Vauvan tuloa taloon varjostaa yleensä huonosti nukutut yöt sekä väsyneet vuodet. Niin kaverit, naapurit kuin sukulaisetkin vitsailee unien varastoon nukkumisesta. Joka kerta etenkin raskaana ollessa, kun kuulee tämän vitsin on hyvin lähellä kipata lähin soppalautanen vitsin kertojan naamaan. Mutta miten se menee, onko olemassa hyvin nukkuvaa vauvaa tai LASTA?
Kolme ihan siedettävää nukkujaa
Meillä lapset ovat olleet keskimääräisen mukavia nukkuja paitsi esikoinen ekat 1,5 vuotta noin kymmenen herätyksen taktiikalla. Toka lapsista huusi päivisin niin paljon, että öisin nukkui kuin tukki. Pelkäsin sitä kuuluisaa karmaa ja olin ihan varma, että kolmas lapsi ei voi olla tässä asiassa enää mutkaton. Luen ja kuulen jatkuvasti, kun muut äidit kertoo lyhyistä yöunista ja vaiheista, jotka vauvaa valvottaa. Sen ainakin voin allekirjoittaa, että vauvavuosi on pelkkää vaihetta vaiheen perään. Tai hampaita.. niitä voi tarjota syyksi joka kitinäkauteen tai huonoihin öihin.
Tämä kolmas oli synnärillä karusti sanottuna aivan kamala ja inisi koko yön putkeen. Jatkuvaa inahtelua ja vinkumista. Muistan jo siellä pettyneenä todenneeni, että tästä tulisi raskas taival, koska itse herään jokaisen inahdukseen jonkun sisäänrakennetun äidinvaiston takia. Ininät jäi kuitenkin synnärille ja kahden viikon iässä yöunet alkoi venymään pitkiin pätkiin. Oikeastaan koko vauva nukkui ensimmäiset kolme kuukautta 21-23 tuntia vuorokaudesta..
Ihminen, joka tarvitsee yöt itselleen
Olen yöihminen, joten lasten nukkuminen on ollut itselleni äärimmäisen tärkeä asia. Tiedän, että en vain pystyisi ja jaksaisi kuluttaa aikaani öisin lasten nukuttamiseen. Yö on se aika, kun hengitän ja rentoudun, että jaksan tätä arkea. Siksi olen luonut öitä varten kolme selkeää sääntöä. Yöllä ei puhuta. Yöllä ei poistuta sängystä. Illalla on sama tarkka rutiini ennen sänkyyn menoa.
Kaikki lähtee tärkeästä rutiinista
Esikoista odottaessani eräs tuttu kertoi, että hänellä on vinkki, jos haluan kuulla ja tottakai halusin. Se vinkki oli jokailtaisen kylvyn/suihkun taika. Tämä juttu aloitetaan synnäriltä kotiutuessa ja jatketaan joka päivä lipsumatta yhdestäkään. Niinpä meidän jokainen lapsi on elämänsä jokaisena päivänä kotona käynyt suihkussa tai kylvyssä ihan alusta asti. Jokainen lapsista on myös oppinut nopeasti tämän rutiinin ja nukahtanut aina pesun päätteeksi yöunille. Meillä kukaan ei vastusta sänkyyn menoa eikä nukkumaanmenoa, koska tavasta on tullut luonnollinen osa arkea. Tämä kolmaskin väsyessään konttaa suihkun alle odottamaan sinne pääsyä iltaisin.
Yöllä ei kuulu höpöttää
Suihkun jälkeen nukahdetaan yöunille, josta pieni lapsi saattaa aina joskus havahtua hereille. Vauvaa käyn yleensä imettämässä uneen, mutta poistun heti syöttämisen jälkeen. Isommille lapsille käyn laittamassa peiton tai antamassa pusun otsalle, mutta kenenkään kanssa en ala seurustelemaan. Yöllä ei kuulu puhua ja tämä koskee myös niitä satunnaisia kertoja, kun joku lapsista herää istumaan sänkyyn pariksi tunniksi. Sitten istutaan hiljaa.
Yöllä kuuluu olla sängyssä myös herätessä
Sängyssä istumisesta päästään siihen pyhään asiaan, että sängystä ei poistuta ennen aamua. Jokainen nukkuu omassa sängyssään oli se sitten ikioma tai perhepeti. Vauva nukkuu meillä aina perhepedissä, koska muuten joutuisin rikkomaan omaa sääntöäni imettäessä öisin eli nostaisin lapsen pois pinnasängystä. Joskus harvemmin tämä pienin neiti herää yöllä valvomaan, mutta koko se pahimmillaan kolmekin tuntia me maataan sängyssä puhumatta kunnes uni tulee.
Öiden pyhyyteen on kasvettu luonnostaan
Jonkun korvaan nämä voi kuulostaa karuilta ja tiukoilta säännöiltä, mutta lastentahtisuudesta huolimatta on mullakin omat ajatukseni asioista. Yöt on pyhiä ja ne ollaan opeteltu sellaisiksi alusta asti, joten kukaan lapsista ei osaa edes kummaksua näitä yön sääntöjä. Enkä ole niitä edes erikseen maininnut, vaan asia on opittu käytännön kautta. Jokainen saa kyllä turvaa tai lohtua sitä tarvitessaan, mutta perus idea öihin on rakentunut luonnostaan. Kolmevuotias ei edes yritä lähteä sängystään, vauva tyytyy sängyssä istumiseen hiljaa herättyään vahingossa ja lähes joka yö nämä tyypit nukkuu sen 20-08 välin. Vauva hurjana nukkuu jopa klo 10 asti!
Joskus niitä huonojakin öitä tulee
Nyt tämän nuorimman liikkumisen ja kiipeilyn kautta on ollut osa öistä aika levottomia. Neiti nousee istumaan, konttaa sängyssä ja soheltaa. Kiltisti hänet kuitenkin aina ohjaan makaamaan sängyssä ja jossain vaiheessa uni tulee takaisin. Joudun imettämään vielä öisin, kun olen puuhaamassa muuta. Viereen tullessa hän nukkuu tyytyväisenä aamuun asti.
Nukkuminen lasten kanssa on joskus vähän rakettitiedettä ja toisinaan siitä selviää muutamalla kikalla. On olemassa myös lapsia, joita ei saa nukkumaan millään keinoilla. Lohdutan sen verran, että sen enempää kuin parhaansa ei voi yrittää vanhempana. Kannattaa kuitenkin miettiä sitäkin, että lapsentahtisuudesta huolimatta ehkä yönkin voi ohjata nätisti toimimaan. Missään nimessä en kuitenkaan suosittele pakottamaan vauvaa mihinkään enkä itse suosi raakoja unikouluja.
Miten teillä siellä nukutaan ja mitkä on teidän parhaat vinkit toimivaan yöhön lapsen kanssa?
Kommentit (4)
Kyllä! Erittäin hyvin kirjoitettu ja kuvattu, kuinka se nukkuminen opetellaan jo heti synnäriltä tullessa. Näin itse olen toiminut. Olen 4 lapsenäiti ja kaikki ovat nukkuneet AIna melko hyvin. Ja juuri tällä tyylillä olen heidät opettanut. Myös lastentarhanopena/ ,päiväkodissa olen toteuttanut samaa ajatusta. Jos herää, niin sängyssä ollaan hiljaa ja annetaan toisille nukkumarauha. Tästä kannattaa ottaa ajatusta ja oppia te, keillä on ensimmäinen lapsi pieni tai suunnitteilla
Kuulostaa hyvältä miten toimit öisin lasten nukkuessa/herätessä.
Mulla aika samanmoinen tyyli, yöllä ei puhella ja pojat nukkuvat omissa sängyissä (3 v ja 7 kk) He ovat aika rauhallisia että vaikka uusia taitoja on opittu niin silti pötkötetään rauhassa öisin😴. Jos liian aikaisin heräävät(harvoin tapahtuu) sanon että on vielä yö. Isompi menee takaisin sänkyynsä nukkumaan ja jos uni ei tule niin rauhottuu kyllä olemaan sängyssä.
Joo toi tyyli on kyl meil toiminu 🙂
Samaa mieltä, mutta opettamisen voi silti tehdä luonnollisesti sekä lapsentahtisesti 🙂