Meidän koira leikattiin tänään. Kynsien painuessa kämmenteni lihaan muistin tänään taas elämän arvaamattomuuden. Pelko, huoli ja kunnioitus elämää kohtaan pyörivät päällimmäisenä mielessä. Myös se, että mitään ei pitäisi siirtää huomiseksi.
Meillä on naaras koira, jonka sterilisaatio on koko ajan siirtynyt. Ensin pari varattua aikaa piti siirtää nielutulehdusten takia ja sitten tuli elämän sekoittava ero. Leikkautus oli koko ajan mielessä jossain takalokerossa, mutta ei tarpeeksi pinnalla. Juoksuista ei vielä ollut haittaa eikä valeraskauksiakaan tullut. Keskimmäisen lapsen vauvavuosikin sekoitti ajatuksia ja sitten tuli halu tehdä pentuja täydelliselle koiralle. Luin, opiskelin ja ymmärsin, että se olisi vastuutonta ja taas siirryttiin seuraavaan hetkeen. Sitten heräsi pelko nukutuksesta ja koiran menetyksestä. Jotenkin hölmönä sitä vain siirsi väistämätöntä koko ajan, vaikka ei pitäisi.
Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tänä vuonna päätettiin hoitaa leikkautus pois alta. Juoksut kuitenkin venyi kummallisesti puolisen vuotta ja kevät meni ohi. Vihdoin vapun aikaan ne tuli ja syksylle piti sitten varata aika, koska leikkaus on hyvä tehdä viimeistään nyt. Tifa täyttää tänä vuonna jo seitsemän. Tuntuuko teistä ikinä siltä, että jotain asiaa suunnitellessa se pahin pääsee silti tapahtumaan?
Eilen koira alkoikin käyttäytyä oudosti ja laitoin sen ensin kuumuuden piikkiin. Oksentelua, läähätystä ja ruokahaluttomuutta. Illalla alkoi epämääräinen vuoto ja jatkuva nuoleminen. En saanut itse juurikaan unta stressin takia ja heti aamulla soitin eläinlääkärille varatakseni ajan. Pakattiin itsemme autoon ja nenä kohti Raisiota.
Vuoto lisääntyi melko runsaaksi ja oli veristäkin. Lääkärissä tehtiin perus tutkimus, ultrattiin ja mittailtiin. Lääkäri epäili lievää kohtutulehdusta. Joskus tulehduksia hoidetaan lääkkeillä, mutta riski uusiutua on tosi iso. Ilmoitin heti, että leikataan päivystyksessä, koska ei haluta ottaa riskejä ja koira olisi joka tapauksessa menossa leikkaukseen syksyllä.
Kaikki meni hyvin, mutta hirveän peloissani odotin soittoa. Saatiin hakea pökkyräinen neiti takaisin mökille kaulurin kera ja seuraavat pari viikkoa täytyy ottaa tosi iisisti. Muutaman päivän ajan lääkitään kipulääkkeillä ja muuten ihan perus haavahoito. Vähän jännittää toipuminen ja koiran virkoaminen, koska toistaiseksi raukka on ollut vähän veto poissa. Minkälaisia kokemuksia lukijoilla on koiran leikkauksesta toipumisesta?
Kommentit (4)
Meillä koira 7v oksenteli ja oli omissa oloissaan, kieltäytyi jopa nakista joka normaalisti neidin suurinta herkkua jolloin ymmärsin, että jotain saattaisi olla pielessä. Edellisenä iltana koira oli syönyt ruohoa ja oksentanut, joten alkuun ajattelin ruokahaluttomuuden johtuvan siitä.
Mies lähti viemään koiraa lääkäriin ja kuvittelimme, että koira laitetaan maksimissaan tippaan syömättömyyden vuoksi. Väärässäpä oltiin, lääkäri ultrasi ja kertoi kyseessä olevan paha kohtutulehdus, selviämismahdollisuudet 50/50. Seuraavat tunnit olivat ihan kamalia, itkettiin ja odotettiin vain lääkärin soittoa. Koira oli viety lääkäriin ihan viimehetkellä.
Koiramme selvisi ja kaikki onneksi päättyi hyvin mutta kyllä nuo silti aina pelästyttää ja pysäyttää.
Tuo on suuri pelkoni: mitä jos en edes tunnista sellaista tulehdusta?
Meillä nuori narttukoira. Ensimmäiset juoksut olivat pitkät ja sotkuiset, koira ei menestynyt näyttelyissä, kuten oli ehkä odotettu, joten päätettiin leikata.
Leikkausta toki piti siirtää, sillä taloudellinen tilanne ei juuri sillä hetkellä antanut myöden niin kalliiseen operaatioon.
Sillä välin koira kasvoi ja kuin varkain sitä menestystäkin alkoi tulemaan. Seuraavat juoksutkin olivat ihan iisit, joten leikkaamatta on vieläkin.
Kahden vaiheilla.
En vielä halua päättää.
Koirassa on jalostusarvoa,, jonka todellisen potentiaalin haluan vielä varmistaa. Pennut eivät ole minulle mikään välttämätön must-juttu, mutta jalostus kieltämättä kiinnostaa.
Samaan aikaan kerään kuitenkin jo rahoja kasaan kohdun poistoa varten.
Ilmeisesti riski kasvaa iän myötä ja olin lukevinani, että juuri 7v -> yleisiä nuo kohtutulehdukset. Oli kyllä tuuri, että tunnistin oireet, koska koira oli vain vähän tavallisesta ”poikkeava”. Vuodonkin huomasi mies, joka teki punkkitarkastusta.
Ne kyllä pelästyttää :/