Lue tämä tarkkaan, mutta muista pilke silmäkulmaan. Elämä on täynnä stereotypioita. Annetaan niille seuraavaksi kenkää! Tässä tulee 10 väittämää äitiydestä.
1. Äidit ovat koneita. He osaavat kaiken ja tietävät kaiken. He pystyvät kaikkeen.
Kukaan ei ole täydellinen. Äidit eivät ole satuhahmoja, jotka roikottavat lastaan vasemmassa kädessä pölyhuiska viuhuen oikeassa. Ruokahan porisee liedellä, astianpesukone surraa ja kaappi on täynnä puhtaita pyykkejä. Ei ole myöskään olemassa hormonia, joka kertoo äidille kaikesta kaiken. Joskus on sallittua epäonnistua tai antaa pölyjen olla pyyhkimättä tai pyykkikorin täynnä. Jokaisen pitäisi saada mahdollisuus kysyä apua tai neuvoja tilanteessa, jossa itse ei osaa toimia. Tämän tulisi tapahtua ilman leimaa huonommuudesta tai pärjäämättömyydestä. Ei kukaan osaa valmistaa ateriaakaan ensimmäistä kertaa ilman ohjeita. Ei tehdä äitiydestä liian raskasta.
2. Äitiys on nuhjuisuutta ja äidit haisee pahalle. Hiukset on harjaamatta ja vaatteissa ainakin viikon ruoat.
Äidiksi tuleminen ei tarkoita itsensä unohtamista. Omasta hyvinvoinnista on tärkeää huolehtia. Äitiys ei vie pois sitä seikkaa, että sitä voi edelleen näyttää hyvältä sekä raikkaalta. Joskus ei ehkä muista harjata hiuksia tai paidassa on pieni tahra, mutta resuiselta ei tarvitse näyttää joka päivä. Se ei ole mikään äitiyden leima. Aina on lupa uhrata aikaa suihkulle sekä itselleen. Toisaalta oli äiti tai ei, on myös okei joskus vetää lempi lökärit jalkaan ja kävellä kauppaan tukka takkuisena.
3. Meikkaava ja viimeisen päälle pukeutunut äiti on pinnallinen eikä voi mitenkään välittää lapsestaan.
Meitä on moneen junaan. Jotkut välittävät enemmän laittautumisesta ja jatkavat erilailla panostamista, vaikka heistä tulisikin äitejä. Toiset meikkaavat vahvasti ja toiset vähemmän. Ketään ei pitäisi leimata sen mukaan, mitä naamaansa laittaa. Mitä lapsi siinä menettää, jos äitillä on kiiltoa huulissa ja tyylikäs takki? Muiden valintoihin elämässä ei ole kannattavaa puuttua, koska jokainen elää ihan itseään varten.
4. Hei, se on äiti… ei se koskaan pääse minnekään.
Aika usein kuulee jauhamista siitä, kuinka lapselliset eivät koskaan liiku ulos kodistaan. Voin olla väärässä, mutta väitän, ettei heitä aina edes kutsuta mukaan tämän luulon vuoksi. Eikä ehkä aina ole kyse siitä, että pääseekö äiti minnekään. Pieni vauva on saattanut muuttaa ihmisen näkemystä maailmasta eikä baarissa juokseminen tunnukaan niin tärkeältä. Usein myöskään lapset eivät ole tervetulleita mukaan. Jos todella välittää ystävästään, kyllä varmasti löytyy aika ja paikka tapaamiselle. Se on joustamista kummankin puolelta. Äitiydestä ei pidä tehdä mitään mörköä, vaan ennemmin kohdata uuden roolin turvin.
5. Tissit roikkuu, toosa on pilalla ja vartalo.. voiko sitä edes vartaloksi sanoa?
Raskaus aiheuttaa paljon muutoksia naisen kropassa. Tulee kiloja, rinnatkin saattavat kasvaa ja itse synnytys vaatii paljon. On olemassa yleinen uskomus siitä, että lapsen saanut nainen on sitten pilalla. Joo toisille saattaakin jäädä jälkiä, mutta kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista. Esimerkiksi palautuminen entiseen on täysin mahdollista ja toisaaltaan kukaan ei pysy samanlaisena koko elämäänsä. Kaikki eivät edes pysty palautumaan, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että mitä ihmeen väliä?! Tärkeintä on, että itse hyväksyy itsensä. Itsevarmuus on kauneutta.
6. Äidit ovat automaattisesti onnellisia ja heiltä ei mitään puutu.
Kuka oikeasti luulee näin? Hei me äidit olemme myös ihmisiä. Meillä on omat murheemme ja taakkamme. Lapsi ei ole lääke, joka vie kaiken pahan pois maailmasta. Jokainen tarvitsee joskus olkapäätä, se ei tee kenestäkään heikkoa. Sen, mitä itse olen äitiydestä oppinut on miljoonat tunteet laidasta laitaan.
7. Neuvolassa piilee absoluuttinen totuus, kumarra ylijumalaasi.
Neuvolan rooli on ohjeistaa ja neuvoa. Neuvola on kirjaimellisesti paikka, jossa saadaan neuvoja lasten kanssa. Neuvolalla on myös vakiintuneita ohjeita sekä sääntöjä, mutta on hyvä muistaa, että jokainen lapsi on yksilö ja jokainen kehittyy omaa tahtiaan. Riina vetelee yläkäyrillä painossa ja Tatu haluaisi jo kovasti istua, vaikka on liian aikaista. Jokaisella äidillä on pää ja sen sisällä aivot. Uskoisin myös jokaisen äidin kantavan sisällään vaistoa sekä maalaisjärkeä. Neuvola on TUKI ja turva, jos et tiedä mitä tehdä. Ei kuitenkaan kannata tehdä itsestämme ohjekirjojen orjallisia sätkynukkeja, joka ajaa vanhemman syyllistymisen kierteeseen. Neuvoja voi sekä kannattaa kuunnella, mutta joskus on okei kyseenalaistaa tai pyytää toista mielipidettä.
8. Lapsi huutaa kaupassa karkkia, vauva itkee bussissa. Äiti ei selkeästi tajua mitä kuri tarkoittaa. Hyi miten huono äiti.
Näin ajatteleva ei ilmeisesti omista lapsia? Vauva ei ole pirullinen olento, joka itkee kiusallaan. Eipä se ole äidillekään helppoa hikikarpalot otsalla tyynnytellä lasta bussissa, kun vihaiset tyypit mulkoilevat olan takana. Onko lapsen itku ja kiukku huonoa kasvatusta? Eiköhän se karkkihyllyllä huutaminen ja maan polkeminen ole juurikin sitä itseään – KASVATUSTA, koska lapselle ei anneta periksi heti ensimmäisestä vinkaisusta. Kummallehan menee oppi paremmin perille; kohtauksen vetäneelle lapselle joka kulkee kaupan halki karkkipussi kädessä vai sille lapselle, joka ei saanut tikkaria, vaikka kuinka huusi ja raivosi. Sitä voi miettiä.
9. Jos et kuulu massaan, ostamasi tuote on ehdottomasti huono.
Emmaljungat, stokke, bugikset tai milloin mikäkin on muodin huipulla. Kaikki haluaa ja ihan pakko saada! Mikä määrittää kahdesta merkistä sen kumpi on toimivampi ja parempi? Suosio tiettyjä tuotteita kohtaan on valtava ja itsekin vannon joidenkin suosittujen tuotteiden nimeen. En kuitenkaan usko tässä maailmassa olevan yhtäkään merkkiä, joka päihittäisi aivan kaikki erinomaisuudellaan. Sitä laatua löytyy varmasti muidenkin nimien takaa. On hauskaa, kun ilmoitat haluavasi mielipiteitä tietystä syöttötuolista, mutta sepä onkin suoraan kokeilematta täysin huono, osta stokke. Itse tosiaan suosin myös joitain tiettyjä merkkejä oman käyttökokemuksen tai visuaalisuuden takia, mutta en koskaan ajattele, että vain tietty merkki voittaa vertailussa. Hyviä vaihtoehtoja on miljoonia.
10. Äidin pahin vihollinen on toinen äiti.
Tämä on ja ei ole totta. Aina löytyy joku, jonka mielestä ratkaisusi on väärä. Ja sen sijaan, että asian jättäisi sanomatta ääneen, on aivan pakko hyökätä kimppuun ja muistuttaa siitä kuinka huono sinä olet. Toisaalta puhuuko tässä juuri se äitiyden ääni vai yleisesti ihmisten tarve arvostella, valittaa ja olla eri mieltä. Kannattaa myös opetella erottamaan aito mielipide ja pilkkaava huutelu toisistaan. Mielipiteitä tulee aina olemaan, mutta niin pitäisi olla käytöstavatkin. Ei tehdä äitiydestä taistelukenttää.
Lue myös: Introvertti äiti
Kommentit (2)
Totta töriset. Varsinkin tuo 8 on asia jolla osataan toista lyödä ja itseä korottaa. Tuntuu että kasvattaa saa vain kotona etukäteen ja kauppaan saa lähteä vasta kun lapsi osaa käyttäytyä. Kuinka ne oppivat elleivät saa harjoitella? Harva lapsi toimii niin että ei kokeile rajoja ja uskoo aina mitä sanotaan etukäteen. Minä kasvatin ostamatta karkkia tms ja siitä oppi olemaan möykkäämättä. Niin se minäkin opin aikanaan.
Juuri näin!