Jano kumpuaa sisältäni. Sellainen jano, jota en saa millään loppumaan. Kurkusta virtaava vesi on yhtä katoavainen kuin aavikon ilmaan höyrystyneet vesipisarat. Kangastus. Janoa tuntenut varmasti muistaa, miten pahalta tuntuu, kun sitä ei saa sammutetuksi.
Riipivä tunne
Riipivä tunne puristaa sydäntäni. Haluan ymmärtää ja tunnen puristavani samalla kädet nyrkkiin. Kynnet painuvat ihooni, mutta en tunne sitä kipua. Kipu, joka tulee ulkoa, ei ole enää todellinen. Mikään ei ole ollut hetkeen todellista, vaan ainoastaan sekavaa vuoristorataa. On ollut korkeita nousuja ja voittamatonta oloa sekä maata laahaava mieli sekä toivottomuus, joka nakertaa sielun palasiksi.
Aistit sekaisin
Tällä hetkellä on kaikki aistit sekaisin. Sisällä on myrkkyä vuotava haava, jonka voi huomata ja tuntea. Myrkyn vaikutus saa pysähtymään ja pidättämään hengitystä, vaikka pitäisi hengittää. Tärkeintä sääntö on: hengitä. Aistit eivät tiedä, miten olla tai mihin reagoida seuraavaksi. Joskus naurattaa ja joskus itkettää, aina vähän kummallisissa tilanteissa. Nauru on kumiseva muistijälki. Aivot muistavat, milloin piti nauraa, mutta sielu ei tunne iloa.
Paniikin tunne…
En pysty sanomaan sitä ääneen. Se vain tulee taas. Kasvoton pelko kumpuaa jostain sisältä. Halu itkeä ja painaa pää jotain vahvaa ihmistä vasten, mutta nyt ollaan jo myöhässä. Voimakas tunne kuin sata mustekalaa pyrkimässä ulos kehosta. Ääretön kauhu ja tuntemus kuoleman läheisyydestä. Sydän hakkaa, pum pum pum. Käsistä puuttuu tunto, kaikki näyttää vieraalta ja tuntemattomalta. Äänettömät kyyneleet putoilevat poskia pitkin alas jonnekin maton hapsujen sekaan. Silloin jo tietää, että paniikin siivittämä kohtaus on tulossa.
Menneisyyden suru
Haluaisin nujertaa valheen, mutta lukitsen sen enkä muille näytä. Numerot toistensa perässä. 24.04.2006 päivä, jolloin jäi kakussa kynttilät puhaltamatta. Koko kakku jäi kaupan hyllylle. Menneisyyden nauru muuttuikin kyyneliksi. Sydän särkyi. Hiljalleen nuo sirpaleet saavat uuden kodin. Sirpaleet tuovat onnea. Jaan ne eteenpäin muille tuomaan onnea. Siellä ne on – jaetut palat ympäri maailmaa. Jäljelle on jäänyt tyhjyys.
Rikkinäinen menneisyys
”Onkohan sun elämä ollut aina haastavaa? Olet sitten vaan tsempannut, vaikka onkin ollut vaikeeta. Taitaa moni asia alkaa sieltä sun lapsuudesta.” On ja olen. Sieltä ne lähtee – muistijäljet. Asiat, jotka romutti sisintä ja teki musta tällaisen. Ahdistuvan, yliajattelevan ja aina varuillaan olevan. Aivan kuin elämällä olisi jatkuvasti tarjolla uusi lyönti. Siksi on parempi olla varpaillaan, pidättää vähän hengitystä. On ollut monta elämän lyöntiä, monta maasta nousua. On asioita, joista ei voi puhua. On rikkinäinen Anette.
INSTAGRAM : @operaatioaiti
Kommentit (2)
Ihanaa ko kerrot, myös näistä elämän vaikeista jaksoista❤️ hirveesti voimia nousta taas ylös ja jaksaa myös rikkinäisenä🤗 itellä vähän sama et lapsuus tehny yliherkäksi ja ahdistuneeksi, lisäksi monessa ahdistavassa tilanteessa iskee takaumat päälle ja keho reagoi vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan. Terapiaa käyty monta vuotta, mutta toipuminen hidasta. Ehkä elämää kuitenkin pystyy elämään jotenkuten vaikka rikki olisikin, se on vain vaikeampaa kuin muilla.
Toivottavasti voi, joskus on aika epätoivoinen olo.