Moni kysyy usein lasten ikäeroista ja asioiden toimivuudesta. Vastaan aina rehellisesti, että kolme vuotta on yllättävän haastava ikäero. Joo.. arki ei ehkä ole sitä vaipparumbaa kertaa kaksi tai päällekkäisiä uhmakausia, mutta haastavaa se joskus silti on.
Ei yhteistä tekemistä ikäeron takia
Meidän lapset tulee tosi hyvin toimeen. Ei ole valtavia riitoja, hiuksista kiskomista eikä yhteenottoja. Toisaalta pitkään oli myös haastavaa löytää sitä yhteistä tekemistäkään. Toinen oli aina liian vanha pienemmän juttuihin ja toinen liian nuori vanhemman juttuihin. Pitkään esimerkiksi sisäleikkipuistot aiheutti päänvaivaa, kun vauvapuoli sopi toiselle ja toinen halusi kiipeillä vaativimmissa paikoissa. Onneksi pikkusisko on veistetty kovasta puusta ja jo pienestä pitäen silti pysynyt matkassa mukana hurjemmissakin paikoissa.
Lapset eivät viihtyneet ilman aikuista
Olen ollut sellainen osallistuva äiti aina ja siinä on oma sudenkuoppansa. Meidän lapset nimittäin osaavat viihtyä itsekseen vähän huonosti ja hakevat sitä leikkiseuraa jatkuvasti aikuisista. Ajatuksena ihana, mutta käytännölliseltä kannalta haastava toteuttaa. Joskus on pakko laittaa ruokaa, siivota ja tehdä muitakin hommia leikkimisen sijaan. Olisipa elämä aina vain leikkiä, mutta kukaan ei tee niitä hommia puolestakaan! Ajattelen asian niin, että sisarusten tehtävä on viihdyttää toisiaan ja leikkiä yhdessä välillä.
Isoveli rakentaa, pikkusisko purkaa
Isoveljen pinna oli pitkään koetuksella. Kaikki pystyyn nostetut hahmot sisko kaatoi, kaikki rakennetut linnat sisko purkasi ja kaikki asetellut palapelin palaset sisko viskoi huonekalujen alle. Siskon hermot oli pitkään koetuksella. Voi kuinka paljon kivempaa olisi ollut naureskellen kaataa veljen hahmoja, nuoleskella linnan osia ja viskoa ilmaan palapelin palasia. Lyhyesti sanottuna lasten leikit eivät kohdanneet ensimmäisiin vuosiin ollenkaan.
Kaksi pientä käsiparia rakentaa yhdessä nopeammin
Nyt vihdoin kuitenkin alan huokaista helpotuksesta. Tänne muuttamisen jälkeen elämä on muuttunut paljon. Lapset ovat saaneet tilaa, omat huoneet ja täten paljon virikkeitä. Kumpikin on kasvanut paljon, siirtynyt seuraavaan ikävaiheeseen eikä siskokaan ole enää perheen vauva. Yhtäkkiä linnat kohoaa hirmu vauhtia, kun niitä rakentaa kaksi käsiparia. Nurkassa pölyttyneet leikkimiekat herää eloon, kun on joku jonka kanssa miekkailla. Äiti saa istahtaa yhä useammin ihailemaan leikkejä vierestä ja joskus jopa työnnetään ulos huoneesta häiritsemästä.
Kotona oli vaikea viihtyä
Aikanaan liikuttiin paljon ulkomaailmassa, koska kotona ainut keino viihdyttää kumpaakin samaan aikaan oli televisio. Nykyään vietetään paljon aikaa kotona, koska jokainen viihtyy täällä eikä homma mene hikiseksi lasten 24/7 viihdyttämiseksi. Edelleen kumpikin meistä vanhemmista tekee paljon lasten kanssa asioita, mutta on hyvä sallia itselleen niitä omia pieniä hetkiä siellä tuntien lomassa. Kolme lasta vie nopeasti mehut, jos koko ajan ylisuorittaa, joten joidenkin asioiden delegointi on tärkeää.
Leikitään yhdessä, vaikka joskus peput vastakkain
Olen niin ylpeä meidän lapsista ja siitä miten ikäeron tuoma kitka on hiljalleen kulunut pois. Olen ylpeä siitä, että lapset kulkee käsi kädessä kaupassa, leikkii yhdessä ja joskus pöllöilee kahdestaan. Aina leikkiminen yhdessä ei ole intensiivistä, vaan lähinnä pyllyt vastakkain touhuamista. Se on ehkä jopa kaikista suloisinta, koska pelkkä sisaruksen läsnäolo on niin tärkeää.
”Pidä kiinni pikkusisko – pidä kiinni kädestäni. Minä olen se, joka opettaa sinulle elämän monet pienet asiat. Opetan sinua heittämään kivia mereen, tekemään hiekkakakun ja opetan myös ne tuhmat asiat. Minä olen se, joka juoksee äidin tai isän apuun, kun kaadut ja minä autan sinua vaikealla metsäpolulla. Olen sinun isoveljesi ja tulen olemaan läsnä tässä elämässä rinnallasi.”
Kommentit (2)
Allekirjoitan montakin kohtaa.
Tuntuu, että parhaillaan eletään aika haastavaa aikaa, kun pienempi poika on 2v4kk ja isompi 5v4kk.
Isommalla on jo niin omat juttunsa ja tapansa leikkiä. Pikkuveli haluaisi olla kovasti mukana leikeissä, mutta eihän heidän leikkimistyylit mene yksiin. Kotona ollessa hetket täyttyvät nahistelusta ja pahasta mielestä. Asiaa ei helpota molempien, omat uhmat.
Onneksi on niitä hyviäkin hetkiä, kun riehuvat ja nauraa rätkättävät 🙂 Jaksan uskoa, että vuoden päästä on jo paljon helpompaa 🙂
Vauvavuonna tämä heidän ikäero oli aivan loistava, kun isommasta oli paljon apua. Hänelle pystyi selittämään asioita ja antoi minun esimerkiksi imettää rauhassa. Veljekset ovat aina olleet tärkeitä toisilleen.
Joo vauvavuonna toi oli hyvä, kun vanhempi jaksoi oikeasti odottaa 🙂