Tämä vuosi oli vaikea ja se toi mukanaan yhden suurimmista kriiseistä. Tänä vuonna itkettiin, tapeltiin ja halattiin varmaan enemmän kuin menneiden vuosien aikana yhteensä. Joskus elämässä tulee alamäkiä, mutta ne on tarkoitettu voitettavaksi. Haluan kirjoittaa tässä postauksessa enemmän aiheesta.
Yleensä se alkaa ihan turhasta
Meidän vaikeudet alkoi ihan turhasta. Pienestä ja mitättömästä asiasta. Sellaisesta, joka hiipi hiljaa elämään ja aiheutti erimielisyyttä. Erimielisyys synnytti vahvoja tunteita, ärsytystä toiseen ja riitoja. Sitten sitä tuli sanottua tyhmästi ja lopulta surtua sitä, että kukaan ei ollutkaan lohduttamassa joka hetkellä. Kaikki oli vähällä hajota, koska kadotettiin se yhteinen polku meidän jalkojen alta. Niin kuoppautui haaveet tulevaisuudesta, keskeytyi haaveet uudesta vauvasta ja aika vain pysähtyi. Haluan painottaa, että tämä vaihe oli todella hankala.
Epävarmuus luo epäedullista käytösmallia
Kun ihminen alkaa tuntemaan paikkansa tai asemansa epävarmaksi, joskus alkaa niin sanottu epäedullinen käyttäytyminen. Tämmöisen voi aiheuttaa mustasukkaisuus, toisen jatkuva poissaolo tai jokin muu syy. En lähde avaamaan meidän syytä tähän enempää, koska haluan säilyttää kuitenkin sen palan yksityisyyttä itselläni. Juteltiin kuitenkin kavereiden kanssa tästä aiheesta ja moni tunnisti suhteestaan saman. Joillain se vyöryvä kivi oli lähtenyt miehen naispuoleisesta ystävästä ja jollain siitä, että toinen pariskunnasta halusi lapsen ja toinen ei. Useampi nyökytteli mukana, kun juteltiin siitä, että sisältä kumpuava epävarmuus aiheuttaa käytösmallia, joka voi vastakumppanista vaikuttaa epäedulliselta. Sitä tavallaan asettaa itsensä tahtomattaan huonoon valoon.
Meidän piti löytää toisemme sekä itsemme
Meillä oli se vaihe pitkässä suhteessa, kun meidän oli aivan pakko etsiä vähän paikkaamme tässä parisuhteessa. Meidän piti ymmärtää kummankin pala itseämme, jotta pystyimme löytämään ne parisuhteen kipukohdat. Itse haluan kuitenkin ymmärtää itseäni ensin, jotta joku toinen voi myös ymmärtää. Ajauduttiin hetkeksi erilleen henkisellä puolella ja kumpikin koki olevansa yksinäisempi kuin koskaan. Se yksinäisyys ja itsensä kanssa hukassa oleminen loi epävarmuuden, joka purkautui puolin ja toisin typerästi. Onneksi meillä oli tuohon aikaan vielä vapaaehtoinen perheapu, jota pystyttiin hyödyntämään tueksi myös tässä aiheessa.
Suhde on parempi kuin koskaan
Itselleni kevät oli todella rankka. Olin aivan henkisen hajoamispisteen partaalla. Ei se kai ollut helppo kenellekään. Kaikki kuitenkin korjaantui ja parani, jopa paremmaksi. Tuntuu, että tämä ravistelu lähensi meitä eikä meillä ikinä edes ollut oikein hyvä suhde ennen tätä. En muista tunteneeni tällaisia tunteita menneinä vuosina tai tällaista kiintymystä. Eikä tunne ole vain yksipuoleinen, vaan tässä ollaan samaa mieltä kumpikin. Joskus sitä kai olettaa, että hyvä suhde on sellainen, jossa on aina kaikki about hyvin. Oikeasti pitäisi valmistaa itseään siihen, että niitä TODELLA vaikeita kausia tulee aina eikä ne ole kenenkään syy. Niistä vaan pitää selvitä yhdessä.
Vahvistetaanko lupausta?
Kesän jälkeen mies kysyi, että vahvistetaanko lupausta, kun aikaa on mennyt rauhassa eteenpäin tarpeeksi. Kyllä, haluan tehdä näin. Mehän olemme tosiaan kihloissa olleet jo vuodesta 2016 saakka. Mies kosi silloin ulkomaanreissulla ja sormukset hankittiin, kun ehdittiin. Varsinaista vuosipäivää meille ei ehtinyt kehittyä, mutta nyt se muuttuu. Tänään vahvistettiin meidän lupausta ja täydennettiin käsiä. Nämä sormukset pujotettiin väärään käteen muistuttamaan siitä, että elämässä kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita kaiken loppua.
I promise to keep my promise. • Je promets de garder ma promesse. • Lupaukseni on lupaus huomennakin.
LUE MYÖS : INSTAGRAM
Kommentit (4)
Haluatte pitää kirkkohäät tai toisin sanoen isot juhlat? Eikö maistraatissa naimisiin meno ole vaihtoehto?
Miksette mene naimisiin, miksi pitää tommosia höpöhöpölupauksia tehdä? Kihlaus on lupaus avioliitosta.
Mennään, kun on rahaa ja saa jätettyä lapsetkin hoitoon 🙂
Halutaan pitää ”isot” juhlat, ei missään nimessä maistraatissa. Itse kuulun kirkkoon (uskon), joten tällä mennään 🙂