Murehtimistaipumus eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Koko elämäni olen yrittänyt päätellä, miksi normaalit asiat ovat tuntuneet niin vaikeilta. Miksi murehdin, pyöritän asioita päässäni ja jännitän niin paljon. Jonkin aikaa sitten löytyi syy : yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

KUVA: @perheenvarsi

Jo lapsesta saakka

”Yli puolella oireet ovat alkaneet jo lapsena tai murrosiässä.”

Istuin koulupäivät usein eräässä käytäviä yhdistävässä välikössä sellaisen patterin päällä. Tarkkailin muita. En siksi, että olisin ollut ujo tai huono tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Tulin toimeen lähes jokaisen kanssa ja olin sosiaalisissa tilanteissa luonteva. Tarkkailin muita, koska yritin opetella olemaan kuin muut. Rento, hauska ja vailla huolen häivää. En ymmärtänyt, miten muut pystyivät juttelemaan välitunnilla, kun koe oli tulossa. Oma mieleni huolehti tulevasta kokeesta ja kädet tärisivät. Jos saan alle ysin, maailma kaatuu.

”..myöhästymisen pelkona, perfektionismina, suorituspelkona..”

Olin oman nuoruuteni pahin vihollinen. Aiheutin omien vaatimusteni myötä niin monta tunnelukkoa, että osaa niistä auon edelleen. Halusin tavoitella täydellisyyttä, pärjätä aina vaan paremmin. Ei ollut edes mahdollista olla pärjäämättä täydellisesti. Yläasteelle mennessä päätin, etten saa koko sen aikana yhtäkään alle 8 numeroa kokeesta tai kurssista ja arvosanojen tulee olla pääosin 9 ja 10. Pääsin yläasteelta yli ysin keskiarvolla, mutta myös niin ahdistuneena koulunkäynnistä, että pelkään opiskelua vieläkin.

Ahdistuksen tunne on normaali, paitsi jos..

”Ahdistuksen tunne on ihmiselle tärkeä ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Jos se kuitenkin on jatkuvaa, pitkäaikaista ja olosuhteisiin nähden liiallista voi kyseessä olla ahdistuneisuushäiriö.”

Olen aina ollut ajoittain ahdistunut monenlaisista asioista. Se on sellainen yleistila omassa kehossani. Ahdistuneisuus ei kuitenkaan vaikuta välttämättä onnentunteeseeni mitenkään. Olen samaan aikaan onnellinen, ylpeä, iloinen, onnistunut ja nautin elämästä. Kuitenkin sen ohella olen huolissani, murehdin, märehdin, stressaan ja luon kauhukuvia. Ajattelin aina, että se olisi vain osa persoonaani. Tällainen minä olen.

Syyllisyys läsnä

”Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita. Läheisten tuki, ymmärrys ja kannustus ovat tärkeää.”

Yksi vaikemmista asioista on ollut se, että olen oppinut häpeämään tätä asiaa itsessäni. Ihmiset helposti takertuvat tähän ominaisuuteen ja pitävät sitä jotenkin omana syynäni tai heikkoutenani. Painostus ja asian leimaaminen ikävällä tavalla saa ahdistuksen kasvamaan entisestään. Sosiaalinen media on hyvä esimerkki siitä ja meni pitkään tajuta, että ahdistuneisuushäiriö ei ole oikeutus muille haukkua sekopääksi. 

Ymmärrän, että tätä on vaikea joskus ymmärtää jopa lähipiirissä. Meillä oli suhteessa aika, kun kumppani ei jotenkin yhtään ymmärtänyt, mistä tuulee ja itse taas koin, ettei läheltä tule tarpeeksi ymmärrystä ja tukea. Vaikka kuka sanoisi, että ihmisen tulee vastata omasta hoidostaan itse, kyllä jokainen silti kaipaa vierelleen ihmisiä, jotka tukevat, ovat läsnä ja auttavat niissä prosesseissa. Kukaan ei halua kohdata elämänsa vaikeimpia asioita yksin. Onneksi tämäkin vaihe oli vain sellainen, jossa puhuminen ja löydetty syvä ymmärrys auttoi löytämään yhteyden. Sen jälkeen olen saanut aina tukea, kun sitä tarvitsen ❤️

”Ahdistuneisuuden ilmeneminen ja oireiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen tavattomasti kärsimystä. ”

Moni tuntuu ajattelevan, että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on ihmisen korvien välissä. Se on tila, jota ei pysty hallitsemaan itse. ”Yritä ajatella positiivisemmin/ mikset vain anna olla/ työstä ajatuksiasi.” On helppoa antaa vierestä ohjeita, jos ei kuitenkaan itse käy sitä myrskyä sisällänsä läpi. Myöskään ”hakeudu hoitoon” ei ole se, mitä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä haluaa kuulla. Se hoitoon hakeutumisen vaikeus on valitettavasti joskus osa sitä ahdistuneisuushäiriötä. Katastrofiajattelua, jota en nyt avaa tässä enempää.

Ahdistuneisuushäiriön oireita

”Yleistyneeseen ahdistuneisuuteen usein liittyviä oireita ovat levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.”

Jokaisen oireet ovat yksilöllisiä ja vahvuudeltaan eri tasolla. Omalla kohdalla selkein oire on vain kaikesta etukäteen murehtiminen ja sen tuomat fyysiset oireet. Saatan ahdistuneena hikoilla, hengittää liian nopeasti ja kädet tärisevät melkein aina, kun murehdin jostakin. Olen kärsinyt vuosia myös hirveästä levottomuudesta ja ajoittain vaikeudesta keskittyä. Meni pitkään, että osasin yhdistää ne ahdistuneisuushäiriöön. Se on tila, jossa tuntuu, että pitäisi tehdä jotain eikä pysty olemaan paikoillaan. ”Se jotain” ei vain tule mieleen ja olo on täysin ylivirittynyt. Niissä hetkissä tuntuu, että hengityskin tärisee ja kehon sisältä lähtee jotain syvää värinää, joka saa tuntemaan olon vaikeaksi.

Nukahtaminen on ollut aina vaikeaa, koska se levottomuus ja katastrofiajattelu iskee sängyssä. Yritin vuosia väsyttää itseni selaamalla nettikauppoja puhelimella tai siivoamalla öisin. Sitten vain nukahdin todella väsyneenä vasta aamuyöstä. Tästä olen onneksi päässyt eroon ja nukahdan nykyään ajoissa ilman puhelinta sänkyyn hyvillä mielin. Eräs yhteistyönä saatu tuote auttoi tässä. Se rauhoittaa mieltä tietyllä tapaa.

”Tuuliviiri”

On ikävää, mitä tietämättömyys saattaa aiheuttaa toiselle. Siksi haluan puhua näistä asioista avoimesti ja ääneen. Kaikenlainen haukkuminen ja toisen mielentiloille naureskelu tai niiden pitäminen sosiaalipornona on asiatonta. Ihmisillä voi olla erilaisia haasteita elämässä ja sairauksia, joista kärsii. Ei kukaan naura mulle diabeteksenkaan takia tai syytä siitä, miksi niin tehdään ahdistuneisuushäiriön kohdalla?

Ahdistuneisuushäiriö ottaa volttia monesti siitä, että sen tuomat haasteet pilkataan ulkopuolisen toimesta. Otan tietoisen riskin, kun kirjoitan tämän postauksen. Vain täysin mätä ihminen käyttää tätä mua vastaan. Tiedostan sen, ettei vika silloin ole mussa, mutta silti ahdistuneisuushäiriö yliajattelee tämänkin asian.

Hoida itsesi?

”Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö heikentää monin tavoin elämänlaatua. Tämän vuoksi oirekuvasta kärsivän kannattaa kääntyä lääkärin ja mieluiten psykiatrin tai psykologin puoleen. HUSin nettiterapiaan voi päästä kenen tahansa lääkärin lähetteellä esimerkiksi terveyskeskuksesta. Tyypillinen ongelma on, että ihminen havahtuu hakeutumaan hoitoon vasta vuosien, jopa vuosikymmenien potemisen jälkeen.”

Ahdistuneisuushäiriö on tietynlainen jatkuva tila, joka pysyy ihmisessä joskus lopullisesti. Sitä ei voida varsinaisesti parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää ja hoitaa kyllä. Joskus ahdistuneisuushäiriön ohelle voi kehittyä masennus, jos jatkuva huolestuneisuus heikentää elämänlaatua paljon ja ihminen esimerkiksi eristäytyy muista ihmisistä.

Olen joissain tilanteissa joutunut hakemaan apua tähän ja sitä saanut. Joissain tilanteissa on käännytetty ja sanottu, ettei yhteiskunnan resurssit riitä. Eli en ole tarpeeksi ahdistunut päästäkseni eteenpäin. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivälle hoidosta taistelu on uuvuttavaa ja aiheuttaa lisää murehtimista, joka voi estää hoitoon hakeutumisen. Ulkopuolelta tuleva painostus ja syyllistys tässäkin voivat vain pahentaa tilannetta.

Paineet oman pään sisällä

Huomaan, että tämä vaikuttaa eniten omaan elämääni ja aika vähän ympärillä oleviin. Se on tietynlainen tornado, joka pyörii päässäni. Huomaan, että suoriudun elämästä hyvin ja nauttien siitä, mutta monesti ajoittain vain yliajattelu mukana siellä pään sisällä. Huomaan, että muut vain elävät ja tekevät, kun minä joskus elän ja murehdin.

Ei se ole kokoaikaista. Tulee ajanjaksoja, kun en joudu yhtään miettimään mitään ylimääräistä. On oikeasti tosi levollinen olla ja se saattaa näkyä omassa somessani. Kerron ja hehkutan, miten hyvä on olla. Tuon esille parisuhdetta, onnellisuutta ja elämän keveyttä. Joskus ihmiset väittävät sitä todisteluksi, vaikka se on vain puhdasta onnea ja helpottuneisuutta siinä hetkessä. Tulee ajanjaksoja, kun murehdin niin, että se vaikuttaa sisältööni. Huolehdin kodin sotkusta, lapsen päiväkotiasioista ja pieneltäkin tuntuvat asiat tuntuvat tosi isoilta.

Haluan olla lapsille tasapainoinen ja olla kuormittamatta heitä omilla murehtimisilla. Arjessa keskityn tasapainoon ja rauhalliseen ympäristöön sekä läsnäoloon, vaikka päässä myrskyäisi. Some on se, jossa voin päästää ajatukset irti ja tunteet valloilleen. Sain tämän ohjeen joskus, mutta silloin ehdotettiin yksityistä blogia. Kirjoitin aikanaan yksityistä blogia, mutta jossain vaiheessa tajusin, että näistä voi olla hyötyä jollekin ja jotkut huomata, ettei ole yksin.

Mieti ennen kuin arvostelet

Esillä oleminen aiheuttaa arvostelua. Joutuu myös sen yleisön eteen, joka nostaa esille kummallisuudet, huonot piirteesi ja virheesi. Joskus sieltä nostetaan tarpeettomasti asioita, joita sitten ilkutaan. Ihmisillä tosiaan on erilaisia sairauksia, joille ei aina voi mitään. Se, että tietää toisen sairastavan ahdistuneisuushäiriötä ja silti arvostelee tätä, on puhdasta kiusantekoa. Se ei ole enää kritiikkiä tai mielipidekeskustelua, vaan puhdasta ilkeyttä ja toisen heikkouksilla mässäilyä.

Toivon tämän postauksen avaavan silmiä ja tuovan ymmärrystä meille, joilla tämä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on elämänkumppanina. Kiitos, kun luit ❤️

Instagram: @operaatioaiti

Lainaukset:  Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö