operaatio äiti - Banneri

Yhtäkkiä kolmisen viikkoa sitten meidän silloin vajaa 11 kuukauden ikäinen vauva lähti haparoiden liikkeelle. Hän oikaisi monta vaihetta ja liikkuu persoonallisesti, mutta ainakin hän nyt todella liikkuu!

Lapset oppii omaa tahtiaan

Jossain vaiheessa puhuin blogissa siitä, että jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan. Toiset ryömii jo alle puolen vuoden iässä ja toisilla sen harjoittelu kestää pidempään. Moni vanhempi huolestuu herkästi, jos joku oppiminen viivästyy, vaikka aika usein on kyse vain lapsen persoonasta. Annetaan kaikille lapsille se kehittymisrauha, josta kirjoitin kesällä.

Vatsallaan olo vaivasi vauvaa

Tämä meidän kolmas vauva ei koskaan ole halunnut olla vatsallaan tai vatsa aikuista vasten sylissä. Hän ei missään nimessä vahingossakaan käänny edes unissaan mahalleen. En tiedä syytä tähän, mutta tämä on hidastanut hurjasti kehitystä. Vai miten muka kukaan oppii ryömimään, jos ryömimisasento maistuu puulta? Tänä päivänäkin, kun hän konttaa ei ryömiminen kuitenkaan luonnistu. Joskus ote lipeää konttausasennossa ja samantien mahalleen lysähtäessä alkaa itku.

Sallin istumisen

Sallin istumisen neidille, vaikka neuvolalääkäri kielsi sen. Moni vauva ei motivoidu konttaamaan, jos hänen sallii istua. En kuitenkaan kolmen lapsen äitinä jaksanut ja pystynyt kitisyttämään vauvaa jatkuvasti selällää lattialla, joten sallin hänen istua sekä puuhata omiaan. Yleensä suositellaan, että lapsi istuu lattialla vasta sitten, kun pääsee siihen asentoon itse. Haluan painottaa tätä, koska se on virallinen ohje, vaikka me tehtiinkin vähän erilainen päätös. Riski istuttamisessa on se, että lapsi ei tosiaan lähde konttaamaan, vaan päätyy peppukiito linjalle. Peppukiitämisestä kirjoitin myös jonkin aikaa sitten.

Vauva konttaa, mutta tyyli on hassu

Yksi päivä hän vain lähti liikkeelle. Se ihana tärisevä sekä haparoiva kurottelu käsillä, kun pieni ihmisen alku tajuaa mahdollisuutensa. On ollut äärimmäinen ilo seurata tuon lapsen iloa ja ihmetystä, kun maailma on hänelle auennut eteen. Se on jännä kuinka paljon itseluottamus nopeuttaa oppimista ja muutamassa viikossa haparointi vaihtuu pikakiitämiseksi. Voin sanoa, että meillä mennään jo kovaa vauhtia! Tyyli on vähän omanlainen, koska toinen jalka ei täysin mene kontatessa oikein. En ole ihan varma tarviiko sitä lähteä korjaamaan vai hioontuuko tämä persoonallinen tyyli vielä kohti oikeampaa tapaa liikkua.

Onko lukijoissa vanhempia, joiden lapset ovat lähteneet vähän myöhemmin liikkumaan tai skipanneet ryömimisen kokonaan? Onko muilla ollut hauskoja jalka mahan alla tyylejä konttaajilla?

 

mekko : Julie Dausell • turbaani : Rusetilla

 

SEURAA MYÖS : INSTAGRAMFACEBOOK

Kommentit (17)

Ostin sitä, ostin tätä, hankin tuon, hankin sen. Pelkkää ostamista ja tavaroiden mainostamista jatkuvasti. Oli se ”viikon ostot” – överi sadalla vaatekappaleella tai kaikenmaailman yhteistyö mainostukser ja nyt miljoonannes joululahja postaus. No, olihan tuolla jotain peppukiitojuttuja mutta ei tän kaiken materian keskellä sellasia enää jaksa kaivella. Blogista alkaa huokumaan nopeasti tavaroiden ja rahan perässä juoksentelu – sinä teet juuri sitä, vaikka kuinka mainostamistasi tuotteista pidätkin, blogi ja insta on nykyään vain mainos taulu.

Moikka!
Meillä täysin samanlainen kolmas vauva! Hän on nyt 10kk ja eilen haparoiden konttasi. Ryömiminen jäi välistä. 😊istutin häntä myös samasta syystä ja oppi menenään itsekin istumaan..

Kohta menee ja kovaa 🙂

Hei! Ihana pieni neiti teillä! Näin neuvolalääkärinä kyselisin, kerrottiinko sinulle minkä muun syyn takia ehkä istuttamista ei suositeltu teille?

Kyllä. Eli, jos lasta istuttaa lattialla ennen omaa kykyä mennä istumaan voi motivaatio liikkumiseen vähentyä eli saattaa vain lähteä hilaamaan peppuansa eteenpäin eikä pyri kontilleen. Vuorotahtinen liike konttauksessa taas on tärkeä taito aivojen kehitykselle.

Vai oliko siis joku muu syy tähän vielä 🙂 Muuta ei ainakaan sanonut. Eikä aiemmistakaan ole sanottu.

Puhuit istuttamisesta, tarkoitatko sillä mitä? Usein ajatellaan, että lapsen selkärangan tukilihakset kehityttyä lapsella alkaa olla valmiuksia istua ja juurikin tässä seurataan sitä, kun lapsi alkaa itse hakeutua istuma-asentoon. Tukirangan rauhallinen kehittyminen on tärkeää ihan kaikkien liikkumisen ja oman asennon tukemisen kannalta, minkä vuoksi ns. istuttamista ei suositella, sylissä tuettuna ensin.

Siis tarkoitan sitä, kun lapsihan alkaa 6kk iässä hiljalleen istumaan syöttötuolissa ja sitä kautta lihaksetkin hiljalleen kehittyy. Joskus 8kk iässä aloin laittamaan myös istuvilleen lattialle, vaikka ei osannut siihen itse mennä.

Oli kuitenkin hyvin kädet jo mukana ja otti hienosti vastaan, jos kellahti harvoin. Kääntyessä akselin ympäri myös tuki käsillään 🙂

Meillä kahdesta lapsesta ei kumpikaan ole ryöminyt. Isompi (nyt 5v) lähti konttaamaan 10/11kk, ensi viikolla vuoden täyttävä kuopus lähti 10kk iässä. Esikoinen käytti ennen liikkeelle lähtöä kaikkia ulottuvuuksiaan hyväksi kurotellessaan tavaroita: käänsi istuessaan jalat sivulle, siitä napa lattiaan ja käsi kohti haluttua esinettä. Kun esine oli kädessä, takaisin istumaan. Huikean notkeita nuo pienet 😀 . Kuopukseen sopii tuo sama kuvaus, mitä itse kirjoitit: jos mätkähtää mahalleen, alkaa huuto (nyt tosin enää toppavaatteet päällä, kun ketteryys kasvaa kohisten). Esikoisella on aistisäätelyn häiriön tuomia haasteita karkeamotoriikassa (tasapainoaisti, liikeaisti, kehon hahmotus), joka näin jälkikäteen ehkä näkyi jo tuossa vauva-ajan liikkeellelähdössä. Pienemmän kohdalla jännityksellä odotan onko samankaltaisia haasteita – ainakin hän vaikuttaa rohkeammalta koittamaan uutta eikä säiky äkkinäisiä liikkeitä kuten esikoinen.

Mun keskimmäinen on myös vastaava mitä kuvasit aistijutuista ja hän oli myös hidas ja vaikea lähtemään. Kaikki oli hankalaa. Konttaus, kävely jne. Mutta toi on kyllä hauska myös toi sun kommentin alku, koska Alma teki aivan samaa. Venyi ihan ihme asentoihin! 😀

Meidän vauvalla on ryömimisessä vähän persoonallinen tyyli vähän samaan tyyliin kuin teillä konttaamisessa ja liikkeelle lähti n. 10 kk iässä. Myös kontallaan sama jalka on ikäänkuin enemmän alle kääntyneenä. Vauhtia kyllä on hurjasti eli siihen tämä erilainen tyyli ei vaikuta kyllä mitenkään. meillä tämä toispuoleisuus huomattiin myös keskostarkastuksessa ja keskoset laitetaan tällaisista tosi herkästi fysioterapeutille/neurologille ja meidän tytöllä löytyikin siitä alla olevasta jalasta lihasheikkoutta ja lonkassa liikerata oli hieman rajoittunut. Mutta tällainen pieni heikkous ei siis ole mikään vakava juttu ja on fyssarin avulla saatu liikkumista huomattavasti tasapainoisemmaksi ihan jo parissa viikossa. Vaarana olisi kuulema ollut ettei opi kävelemään tai kävely olisi jäänyt linkkaavaksi jos liikerataa ei saisi normaaliksi. Eli en olisi sinuna kauhean huolissaan… vaikka erilaisen liikkumisen takana olisikin jotain niin se varmasti saadaan kuntoon!

Eka kerta kun kommentoin sinulle, mutta olen lukenut juttujasi pitkään ja sulla on ihanan lempeä blogi. Tykkään!

Kiitos kauniista sanoista! Almahan on myös keskonen niin ehkä kysäisen ensi neuvolassa asiasta – tulee ainakin sitten varmuus 🙂

Meijän eka lähti ryömimään ja liikkeeelle jo ennen 6kk ikää. Toinen joskus 8kk iässä. Ja tää viiminen, joka on kuukauden Almaa nuorempi, lähti kuukausi sitten ryömii, nyt konttaa ja nousee ylös ja haluais kovasti kävellä. Mekin istutettiin vauvaa lattialla koska ei viihtynyt siellä muuten ollenkaan kun ei nähnytcisompien touhuja ihan lattiatasosta. Nyt on tullut ihan parissa viikossa valtavia kehitysharppauksia 😂 Alma on kyllä aivan mahdottoman suloinen tapaus 😍

Voi kiitos! Oon huomannu kanssa, että kehitys tulee sellasina harppauksina usein!

Meillä päinvastoin lapset ovat lähteneet liikkeelle erityisen aikaisin. Sekään ei ole ollut oikein ”sopivaa”.
Esikoinen konttasi ja nousi seisomaan viiden kuukauden iässä. Sitä ennen oli jo ryömitty ja käännytty yms., kuten kaavaan kuului.
Huomasin, että lapsen varhainen liikkeelle lähtö aiheutti kauhureaktion hmpärillä olevissa, muiden saman ikäisten lasten vanhemmissa. Esimerkiksi vauvakahviloissa oma olokin alkoi olla epämiellyttävä, kun tuntui, että liikkuva lapsi loi ympäristön muille äideille paineita. Kun ei meidän vaan vielä.
No, ei teidän lapsen vielä pidäkään! Monta kuukautta vielä aikaa, katso nyt, miten hienosti hän on löytänyt omat kätensä…

Kokenut neuvolan täti osasi laittaa lapsen aikaisen kehityksen mittasuhteisiinsa. Nuorella neuvolalääkärillä tämä oli vaikeampaa. Hän seurasi tutkimuksessaan sitä kaavaa, jota tietyn ikäiselle lapselle ja hänen tutkimukselleen annettiin. Kun lapsi jo konttasi kovaa vauhtia ympäro huonetta, hän olisi halunnut nähdä, osaako tuo jo kääntyä vatsalleen. Ihan vaan tarkastaakseen, onko lapsella edellytyksiä lähteä liikkeelle 🙄😂.

Pahimmalta tuntui herättää läsnäolollaan huomiota ja huomta muissa vanhemmissa. Nuorempien lasten kanssa osasinkin jo paremmin pysyä pois niistä vauvakahviloista.

Omat lapset ei ole liikkuneet mitenkään super aikaisin ( ei tosin myöhänkään vaan ovat semmoisia keskivertokavereita). Itse kyllä olen ihan avoimesti ihastellut perhekerhossa näitä 5kk kohtaamisen aloittaneita joita joka jumpassa ja kerhossa kuitenkin on joten ei niin harvinainen ilmiö. Ei ole tullut mieleenkään että se voisi aiheuttaa vanhemmissa mitään pahaa mieltä. Itse tosin olen kasvatusalalla töissä ja lisäksi minulla on liikunta-alan tutkinto niin osaan suhteuttaa tätä lasten eri tahtiin kehittymistä. Itse on yleensä kuitenkin hermoston kehittymisestä mitä ei voi juurikaan nopeuttaa ja se aikaisin kontannut ei 5-vuotiaana ole välttämättä yhtään motorisesti taitavampi. Esim. Esikoisen kaveri lähti liikkeelle vasta 10kk iässä ja on nyt 6-vuotiaana paljon taitavampi karkeamotorisesti kuin esikoiseni joka lähti liikkeelle 6kk iässä.

Toi on tosi jännä ilmiö, että lopulta jos lapsi ei liiku – sitä tuijotetaan. Jos lapsi liikkuu ajoissa – sitä tuijotetaan. Ja niin edespäin. Jotenkin ihmiset ei vaan tunnu tajuuvan, että se kehitys vaan menee omaa tahtia ja hajonta voi olla tosi suuri!

Mä ymmärrän sua aivan täysin. Se idea tässä somemaailmassa onkin, että vaikuttajia ja sitä yleisöäkin on aivan laidasta laitaan. Toiset kirjoittaa vain mielipidepostauksia ja toisia kiinnostaa ehkä se materiakin. Sen takia on just super mahtavaa, että tarjontaa on ympärillä niin paljon. Sitä voi kahlata monien juttujen joukosta ne omannäköiset kirjoittajat ja blogit tai instatilit. Se on vähänku kirjat.. ei hömppäkirjat kaikille sovi ja toisia jännitys ei kiehdo yhtään. Blogimaailman jännin asia on siinä, että tosi moni lukija ajattelee sen olevan työtä, josta ei pitäisi maksaa palkkaa. Miksi jonkun pitäisi tuottaa ilmaiseksi sisältöä toisten hyödyksi ja olla ottamatta siitä palkkaa? Niistä työtunneista, joita tekee ja ajasta sekä panostuksesta, jotka hommaan käyttää. Tuskin kukaan aloittaa blogia rahankiilto silmissä. Se on yleensä alkuun tylsistyneen kotiäidin ajatus tehdä jotakin omaa. Joskus blogi ottaa ja pääsee lentoon, jolloin siitä voi avautua mahdollisuus tehdä sitä ammatikseen. Pitäisikö tällöin vain kieltäytyä kuukausipalkasta tai mainostuloista, koska se häiritsee jotakuta? Pääasia ja vastuu bloggaajalla on mun mielestä siinä, että kukaan ei mainosta jotain minkä takana ei pysty seisomaan. Mun blogissa näkyy kyllä maksettuja mainoksia, koska niitä solmin työni puitteissa. Tämän lisäksi teen blogissa paljon esittelyjä, kuvailuja ja vinkkauksia ilman, että rahaa kulkee omaan pussiin. Nykyään voi monesta tuntua, että blogien yhteistyömääärä on kasvanut, vaikka tosiasiassa niiden merkitseminen on kasvanut. On tullut uusia säädöksiä, jotka suojaavat lukijaa piilomainonnalta eli bloggaajan täytyy tuoda selkeästi esille mainostamansa tuotteet. Jos saan vaatteen ilmaiseksi firmalta, on silloin mainittava kuvan ohessa asiasta jne. Mun mielestä tää on upea suunta ja antaa avoimemman väylän lukijoille ymmärtää mainospuolta blogeissa. Mutta tulipas pitkä kommentti, toivottavasti ei mennyt ihan ohi aiheen. Olen aina kuitenkin ehdottomasti ollut sitä mieltä, että en pysty ihan jokaista miellyttämään ja siksi en yritä epätoivoisesti haalia lukijoita. Tänne saa tulla, jos mun jutut kiinnostaa ja niistä kokee saavansa jotain irti. En myöskään pahastu, jos mun jutut ei toimi ja haluaa seilata paremmille vesille kalastamaan. Kiitos kuitenkin palautteesta, se on todella arvokasta 🙂 Hyvää Joulua!

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X