Olin itse aikanaan esikoinen. Se toi paljon kivoja etuja, mutta myös hillittömästi vastuuta. Tietyllä tapaa tykkäsin vanhimman roolista ja se onkin opettanut itseäni tällaiseksi kuin olen. Osaan esimerkiksi herkäsi ottaa ohjat käsiin ja hypätä johtajan saappaisiin tilanteissa.
Oma rakas esikoiseni täytti tänään kuusi vuotta. Ihan älytöntä, että aika on muka mennyt näin nopeaa vauhtia. Olen tosi kiitollinen siitä, että juuri tämä poika tuli kuusi vuotta sitten elämääni. Suurin haaveeni oli aina saada poikavauva ja sellaisen sitten myös sain. Alku ei ollut helpoimmasta päästä, mutta kukapa äiti olisi valmis esikoisen kohdalla ihan kaikkeen? On se sellaista tunteiden hirmumyrskyä, kun mistään ei tiedä mitään ja ihan kaikki on oivallettava itse. Esikoisen rooli on toki samalla opettaa elämän uusia puolia vanhemmilleen ja näyttää suuntaa loppuelämälle.
Esikoiselta tulee joskus odotettua ihan hirveästi etenkin pikkusiskojen syntymän jälkeen. Voisin kyllä sanoa, että meillä tuo poika on ottanut roolinsa hyvin vastaan ja toimii arjessa äidin wingmanina hyvin. Hän on luonteeltaan melko mutkaton ja äärettömän empaattinen, jota muistan ylpeydellä aina kiittää. Empatia on asia, joka ei kaikilta tule luonnostaan ja sitä on hyvä harjoitella. Empatia on yksi niistä piirteistä, joita itse henkilökohtaisesti arvostan maailmassa eniten.
6-vuotiaat elävät jo hiljalleen sellaista irtaantumisen aikakautta. Joskus kaikki me ollaan tyhmiä, meitä vihataan ja ovi paiskataan kiinni, mutta samalla elämä on täynnä ihan mielettömiä oivalluksia sekä uusia kiinnostuksen kohteita. Oma hymyni ylsi varmaan korvasta korvaan, kun poika kaivoi koulurepustaan lainaamansa ranskankielisen kirjan, joka kertoo ihmisen aivoista. Viimeiset viikot onkin kulunut opiskellen ihmisen anatomiaa, aivoja ja muuta biologiaa. Nämä hetket on äitinä niitä, kun uskaltaa luottaa siihen, että juuri tämä tyyppi tässä tulee pärjäämään elämässään.
Tänään, kun esikoiseni täyttää kuusi vuotta olen kiitollinen. Kiitollinen tästä elämän polusta ja näistä kuudesta vuodesta. En voi kyllin ihmetellä sitä, että todella jotain näin hienoa voi olla osana omaa elämääni. Olen niin valtavan ylpeä pienen pojan äiti!
Kommentit (2)
Postaustoive: Harrastaako Topi jotain tai haluaisiko harrastaa? Entä muut lapset? Toinen: Milloin menet töihin ja millä systeemillä?
Kiitos 🙂 Laitetaan korvan taakse. Poika aloittaa jalkapallon, on sitä toivonut. Keskimmäiselle katsellaan sirkuskoulua tai vastaavaa. Itse palaan töihin vasta, kun neiti täyttää 3v. Toki teen töitä nyttenkin blogin osalta 🙂