Polta kaikki pois
Miltä tuntuu, kun paha olo ottaa vallan? Miten selittää tunne, että rinnan päällä on painava möykky, joka sekunti sekuntilta kasvaa kasvamistaan eikä pyri pois kehosta, vaan pyrkii hukuttamaan ihmisen alleen. Miten katsoa empaattisiin silmiin ja laskea katse voimattomana alas nimikylttiin, joka roikkuu valkoisessa takissa. Kuinka kukaan voi ymmärtää, kun kehossa tärisee tuhannen järistyksen voimalla, mutta se tärinä ei näy ulospäin.
Elämän keveys on aistiharha
Ilo sekoittuu taivaalta sataviin räntäpisaroihin. Kaikki maailmassa on kaunista ja hyvin. Siinä kohtaa tunsin valtavaa ylpeyttä itsestäni ja siitä kuka olin. Olin äiti, joka oli lapsilleen läsnä ja nosti syliin vain olemaan kiinni siinä hetkessä. Olin äiti, joka leipoi sämpylöitä ja peitteli sänkyyn. Olin ystävä, joka kuunteli suurella sydämellä ja lähti tanssimaan ulos pakkasen kimaltaviin hankiin. Olin puoliso, joka halasi syvään, kun toisella oli stressiä. Olin läsnä ja katsoin koko sielulla toisen silmiin vakuuttaen, että sinä olet hyvä, vaikka nyt oli vaikea päivä.
Ensimmäistä kertaa elämässä tuntui kuin olisin löytänyt aidon rauhan sisälleni. Iho värisi siitä tiedosta, että olin elossa ja löytänyt itseni. Se voima, joka pyrki ulos sisältäni, oli luottamusta elämään.
Näkymättömät kyyneleet
Sitten tuli tiistai. Juuri se tiistai, kun seisoin keskellä Pasilan kiireisintä kauppakeskusta. Pinkki pipo vinossa ja kuulokkeet korvilla. Ripsiväriin sekoittuvat kyyneleet putoilivat yksitellen poskia pitkin siniselle takille. Olin kuin ruma kiiltokuva irronneena vihkon sivuilta. Kaikki liikkuivat. Maapallo pyöri, junat kulkivat lattian alla ja ihmiset ohittivat joskus törmäten käteeni. Mikään tai kukaan ei pysähtynyt, vaikka oma maailma juuri sillä hetkellä oli pysähtynyt. Oli vain ihmisten katseet ja ripsiväriin sekoittuneet kyyneleet.
Sana on kuin myrkky
Kun sen myrkyn pistää kehoon, se myrkky leviää. Jokainen ihminen on yksilö ja vaikutusaika erilainen. Kai se riippuu siitä, miten ehjä keho on ennestään. Tyhjään kehoon myrkky leviää nopeammin. Riittää, että sana on sanottu ja musta näkymätön aine vyöryy kehon joka osaan sormia napsauttamalla.
Pään sisällä myrskyää.. Pää on sanoutunut irti muusta kehosta, ottanut loparit ja toimii tällä hetkellä itsenäisesti. Se on päättänyt, että tuhoaa kaiken muun, jotta on ainoa vallassa. Pää on ottanut ajatukset panttivangikseen ja pään sisällä pyörii ajatuksia, joita siellä ei kuuluisi pyöriä.
”Olen huono ihminen. En ole turvallinen aikuinen pienille ihmisille. En pysty olemaan se, mitä vaaditaan. Pitäisi olla kaikkea ja koko ajan, mutta en pysty enää. ”
Paine kasvaa liian suureksi. Entä, jos en osaa ja pysty? Taistelu sisällä tekee haavoja, joista myöhemmin syntyy arpia. Sitten joku tulee ja sanoo samat sanat. Pää saa ylivallan. Tajuat olevasi yhtä merkityksetön kuin yksi puu keskellä Lapin erämaata. Seisot kaiken keskellä ilman, että kukaan näkee, missä olet. Lahoat pala kerrallaan tunteeseen, ettet ole koskaan onnistunut missään. Lahoat, kunnes kaadut ja vielä silloinkin kaadat muut ympäriltäsi mukana.
Vastamyrkkyä ei ole
Tähän myrkkyyn ei ole vasta-ainetta, joka poistaisi kaiken silmiä räpäyttämällä. Vastassa on taistelu, jossa yrität pärjätä hirmumyrskyä vastaan. Pitää tolpasta kiinni, vaikka et oikeasti enää haluaisi pitää, koska kukaan ei pidä siitä samasta tolpasta kiinni. Kukaan ei tiedä, miltä tuntuu lahota sisältä, miltä tuntuu myrkky, joka laittaa kehon tärisemään.
Polta kaikki pois
Olen vain palava kerrostalo. Palan tulenpunaisella liekillä eikä kukaan voi sammuttaa paloa, koska savu palon ympärillä on niin synkkää, että paloa lähestyvä hukkuu savuun. Se savu tukahduttaa ja estää hengittämästä. Katson liekkien keskeltä muita. Näkökenttä värisee kuumasta, joka korventaa sisintä. Näen ympärillä ihmisiä. Osa vilkuttaa ja osa puhaltaa liekkeihin.
Olen ihan vaan paikallaan. Pidätän hengitystä. Sydän hakkaa ja pää ajattelee pala nopeammin, ole kiltti. Polta kaikki pois. Polta kaikki pois..
Instagram @operaatioaiti
Jaa oma kokemuksesi