30 vuotta elämääni
1-vuotias
Ensimmäisen vuoden muistot ovat vähäiset jo ihan luonnostaankin. Olin äitini esikoinen ja samoin isäni. Isäni tiet johtivat huonoille poluille ja jäimme äitini kanssa melko pian kaksin. Opin nopeasti asioita ja ennen vuoden ikää taisin hieman jo puhua, tapailla askelia ja olin vaipaton. Ensimmäisen syksyn olin jatkuvasti sairaalassa infektioiden takia.
2-vuotias
Tämäkään ikä ei tuo muistoja mieleeni ihmeemmin, mutta sen tiedän, että 2,5-vuotiaana sain itselleni pikkusiskon. Tuo pikkusisko on rikastuttanut elämääni ja repinyt hiuksistani puolet lapsuuden aikana. Meistä tuli erottamattomat. Tästäkin hetkestä on jo liki 28 vuotta.
3-vuotias
Sairastelin lapsena paljon. Olin jatkuvasti kipeänä ja usein etenkin korvatulehduksessa. Söin huonosti. Hiukseni kasvoivat kovaa vauhtia ja ne olivat vaaleat. Olin kuulemma melko puhelias tapaus.
4-vuotias
Aloitin päiväkodin 4,5-vuotiaana ja aloitus oli rankka, koska olin ollut monta vuotta kotona äidin kanssa.
5-vuotias
Rakastettiin siskon kanssa pukeutumisjuttuja ja puettiin jopa nukenvaatteita päällemme. Reissattiin mummin 50v.-juhlille Korfulle. Rakastin paljon barbileikkejä ja tehtiin paljon retkiä äidin kanssa.
6-vuotias
Tältä vuodelta muistan selkeitä muistoja päiväkodista. Asuttiin Espoon Kalajärvellä ja kävin päiväkotia jo rutiininomaisesti. Piha oli pienen tytön silmissä valtavan suuri ja aidan alta oli kiva vilistää etsimään sammakonkutua. Muistan joskus saaneeni isältäni synttärikortteja, vaikka en oikeastaan tiennyt tarkalleen hänen virkaansa. Tässä iässä matkustin ensimmäistä kertaa yksin mummilaan bussilla ja bussissa oli sellainen tyyppi, joka huolehti matkan ajan matkustajista. Meikit alkoivat kiinnostaa – etenkin äidin omat. Tässä iässä verensokerit romahtelivat ja todettiin pre-diabetes.
7-vuotias
Aloitin ensimmäisen luokan onnessani. Ensimmäisenä päivänä itkin, koska en ollut saanut kauan odottamiani läksyjä. Olin reipas, innokas ja pidin koulusta. Muutama viikko myöhemmin into alkoi hiipumaan ja koulukiusaaminen alkoi näkyä. Jouduin rankan koulukiusaamisen uhriksi ja siihen kuului kepeillä hakkaamista sekä housujen vetämistä alas. Sairastuin kesken kouluvuoden diabetekseen. Myöhemmin olen kärsinyt muistinmenetyksestä, joka liittyy ensimmäiseen luokkaan.
8-vuotias
Muutimme toiselle puolelle Espoota ja samalla vaihdoin koulua. Äitini muutti yhteen miehen kanssa, josta tuli isäpuoleni. Sain samalla kaksi siskopuolta itselleni, joista toinen oli ollut syntymästään asti hyvä ystäväni. Koulunkäynti alkoi maistua uudessa koulussa ja olin samalla luokalla siskopuoleni kanssa. Kävin kesällä diabetesleirillä ja aloitin samana vuonna myös yleisurheilun. Sitä harrastusta jatkui monta vuotta.
9-vuotias
Kolmas luokka sujui hyvin ja pärjäsin koulussa. Kiinnostuin Harry Pottereista ja kaikki pyöri niiden ympärillä meidän luokalla. Olin leikkimistä rakastava lapsi, joka siskojensa kanssa keksi kaikenlaista puuhaa jatkuvasti ulkona sekä sisällä.
10-vuotias
Vietettiin häitä, joissa oma äitini sekä isäpuoleni sanoivat tahdon. Samana vuonna syntyi ensimmäinen serkkuni ja menehtyi oma mummoni eli mummini äiti.
11-vuotias
Viidennellä luokalla esiinnyin joulujuhlan näytelmässä yhtenä päähahmoista eli hyvänä haltiana. Näytteleminen kiinnosti ja keksittiin paljon erilaisia näytelmiä siskosten kesken.
12-vuotias
Tässä iässä alkoi viimeinen luokka alakoulussa. Muistan ihastuneeni ensimmäisen kerran ja laittaneeni rakkauskirjeitä postilaatikkoon. Sain ensimmäisen kännykkäni, joka ei ollut siihen aikaan värinäytöllinen. Tällä puhelimella piti tottakai soitella pilapuheluita ihastukselleni. Parhaiten tästä vuodesta jäi muistoihin luokkaretki Rantasalmelle.
13-vuotias
Siirryin yläasteelle. Muistan kuinka jännitin hirveästi kaikkia huhuja mopottamisesta ja pään työntämisestä vessanpönttöön. Harrastin yleisurheilua edelleen ja rakastin liikkumista. Poikkesin luokkani muista tytöistä, koska en yhtään jaksanut jauhaa pojista enkä roikkua porukoissa koulun nurkalla, vaan valitsin mielummin mahdollisuuden hoitaa koulun lemmikkejä välitunneilla. Sain päähänpinttymän, että todistukseeni ei saisi tulla yhtäkään alle kasin numeroa. Vietettiin kesäloma Karkkilassa papan veljen mökillä.
14-vuotias
Aloitin futiksen, jota vastaan olin kapinoinut periaatteesta. Muistan, että ensimmäisessä pelissä, jossa olin, hävisimme Hongalle 18-1. Se ei omaa intoani hidastanut. Harrastin futista vielä monta vuotta.
15-vuotias
Liityin seurakunnan toimintaan mukaan, ahdistelin elämääni ja angstasin itsekseni. Maailma oli musta ja negatiivinen. Koulu sujui hyvin. Tapasin potentiaalisia poikia, mutta torjuin jokaisen lopulta. Pisimmälle mennyt juttu alkoi ihan spontaanisti siitä, kun vilkutin ohi ajaneelle Mersulle kättäni haasteen innoittamana. Tässä iässä kuulin, että isäni oli lopullisesti menehtynyt huumeisiin. Siitä alkoi tapahtumien ketju, josta kaikki alkoi mennä alaspäin.
16-vuotias
Aloitin lukion Tapiolassa. Lukio sujui hyvin ja sain pari hyvää ystävää heti alussa. Tapasin myös pojan, josta tulisi vielä esikoiseni isä. Pelasin jalkapalloa innolla. Sain ensimmäisen kummilapsen.
17-vuotias
Siirryin hiljalleen tasolla ylemmäs jalkapallossa ja koulu sujui edelleen hyvin. Tietynlainen itsenäistyminen alkoi näkyä kotona ja olin pahasti nokikkain vanhempieni kanssa. Vaikutin edelleen paljon seurakunnan toiminnassa ja näin jatkui monta vuotta.
18-vuotias
Tapasin parhaimman ystäväni tänä vuonna. Ystävän, jonka kanssa ollaan edelleen ystäviä. Jouduin myös isoon nilkkaleikkaukseen, joka sinetöi urani jalkapallossa tyttöjen SM-tasolla. Opiskelu alkoi mennä alakanttiin ja riitani kasvoivat kotosalla.
19-vuotias
Yritin kirjoittaa ylioppilaaksi, mutta olin hankalassa tilanteessa elämäni kanssa ja lopulta luovutin kesken. Olin tehnyt huonoja valintoja enkä valmistunut ylioppilaaksi. Ihastuin tänä vuonna ja aloin seurustelemaan. Muutin ensimmäiseen asuntooni lennosta ja menin kihloihin. Join paljon alkoholia parhaan ystäväni kanssa pelaten samalla Guitar Hero:a.
20-vuotias
Tein töitä välissä ja hankin paljon eläimiä. Asuin yhdessä tyypin kanssa, josta tulisi aviomieheni. Elämä oli töitä, singstar-iltoja ja kaninäyttelyitä. Hirveästi en tätä vuotta sen enempää muista.
21-vuotias
Otin itseäni niskasta kiinni ja suoritin lukion loppuun. Sain lakin ja jatkoin siitä töihin. Silloinen mieheni ehdotti naimisiinmenoa ja alettiin suunnittelemaan sitä 2012 vuoden loppuun. Tapasin tulevan elämäni rakkauden tietämättäni, että meistä joskus tulisi pari. Tässä vaiheessa olimme vain työkavereita.
22-vuotias
Tulin yllättäen raskaaksi. Synnytin esikoiseni – aina toivotun pojan. Menin naimisiin raskausaikana aikaistetusti. Tänä vuonna meidän perheeseen tuli rescue-koira Tifa ja menetin yhden tärkeimmistä kaneistani eli belgianjätti Doffan.
23-vuotias
Aloitin blogini, koska halusin pitää päiväkirjaa. Blogimaailma oli vastavuoroinen paikka, jossa oli kiva kirjoitella ja seurata ihmisiä. Tunsin itseni valtavan yksinäiseksi, koska olin kaveriporukkani ainoita, jolla oli lapsi. Olin todella epävarma ja ahdistunut sekä kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ystävystyin tulevan kumppanini kanssa selkeämmin täysin ystävämielessä. Sain toisen kummilapsen.
24-vuotias
Sekosin. Ahdistuin. Aloin suunnittelemaan eroa. Erosin. Rakastuin viikossa. Aloin seurustelemaan. Sekoilin uudelleen. Olin yhtäkkiä raskaana. Muutin Lauttasaareen. Huh, mikä vuosi!
25-vuotias
Henkisen kasvun vuosi. Sain toisen lapseni – kauan odotetun tytön. En muista tätä vuotta paljoakaan, koska vauva oli todella itkuisa ja arki hektistä.
26-vuotias
Tein useamman reissun ulkomaille ja menin uudessa suhteessani kihloihin. Aloin haaveilemaan seuraavasta lapsesta. Blogi oli siirtynyt Kaksplussalle, mutta sen pitäminen tuntui vaikealta.
27-vuotias
Koin peräkkäin kolme alun keskenmenoa eli kemiallista. Raskauduin onnistuneesti ja synnytin kolmannen lapsen – ihanan kiharatukkaisen prinsessan. Blogi alkoi kiinnostamaan taas. Elämä oli seesteistä.
28-vuotias
Muutettiin unelmien asuntoon Lauttasaaressa väliaikaisesti. Blogi alkoi nousta ja aloin tienata sen avulla kunnolla. Elämä oli täydellistä ja en halunnut minkään muuttuvan. Mietiskelin keikkatöiden tekemistä kotona olemisen ohelle.
29-vuotias
Aivan massiivinen parisuhdekriisi, identiteettikriisi ja väsähdys. Mikä olen? Kuka olen? Mitä seuraavaksi? Oltiin kokonainen kesä mökillä ja pysäytettiin hetkeksi elämä paikalleen. Kaiken selvittyä tehtiin päätös neljännestä lapsesta ja tulevaisuuden isosta projektista. Alun keskenmenoja. Yksi pidemmälle ehtinyt raskaus ja keskenmeno. Muutto pieneen asuntoon. Hankittiin koiranpentu Esme. Mieleen jäivät mahtavat reissut Rodokselle ja Lappiin. Koronakriisi. Valinta vuoden bloggaajaksi Kaksplussalla.
30-vuotias
Toivottavasti saavutukset jatkuvat blogimaailmassa, raskaus ja neljännen lapsen saaminen. Meidän projektimme eteneminen, terveys ja mielen seesteys. Saa nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.
SEURAA MYÖS : INSTAGRAM @operaatioaiti
Jaa oma kokemuksesi