Kun ei ole tekemistä, mene metsään

Joinain päivinä arki tuntuu niin raskaalta ja itseään toistavalta lasten kanssa. Tuntuu siltä, että kaikki spontaanius karsiutuu pois ja samat naamat moikkaa leikkipuistossa. Olen jollain tapaa levoton, koska en jaksa liikaa toistuvuutta, vaan haluan sitä aina hetkittäin vähän rikkoa. Kun haluan rikkoa arjen toistuvuutta, menen metsään.

Metsäretket perheen kanssa

Oli kesä, syksy tai talvi.. me suunnataan jonnekin retkelle. Metsäretket on ehkä yleisin tapa puuhata muuta, kun leikkipuiston vakiotoiminta ei huvita. Lapsesta asti olen leikkini leikkinyt ja aikani viettänyt metsissä sekä sinne retkiä tehnyt perheen kanssa. Tälläkin hetkellä esikoinen kertoo aina hymyillen, että mummin kanssa hän joka kerta retkeilee metsässä. Luulen, että oma kiinnostus metsään tulee lapsuudesta ja siitä seikasta, että metsässä sitä on vain omanlaisessa tyhjiössä. Ei hälinää, ei tekniikkaa, ei mitään. Vain se eletty hetki elää vahvana.

Ollaan oltu tämä kesä mökillä ja tänään lähdettiin vihdoin metsään rämpimään. Vedettiin kumisaappaat jalkaan ja pienemmille sadetakit päälle. Kaikista nuorin sai myös sadehousut, koska ei kävele ja ajattelin tuon varustuksen suojaavan punkeilta edes vähän. Mukana oli kaksi tyhjää jogurttikippoa, joihin oli tarkoitus kerätä yhdessä mustikoita.

Huono mustikkavuosi, hyvät kerääjät

Mustikkavuosi tuntuu vähän huonolta, kun noita sinisiä herkkuja saa jopa hetken etsiskellä. Meitä oli kuitenkin viisi poimijaa, joten mustikkapiirakkaa varten kertyi juuri sopiva määrä yllättävän nopeasti. Oli ilo huomata, että jokainen keräsi mustikoita ja eniten hymyilytti tuo taapero, joka jaksaa hämmästyttää sorminäppäryydellään. Hänen mustikkansa putosivat yhteiseen saaliiseen ilman roskia ja ehjinä. Mustikoiden kerääminen on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa yhdessä, koska välillä voi vain istahtaa syömään kaverin kanssa.

Elämä voi olla muutakin kuin pelikonetta

Lapset viihtyivät reissussa yli 2 tuntia ja varmaan olisivat jaksaneet pidempäänkin. He keräsivät, söivät ja leikkivät. Metsä on mustikkakauden ulkopuolellakin paikka, joka tarjoaa mahdollisuuden tutkia ötököitä, keräillä aarteita ja kiipeillä kaikenlaisilla kivillä. Itseäni ilahduttaa se, että olen saanut lapset houkuteltua vielä siihen ajatukseen, ettei elämän tarvitse olla vain leikkipuistoa ja pelikonetta, vaan ihan kävyistäkin löytää hupia pitkäksi aikaa. Metsä on paikka, jossa monen ihmisen sielu voi hyvin ja uskon metsäretken tekevän hyvää myös lapsille.

Ohje mustikkapiirakkaa varten

Lopuksi me tehtiin mustikkapiirakka, josta tuli mielettömän hyvä! Itse teen piirakat ilman varsinaista ohjetta ja vähän käsituntumalla. Meidän piirakan pohjaan tuli noin 100g voita, 1dl sokeria, vanilliinisokeria, 1 muna sekä jauhoja. Jauhoja lisäsin siihen asti, että taikina oli pehmeää, mutta ei liian kuivaa. Esipaistoin pohjaa uunissa noin 3 minuuttia ja tämän jälkeen ripottelin mustikat päälle. Painelin niitä hiljalleen syvemmälle, jotta piirakasta tulisi mustikkainen. Mustikoiden päälle ripottelin taikinaseosta, jonka tein myös tuntuman mukaan voista, jauhoista ja sokerista. Tuon seoksen kuuluu olla vähän sellaista kuivaa. Piirakka oli sopivan kypsä vajaa vartissa.

Meidän mökkiloma alkaa olemaan tässä ja huomenna palataan kotiin. Tuntuu erikoiselta, että kesä on käytännössä ohi.