Meneekö kolme lasta siinä missä kaksikin?

Tätä kysytään usein. Minkälaista on olla kolmen lapsen vanhempi? Onko arki raskasta ja miten kädet riittää? Mitkä on kolmen lapsen haasteita ja kaduttaako jälkikäteen?

Enemmän ihmisiä, enemmän työtä

Mielestäni ei voi koskaan sanoa suoraan, että elämä helpottuu lisälapsien myötä. Ainakaan työmäärän osalta. Haikailen sen yhden lapsen talouden perään ja mietin kuinka ihmeellisen helppoa kaikki olisi ollut vain yhden kanssa. Ei kiirettä, ei täysiä käsiä eikä loputonta hälinää. Ensimmäisen kanssa sai nukkua, kun nukutti ja lähteä helposti ulos. Toisen synnyttyä työmäärä kasvoi ja joskus tuurilla sai nukuttua vauvan kanssa päiväunia tai hyvinä päivinä lähdettyä sujuvasti liikenteeseen. Aikuisia oli yksi per lapsi, joten kädetkin riittivät.

Kummankin vanhemman panosta tarvitaan

Meillä on mennyt arki kyllä tosi hyvin. Ollaan oltu lasten suhteen pääosin tiimipelaajia ja otettu koppia vuorotellen. Yksi lapsista on ollut kevään hoidossa, että olen pärjännyt kotosalla kahden pienemmän kanssa. En silti voi sanoa, etteikö väsyttäisi välillä. Joskus tuntuu, että on loputon liukuhihna; sitä saa yhden lapsen pois sylistä niin seuraava puskee jo perässä aina iltaan asti. Joskus elämää hankaloittaa muut murheet, mutta nekin on tehty voitettavaksi.

Perusasiat saattaa tuntua haastavilta

Käytännön asiat tuntuu vaikeimmilta. Ruoan laittaminen on joskus ihan oma projektinsa, kun vanhimmalla on jatkuvasti kysyttävää jostakin, keskimmäinen sohlaa ihan omiaan ja pienin ei millään halua olla leikkimatolla. Kuvitelkaa tähän väliin äiti, joka tukkaputkella juoksee ympäri kotia ja pannulla uhkaavasti tirisevä ruoka. Nykyään otetaan joskus pätkä omaa aikaa pois iltaisin ja tehdään seuraavan päivän ruoka valmiiksi jääkaappiin. Sama haastavuus on esimerkiksi jonnekin lähtemisen kanssa. Vauva hermostuu kiireestä kiukuttelemaan, yksi lapsista riisuu jo puetut vaatteet toista auttaessa ja kello tikittää. Ollaan tunnettuja siitä, että lähes aina myöhästytään aikataulusta.

Elämä ei ole sitä sulavaa ja mutkatonta enää. On enemmän vastuuta, on enemmän tekemistä ja on enemmän hälinää. Fyysinen väsymys on isompi, mutta henkisesti olen jotenkin tyytyväisempi. Mikään ei saa katumaan kolmatta lasta tässäkään kaaoksen hetkessä. Tuntuu, että meidän perheen kuuluisi olla juuri tällainen.

Oma aika vähissä

Kolme lasta on aivan erilainen pelikenttä työmäärällisesti. Huokailen joskus myös kahden lapsen talouden perään, kun iskee kaipuu istahtaa hetkeksi alas tai tehdä jotain omaa välissä. Tuntuu, että näiden kolmen kanssa ensimmäinen lepohetki on vasta illalla. Oman ajan ottaminen on myös aavistuksen haastavampaa, koska sitä joutuu jättää sitten toisen vanhemman yksin kolmen kanssa. Kumpikin meistä tietää kuinka haastavaa on olla kolmen pienen lapsen kanssa yksin eikä jätä toista mielellään ”pulaan”.

Voisihan sitä tylysti vain ottaa sen oman ajan tai sanoa lapsille ”ei nyt”. Voisihan sitä höllätä omaa osuuttaan, mutta toisaalta ajattelin tähän lähtiessä, että se joka leikkiin lähtee.. se leikin kestäköön. Jokaisella lapsista on olemassa ne tarpeensa ja jokainen heistä tarvitsee oman palan äitiänsä. Pyrin kuuntelemaan ne miljoonat asiat, joita lasten suusta tulee. Pyrin leikkimään jokaisen kanssa joka päivä. Pyrin kiinnostumaan, olemaan läsnä ja pitämään lähellä. Uskon vakaasti siihen, ettei elämä ikuisesti jatku näin hektisenä.

Helppo vauvavuosi keventää taakkaa

Meillä kävi hyvä tuuri, kun saatiin melko rento vauva kolmanneksi lapseksi. Alma on pitkäjänteinen ja jaksaa aina hermostuttuaankin odottaa sen hetken vielä pidempään. Välillä on hirveä syyllisyys siitä, että yksi joutuu jatkuvasti odottamaan ja venymään tarpeidensa kanssa. Ollaan saatu tällä kertaa myös itkuton vauvavuosi, joka on säästänyt asteen mielenterveyttä ja myös ihan mielettömät yöunet. Tämä neiti nukkuu yleensä noin 22-11 välin parilla aamuyön syötöllä ja päivällä nukahtaa vaivattomasti.

Jokaisessa kolmessa on oma erilainen työmaansa

Valehtelisin, jos siis sanoisin kolmen menevän siinä missä kaksikin. Ei mene. Työmäärä on valtava ja väsyttää joskus ihan mielettömästi. Kolme on myös vaikeampi saada hoitoon kuin kaksi. En kuitenkaan sano, ettenkö pitäisi tästä elämästä. Olen tyytyväinen, mutta joskus vähän väsynyt. Uskon, että tähänkin asiaan vaikuttaa lasten iät. Jos kaksi lapsista olisi vanhempia ja pystyisi auttamaan enemmän, olisi arki erilaista. Jos he olisivat nuorempia, saattaisin joutua nopeasti lataamoon.