operaatio äiti - Banneri

Kun vuosi vaihtuu, on odotukset aina korkealla. Vuoden tulee vaihtua omalla tavallaan hienosti ja olla kuin tyhjä taulu, johon kirjoittaa kokonaan uusi tarina. Ja bullshit, meillä on tapana aloittaa uudet vuodet aina pohjan kautta.

Yhtenä vuonna me jouduttiin sairaalaan vauvan kanssa, toisena vuonna kierrettiin koko perhe vessänpöntön kautta ja mitähän vielä. En muista, mutta väitän huonon tuurin siivittäneen meidän vuoden vaihtumista melko usein. Tämäkään vuosi ei alkanut hehkeimmällä tavalla, mutta kuitenkin onneksi kaikki ollaan hengissä ja tästä on tie vain ylöspäin.

Monta viikkoa kestävä yskä riesana

Olen itse ollut kipeänä jo seitsemän viikkoa. Tyhjästä alkanut yskä ilman muita oireita on vaivannut koko tämän ajan. Ei kuumetta, ei nuhaa eikä mitään muuta kuin tuo voimat pois pusertava yskä. Vuoden lopulla yskä lähti ihan yhtäkkiä, mutta viikon helpotuksen jälkeen iski korvakipu sekä paine poskionteloissa. Tämä alkuvuosi on mennyt tätä tautia luonnollisesti vastustaessa ja voimat alkaa olemaan lopussa. Toivottavasti loppuvuosi on terveempi.

Se isompi onnettomuus, joka meille tapahtui uuden vuoden aattona oli surkeiden sattumusten sarja. Ensin pienin näytti nielleen patterin varastamastaan kaukkarista, mutta patteri onneksi löytyikin muualta. Oltiin  jo perumassa suunnitelmia, koska patterin nielaisu on todella vaarallista ja oltaisiin varmuudeksi lähetty päivystykseen. No sitten seuraavaksi peruuntui kuitenkin päivän juhliminen, koska oksennustauti kaatoi siellä olevan ihmisen. Päätettiin lopulta ihan vain lähteä pihalle nauttimaan tuosta merestä, jäälauttojen kauneudesta sekä talvesta. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes kuvan perässä juokseminen vei voiton varovaisuudesta ja rakas mieheni veti pyllylleen jäähän.

Yleensä kaatuminen näin nuorella ikää menee melko pehmeästi eikä suurempaa vahinkoa pääse syntymään. Sitten toisaalta, kun seurustelee oman elämänsä Hessu Hopon kanssa voi olettaa, että kaikki mahdollinen menee pieleen. Tuosta kaatumisesta seurasi kova polvikipu, metsästä kaivettu keppi ja ikuisuudelta tuntuva kotimatka. Olihan se selvää, että nyt on jotain vialla, kun jalka turpoaa eikä sillä pysty astua.

Polvileikkaus edessä

Tiedättekö sanonnan onni onnettomuudessa? Meillä oli vakuutuksia säätäessä käynyt vahinko eli sopimukseen oli lipsahtanut myös vanhemmille tapaturmavakuutus, vaikka sitä ei meillä ole aiemmin ollut. Asia oli pitänyt perua, mutta aina vain tuli jotain muuta estettä. Onneksi vakuutus oli nyt sitten voimassa, koska polvea on hoidettu nopealla teholla Pohjolasairaalassa ja sieltä on saatu magneetit, kepit ja kaikki avut helposti jonottamatta. Polvessa on nivelkierukan repeämä. Nyt se leikataan huomenna.

Alkuvuosi on ollut itselleni siis tavallista työläämpi. Kaikkien jaettujen hommien päälle olen joutunut tekemään miehen osuuksia kotitöistä, viemaan koiran yksin ja hoitamaan lapsia. Sääliksi käy miestä, joka tuon vamman itselleen onnistui liukastumaan. Sääliksi myös käy melkein laiskaa itseäni, koska olen ollut ihan väsynyt nämä viikot. Huomaa, että olen tottunut hyvään eli siihen missä kaksi vanhempaa jakaa hommat tasan. Joskus olisi kiva taas istahtaa ja hengähtää, mutta näillä on mentävä. Kyllä tällainen asia taas muistuttaa kuinka tärkeä voi toinen ihminen arjen pyörityksessä olla.

Tällä hetkellä kuitenkin jo helpottaa. Oma tautini taitaa olla lääkkeettömästi vihdoin nujerrettu ja mieskin pystyy viettämään lasten kanssa aikaa paremmin. Leikkaus on ensimmäinen askel kohti parantumista, mutta kyllähän se pelottaa. Ehkä kuitenkin kaikki epäonni kasaantui alkuvuoteen ja tuleva vuosi tulee olemaan helpompi. Miten muilla alkoi tämä vuosi 2019?

Kommentit (7)

Vuosi 2017 meillä alkoi pojan ollessa osastolla pari yötä vaikean hengityksen vuoksi(nykyään astmalääkitys päivittäin) Vuosi 2018 alkoi mun raskausmyrkytyksellä ja osastolla oloilla sekä jatkui muutama viikko neidin synnyttyä hänen joutuessa osastolle rs-viruksen, adeno-viruksen ja keuhkokuumeen takia josta päästiin pois vasta samana päivänä kun ristiäiset oli. Loppuvuoden kohokohtana piti olla reissu Tallinnaan mun vanhempien, Iso-ja pikkusiskon, lankomiehen ja meidän perheen kesken josta tarkoitus kotiutua sopivasti 29.päivä vuodenvaihteen juhlintaan kotiin mutta pojan kallonmurtuman ja sairaalaan päätymisen takia minä, mies ja poika saavuimmekin Suomeen vasta 1.päivä viron ambulanssin saattaman kotiin asti. Vielä edessä paljon lääkärikäyntejä ym mutta tosiaan toivon että huono vuodenalku lupaa vain parempaa jatkoa kohti. Ainakin ensiviikolla alkavat ammattikorkean opinnot on innolla odotettu juttu.

paristo, ei patteri 😉

Patteri se on aina ollut 😀 Ja tulee olemaan 😀

Hei,
Onpas ollut kaikenlaista. Minulla oli paineet joulun kanssa. Koska joulu vuosi taaksepäin oli elämäni kamalin. Melkein koko perhe kuumeessa, kaikki kyläilyt piti perua, kukaan ei syönyt juuri jouluruokaa, yhtään yhteistä ateriaa ei ollut, pienimmäinen piti viedä tapaninpäivän yönä sairaalaan jne. Nyt jouluna juuri ennen eskarin ja koulun loman alkamista eskarissa jylläsi kuumetauti ja koulussa mahatauti, mietin, että kumpi tulee… Onneksi ei tullut kumpaakaan ja saimme viettää aivan ihanan rauhallisen joulun ja mitään ei pitänyt perua ja oli niin mahtavaa olla vain koko perhe ja tapailla sukulaisia. Eli toivotan teille tosiaankin parempaa vuoden vaihdetta seuraavalle kerralle.

Ja tulevaa varten tiedoksi. Minun äiti kohelsi kotonaan ja mursi jalan. Hänellä kyllä aivan kotivakuutus korvasi kaikki kulut yksityisessä sairaalassa eli ei tarvinnut olla mitään erillistä tapaturmavakuutusta. Mutta en tiedä korvaako kotivakuutus vain kotona (sisällä) tapahtuneet turmat vai kattaako se myös ulkoilut, luulisi kyllä kattavan. Eli kannattaa muistaa, että laaja kotivakuutuskin korvaa muutakin kuin vain tavaraa.

Miksi tapaturmavakuutus olisi keksitty jos kotivakuutus korvaisi nämä?

Mun mielestä ei korvaa, kun ei oltu lähelläkään kotia, mutta kiitos tiedosta! Kätevä tietää 🙂 Ihana, että teidän joulu onnistui!

Voi onpa ollut hurjia juttuja. Toivottavasti loppuvuosi sujuu paremmin ♡

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X