ilman jonkun perheenjäsenen häiritsemistä. Missä on oma aika? Missä ikioma suklaalevy ja syvä hiljaisuus ilman tahmaisia sormia, sukkia lattialla ja korvia särkevää huutoa? Mihin sitä tuli lähdettyä? Selviikö tästä täysjärkisenä maaliin? Onko lasten kanssa edes koko maalia olemassa vai onko se joku illuusio, joka on keksitty meidän äitien porkkanaksi?
5. Ooooo. Voisipa sitä mennä ojentelee tätä vauvaa rinta rottingilla ympäri kaupunkia, että jokainen näkee minkä ihanan nyytin on tehnyt. Kantaa sylissä ja kerätä iloisia ilmeitä, vastata ihaileviin katseisiin ja hymyillä ylpeydellä. Kellään ei voi olla yhtä ihanan täydellistä vauvaa kuin meillä! (Perään 10000kpl sydämiä!)
6. Zzz.. olispa ne nyt hiljaa. Väsyttää. Nukuttaa. En jaksa. Unikuolema iskee. Pakko painaa pää tyynyyn. Ihanan hiljaista. Uni saapuu rentoon kroppaan.. ja sitten lapsi liikahtaa. Nouuuu! Imetysmaratoni vol 10 alkakoon.
7. Oi se on niin söpö! Tuoksuu hyvälle, ihan vauvalle. Ihokin on pehmeä ja entä noi pienet äännähdykset! Sormet on ihan minit ja tukkakin niiiiiin herttainen. Voi miten suloisen pierunkin se päästi! Ihana vauvakuplan suloistuttama paukku!
8. Kaikki on sotkussa kotona ja asiat kesken ja kaikki on sekaisin joka paikassa. Miksi mun kengässä on pikkuauto? Mitä nalle tekee pesukoneessa? Eiiiii, älä oksenna sinne patjalle! Sekasortooooooo!
9. Rentohetki sohvalla ja kännykkä käteen imetyksen ajaksi… mitähän tosta yhestä nettikaupasta löytyis? Hetkeä ja kymmentä nettikauppaa myöhemmin tili kiittää. Kyllä vauva sen 5 pyyhettä, kymmenen mekkoa ja koti uuden sohvan tarvitsee. Ah, ihanan spontaania!
10. Ai mikä? En mä muista? Sanoinko muka? Niin ja missä mun kännykkä on.. en löydä sitä. Ai, se oliki kädessä! Hups. Miks vauvalla ei oo hanskoja, vaikka ollaan ulkona? Ihan varmana laitoin hanskat. Ai minäkö laitoin isosiskon vaatepinoon vauvan pipon? Oho. Sori. Unohdin. Kadotin. Mistä me puhuttiinkaan?
Tämä postaus on äärimmäisen hauskasti kärjistetty (ainakin yritetty), mutta silti kaikessa siinä hauskuudessa ja karuudessakin se lähentelee totuutta enemmän kuin uskottekaan. Joskus joku tunne tai ajatus voi paperilla näyttää jopa hurjalta tai ihan vain huulen heitolta, mutta oikeastaan niitä positiivisia sekä negatiivisia tunteita pitää vain uskaltaa myös sanoa ääneen. Varmasti moni muukin tuntee sekä ajattelee samoja asioita.
Imetysdementiahan on oikea sairaus (ainakin omasta mielestä) ja imetysshoppailu äärimmäisen turmiollista. Tunteet leijuu vuorotellen onnen kukkuloilta hävityksen laaksoon. Nyt hymyilyttää, sit revitään hiuksia ja kaatuneen maidon jälkeen nauretaan liian kovaa sekä hysteerisesti. Unta ei tule tarpeeksi ainakaan seuraavaan vuoteen ja lisäkäsien kasvatusyritys ei ole vielä ainakaan tuottanut tulosta.
Ihana kamala arki, jota kaikissa käänteissä silti rakastan enkä muuhun vaihtais!
Kommentit (16)
Siis juuri näin on meilläkin.. voi kuinka samastuin tähän tekstiin??
Kertoisitko niistä vaatteista mitä haet dropeista, saatko ne kaikki ilmaiseksi?
En mainitsen kyllä, jos oon saanut jotain ilmaseks 🙂
Kerroit instassa (ja kerrot usein) että haet vaatteita dropeista. Saatko ne siis kaikki ilmaiseksi?
Tää oli varmaan sama kysyjä? Eli en saa..mainitsen kyllä, jos saan 🙂
Hahah hyviä ja osuvia ???
🙂
Aijai, kylläpä nauratti ? ihan samoja fiiliksiä koettu viime viikkoina!
Imetysshoppailu, minulle uusi termi, mutta olenkin ihmetellyt minne kaikki rahat häviää ?
Hahahha 😀
Kiva postaus 🙂 ja mä voin kans kertoa, että tuo haikeus ei katoa. Se vaan vahvistuu 😀 ”apua miten sä oot jo noin iso” ja kohta tajuaa että toinen aloittaa jo koulun. Alkaakohan vuodet kulkea nopeammin, kun perheen nuorin kasvaa yli taaperoiän? 🙂
Joo ei se haikeus varmaan ikinä poistu 😀
Hahaa, kovin tuttuja ajatuksia kyllä! 🙂
🙂
Periaatteessahan tuo ei koskaan katoa.
Teini-ikäisen äitinä havahdun usein haikeuteen, kuinka nopeasti se on ohi. Ja muistinko nyt varmasti nauttia? Osasitko?
Edelleen, vaikka kuinka huokailen tyhjässä kodissa, kun kukaan ei enää tunnu kaipaavan seuraani, meinaan paikoinntukehtua siihen oman tilan puutteeseen. Kun kaikki haluavat samalle sohvalle kanssani juuri silloin, kun itse lukisin lehteä ihan rauhassa. Eikä vieläkään ole täysin varmaa, että vessassa voi käydä ihan rauhassa.
Kun koulusta tulee viesti, että jotain on hälmöilty tai hommat on hoitamatta, tulee edelleen tuo sama tunne, että olen muuten täysin kelvoton äiti. Osaamaton ja kykenemätön. Ja mitä jos ne nyt huomaa, että mä olen koko ajan vaan feikannut, etten oikeasti ole riittävän hyvä näiden ihanien lasten äidiksi. Mitä, jos onkin alkujaan jo ollut ihan vahinko, että nää huikeat tyypit on suotu just mulle?
Nojoo totta! Itellä se tosin vähän tasottuu se tunnepuoli, kun alun hormonit helpottaa 😀
😀