operaatio äiti - Banneri

Kuvata voi järkkärillä tai puhelimella. Kummallakin voi päästä upeisiin lopputuloksiin, jos kuvan ottamiseen käyttää hieman vaivaa ja itse kuvan jaksaa vielä siihen päälle viimeistellä. Tässä tuleekin vinkkipostaus kuvaamiseen.

Lapsia on erilaisia ja aina pitää mennä lapsen ehdoilla. Onhan se kivaa kuvata lapsia ja saada niitä kuvia juuri tietyssä kohdassa tai valossa. Kaikki lapset ei kuitenkaan koe varsinaista poseeraamista omaksi jutukseen eikä lasta kannata siihen pakottaa. Oikeastaan kaikista onnistunein kuva tulee sillein, että lapsi touhuaa omiaan ja kuvaaja onnistuu siitä ikuistamaan oikean hetken.

Lapsen kanssa kuvaaja juoksee. Lapset harvoin haluavat olla paikallaan esimerkiksi poseeraamassa. Oma vinkki onkin se, että itse juoksee sopiville etäisyyksille ennemmin kuin käskee lasta pysähtymään. Kaikki lapset eivät vain jaksa olla paikallaan. Joskus lapsi sattuu olemaan kätevästi tutkimassa jotakin ja kuvaajalle jääkin aikaa etsiä toimiva kuvakulma.

Valo on tärkein tekijä onnistumisessa. Liian hämärässä kuvaaminen täräyttää kuvan herkästi. Liian aurinkoisessa kuvaaminen tekee kohteista heijastavia. Oikean valon etsiminen auttaa saamaan niitä hyviä kuvia. Itse kuvaan harmaina päivinä tai selkeässä varjossa niin, ettei kuvan taakse jää valolänttejä. Kotona otan kuvat aina ikkunan lähellä. Keinovalossa kuvat ei juuri koskaan onnistu, joten suosi luonnonvaloa! Salamavalo taas heijastuu suoraan kohteesta eikä näytä luonnolliselta.

Valon suunta vaikuttaa lopputulokseen. Kotona rakastan tuoda valon kohteeseen sivusta. Sivuvalo pehmentää ja korostaa kuvaa ihanasti. Sivuvalona käytän usein ikkunaa eli kuvaan kohdetta niin, että valo tulee sieltä kyljen tai sivun puolelta siitä ikkunasta. Ulkona haluaisin melkein kieltää vastavaloon kuvaamisen, jos sitä ei hallitse. Vastavalossa edessä oleva kohde tummenee liikaa ja vaatii paljon taitoa onnistua. Kannattaa pyöriä ulkona ympyrää ja katso mistä aurinko paistaa tai paistaisi. Aurinko on pilvenkin takana ja harmaallakin säällä valo tulee jostain suunnasta. Itse jätän valon aina oman selkäni taakse ulkona niin, että kohde kohtaa valon.

Maltti on valttia kameran kanssa. Älä räpsi paniikissa miljoonaa kuvaa päämäärättömästi koko ajan. Yritä pitää kädet vakaina loppuun asti äläkä kesken kuvan nappaamisen heilauttele kameraa. Oikean hetken odottaminen ja selkeä napakka laukaisimen painallus ei täräytä kuvaa niin herkästi. On kuitenkin hyvä muistaa myös, että mitä useampi kuva.. sitä todennäköisimmin edes yksi onnistunut.

Huonoja kuvia tulee aina enemmän kuin hyviä. Jos otan 650 kuvaa kuten tänään, onnistuneita on alle 50. Kuvaaminen on sattuman kauppaa ilmeiden, juuri pilvestä tulleen auringon ja kaiken muun kanssa. Jokaisen kuvan ei tarvitse olla täydellinen.

Kuvan muokkaaminen on osa tätä hommaa. Loppukäsittelyllä saadaan korostettua kuvia kauniisti. Muokkaamisen ei tarvitse olla villiä, vaan ihan ”pintakäsittely” riittää. Itse lisään tai poistan valoa, käsittelen tummuutta ja kontrastia sekä hieman säädän sävyjä. Ihan harvoin poistan kuvasta jotain häiritsevää. Kännykällekin on paljon ohjelmia, joilla voi muokata helposti ja ilmaisesti.

Taustaan kannattaa kiinnittää huomiota. Hieno kuva on hieno, jos se toimii kaikilta osin. Maassa makaava roskapullo voi häiritä kuvan henkeä tai betonitolppa kasvaa kuvattavan päästä. Kannattaa kokeilla valita aina miellyttävä suunta kuvata ja poistaa häiriötekijät pois läheltä.

Tarkennus on tärkeintä. Ihan ehdottomasti koko kuvan ydin on tarkennus. Se, että kohde on oikeasti kuvassa tarkennettu eikä esimerkiksi kohteen viereinen kivi. Ihmisiä kuvatessa tarkennus on hyvä olla kasvoissa. Tämä asia karttuu vain harjoittelemalla paljon. Itsekin vielä opettelen.

Kuvaan saa voimaa pienillä lisäkohdilla. Mätsäävät vaatteet, heinänkorsi kädessä tai hiukset kasvojen vierellä. Ihmiset rakastavat yksityiskohtia ja ne rakentavat kuviin sitä henkeä sekä fiilistä. Joskus riittää, että vihreään metsään pukee ruskeat vaatteet, valkoisessa lumihangessa on korostava haalari päällä tai lapsella on korvan takana kukkanen. Tässä vain mielikuvitus on rajana.

Lopulta kuvaamisen kannattaa olla hauskaa jokaiselle. Vakavana tätä hommaa ei kannata tehdä ja liialliseen hifistelyyn en suosittele lähtemään. Nämäkin vinkit on suuntaa antavia ja tarkoitus on neuvoa etenemään harjoittelun kautta. Niin olen minäkin tehnyt. Vaihe vaiheelta opetellut uusia kikkoja kuvaamiseen ja vielä harjoittelun alla on esimerkiksi kuvan käsittelytaidot.

Meillä on lasten kanssa kauhean hauskoja reissuja, kun käydään kuvaamassa. Koko perhe puuhaa kuvaamisen välissä yhdessä kaikkea ja lopulta suurimman osan kuvista nappaan lennosta lasten touhutessa tai spontaanisti hyvän näköisellä hetkellä. Joskus pyydän poseeraamaan ja sitten poseerataan, jos sattuu kiinnostamaan. Perusidea on kuitenkin, että eläväinen kuva hymyilyttää enemmän kuin pelkkä suorana tönöttävä lapsi.

Oliko tästä postauksesta mitään hyötyä tai onko jollain lisättävää? Saa kysyä ihmeessä, jos kaipaa vinkkejä tai haluaa jutustella aiheesta. Instagramissa vastailen ahkerasti ja sinne storyn puolelle tulee jaettua myös omia ”tuotoksia”.

Kommentit (8)

Oot kyllä anette tosi taitava, tykkään sun kuvista ihan hirveästi!!!! <3 hyviä vinkkejä, pitäisi itsekin enemmän kuvata mutta oon nimenomaan tollanen paniikissa räpsijä… 😀

Malttia vaan niin kyllä sieltä joku hyvä tulee! Sulla on kyl kivat kuvat AINA blogissa 🙂

Olisko heittää esimerkkejä hyvistä muokkausohjelmista puhelimeen?

Photogrip, snapseed, aviary ainakin 🙂 Mä käytän oaljon instan säätöjä!

Wau nämä kuvat! Etenkin missä isä ja tytöt<3

Kiitos 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X