Lapsille ja aikuisille tarkoitettuja paikkoja on miljoonia. On kirjasto, on lapsiperheiden ”olohuone” ja on sisäleikkipuisto. On viihdyttävää viettää aikaa joskus muuallakin kuin kotona. Ongelma on vain se, että ihmisiltä katoaa käytöstavat kotoa poistuessa.
Älä muutu siaksi kodin ulkopuolella
Otetaan esimerkiksi joku huone, jossa saa evästää ja lapset leikkiä sille tarkoitetulla alueella tai esimerkiksi ravintolan leikkipaikka! Perhe syö (lue=sikailee) reilulla kädellä, koska joku muu kerrankin siivoaa jäljet. On todella ikävää mennä eväspaikalle, jossa suurimmassa osassa pöytiä lojuu roskia, ruoantähteitä ja lattialle kaatuneita juomia. Ravintolassakaan ne tarjoilijat ei ole mitään lelujen järjestelijöitä, vaan kyllä vanhempien etu on se leikkipaikka lapsille ja edun lisäksi myös vastuu. On tärkeää pitää yhteiset julkiset paikat siistinä.
”Mitä väliä, se ei ole meidän lelu?”
Meidän lähellä on sellainen kauppakeskus kuin Redi. Redissä on ilmainen huone, jossa on rajattu leikkialue lapsille. En yleensä kiinnitä mitään huomiota muihin ihmisiin käytöksen, tapojen tai kasvatuksen puolesta, vaan yritän keskittyä omiin pershedelmiini. Noin viikko sitten istuin kuitenkin siinä huoneessa silmät teelautasen kokoisina ja mietin antaako vanhemmat todella lasten kohdella niitä leluja kotonakin vastaavalla tavalla vai eikö he jaksa välittää nyt tuolla huoneessa, koska on kyse ei omasta tavarasta. Meillä lapsille on opetettu perus kunnioitus leluja kohtaan ja vielä etenkin silloin, kun kyse ei ole omasta lelusta.
Räkäpaperi ei kuulu lattialle
Huolimattomuus ahdistaa joskus. Mietin jo lapsena, että miksi ihmisten on niin vaikea laittaa roskia roskikseen asti. Olin sellainen ärsyttävän tunnollinen lapsi, joka ajankuluksi keräsi kävellessään roskia maasta ja sai kotona nuhteet liian pitkään kestäneestä kotimatkasta. Nyt ahdistaa vielä enemmän, kun on kolme lasta ja silmät ei kykene vahtimaan niin tarkkaan jokaista. Vahdin samalla isompia ja tuota pienintä, joka tuntuu tietävän aina ne hetket, kun katseeni herpaantuu muualle. Tiedättekö kuinka monet ällöttävät räkäliinat joudun viikoittain poimimaan tuon roskista kiinnostuneen lapsen käsistä? Eikö ne limaiset paperit voisi toimittaa lattian sijasta roskikseen tai edes omaan taskuun?
Älä piilota vahinkoja, vaan tee niille jotain
Pari päivää sitten kuitenkin katkesi käytännössä kamelin selkä ja niin kutsuttu lasi tuli täyteen. En ärsyynny helposta, mutta nyt kihisin kiukusta. Oltiin koko perhe Hoplopissa ja siinä leikkiessä kuulin sivukorvalla kuinka joku lapsi oli astunut oksennukseen. Ällötyksen väreet kulki selkää pitkin ja paikkaa vaihtaessa pidin tarkkaan silmällä mahdollisia vaaranpaikkoja. Sillehän ei mitään voi, jos joku lapsi nyt sattuu oksentamaan, mutta mielestäni sen oksennuksen siivoaminen on sitten vanhemman tehtävä eikä siivoamisen sijaan mahalaukkutuotoksen piilottaminen.
Uintiretki oksennuksessa ei naurata
Mentiin leikkimään sellaisilla muovisilla palikoilla ja siellä palikoiden alla sitten odotti ikävä yllätys. Palikat oli selkeästi nostettu yrjöläiskän päälle ja arvatenkin epäonnekas lapsemme päätyi uimaan siinä oksennuksessa. Riipaistuani lapsen alasti, isä lähti tätä pesemään sekä desinfioimaan ja minä marssin määrätietoisena tiskille. Ilmoitin, että siellä olisi siivottavaa ja työntekijä kertoi saaneensa ilmoituksen oksennuksesta toiselta asiakkaalta, mutta sitä ei ollut löytynyt. Mikä järki on piilottaa lapsen oksennus? Kiitos vain sille, joka halusi niin sanotusti paeta vastuuta. Toki käyn läpi päässäni myös sen vaihtoehdon, että jollekin lapselle on sattunut yksin ollessaan vahinko ja tämä on päättänyt sen omatoimisesti vain peittää.
Vanhemman vastuu jatkuu kodin ulkopuolella
Silti tämä aihe herätti halun kirjoittaa. Tämä teksti on vetoomus muille vanhemmille. Vetoomus koskien yhteisten alueiden kunnossapitoa! Oli se sitten siistinä pitäminen, lelujen kunnioittaminen tai omien roskien kerääminen, ei sen pitäisi olla vaikeaa. Ei me voida olettaa, että kotoa poistuessa säännöt muuttuu siihen, että sikailu alkaa ja muut siivoo hiestä märkänä. Ne samat velvollisuudet koskee meitä siellä ulkomaailmassa ja ehkä vielä jopa enemmän, koska me vanhempina ollaan käveleviä esimerkkejä lapsillemme.
Ei mikään pieni asia ärtyä
Toivottavasti siis sinä siellä laitat räkäpaperisi roskiin, huolehdit siitä, ettei muiden lasten tarvitse uida sinun lapsesi oksennuksessa ja opetat lapsille yleisten tilojen kunnioitusta. Jonkun mielestä tämä voi olla pieni asia ärtyä, mutta voin suositella siinä tapauksessa ottamaan muutaman uintiliikkeen toisen ihmisen yrjössä ja harkitsemaan ajatustaan uudelleen!
Kommentit (9)
Meillä on tullut vastaan sisäleikkipuiston pallomeressä jonkun lapsen pissaa lattialla. Ihan käsittämätöntä miten välinpitämättömiä jotkut vanhemmat ovat. Porttikielto olis ihan oikein kaikille sikailijoille. Ja kun ne samat huonot tavat tietenkin siirtyy lapsille.
Hyvä ja asiapitoinen kirjoitus. Ei tarvi alkaa siaksi kun poistuu kotoa. On meilläkin sattunut jokunen sotkuvahinko julkisillapaikoilla ja todellakin ollaan ilmoitettu. Leluja ei saa kohdella miten sattuu eikä roskata. Ja lapsikin osaa käyttää roskista. Ruokaillessa ei sotketa ja possuilla,saati jätetä vaan siihen seuraavien harmiksi.
Näin juuri 🙂
Ohhoh mikä blogi. On se niin helppoa valittaa niiden muiden vanhempien toiminnasta ja muiden lapsien toiminnasta. Haloo!!!
Silloin saa valittaa, kun on valittamisen aihetta. Vai kalahtiko omaan nilkkaan?
Haloo 🙂 Yhteinen viihtyvyys on tärkeä asia. Omat ja lasten jäljet tulee siivota – jokaisen!
Loistava kirjoitus!!! Saisi pistää ajattelemaan muitakin vanhempia!
Kiitos!
No juuri näin! Kyllä pitää siivota omat jäljet