Ihminen voi olla negatiivinen eikä siinä ole mitään väärää, mutta jos negatiivisuuden kehä alkaa vaikuttamaan jo muihin ihmisiin, on tilanne tietyllä tapaa epäterve. Esimerkiksi masennuksen aikana negatiivinen ajattelu voi lisääntyä, joka on luonnollista ja oma hyväksyttävä tunteensa käydä läpi. Jos negatiivinen ajattelu on sellaista, joka puretaan muihin, haittaa omaa elämää ja peittää alleen kaiken positiivisen, sanoisin ihmisen olevan kriisissä.
Negatiivisuus kukkii palstoilla
Eräs viisas henkilö sanoi mulle, että pitää kiinnittää huomiota siihen, että kuinka monta positiivista kommenttia palstoilla on. Jos otan yhden käyttäjän ja selaan kaikki tämän kommentit läpi, löydänkö yhtäkään positiivista kommenttia? Jokainen ihminen ajattelee luonnostaan normaalisti jostain asioista positiivisesti ja joistain negatiivisesti. Mutta palstojen kirjoittajat eivät kykene ilmaisemaan mitään positiivista, joka lopulta kielii siitä, että heidän kommenttinsa ei ole kovin uskottavia. Kommentit ovat kuin tuulesta temmattuja asioita, jotka on tuotu ulos negatiiviseksi käännettynä, koska muuhun ei pystytä.
Kun ihminen jää jumiin negatiivisuuden kehään ja purkaa sitä negatiivisuuttaa aamusta iltaan samaan ihmiseen, on luultavasti kyse jostain isommasta eikä sillä ole mitään tekemistä kiusaamisen kohteen kanssa enää. On vain pakottava tarve takertua johonkin tyyppiin, jonka kaikkea toimintaa voi käsitellä tuomiten ja sillä ajatuksella, että kaikki on väärin. Muistan, kun sanoin ääneen, että tekisi mieli suunnilleen kuolla, että he lopettaisivat. Siihen mulle sanottiin suunnilleen näin: ”Silloinkin olisit kuollut väärin tai vähintäänkin lavastanut kuolemasi.” Se herätti tajuamaan, että kyllä, ongelma en ole minä ja se, miten toimin, vaan kirjoittajien oma sisäinen maailma. Jos seassa olisi tasainen määrä posia ja negaa, voisi ajatella kommenteilla olevan jotain oikeetakin pohjaa.
Taistelin tuulimyllyjä vastaan
Jossain vaiheessa vastasin kommentteihin itse koko ajan ja välillä joku kysyikin, miksi teen niin. En halunnut voittaa ihmisiä koskaan puolelleni tai saada heitä tykkäämään musta. En edes alkuun tiennyt, miksi halusin vastata ja koin tarvetta kirjoittaa takaisin. Ajattelin olevani ensin koukussa palstoihin ja en ehkä kokenut pääseväni yli kaikesta, mitä musta kirjoitettiin. Lopulta tajusin, että se johtui omasta pakottavasta tarpeesta nähdä ihminen kaiken taustalla ja se hyvä niissä kirjoittajissa. En suostunut uskomaan, että niin tiukkaan negatiivisuudessa olevia ihmisiä olisi edes olemassa. Koin valtavaa tarvetta kaivaa pilkahduksen esiin nähdäkseni kaiken sen haukkumisen ja jatkuvan arvostelun keskellä inhimillisen ihminen. Siksi kirjoitin, selitin ja välillä sitten tuhouduin siellä, koska joka kerta kirjoittaessani uskoin sinä iltana näkeväni inhimillisyyttä ja joka kerta ilta päättyi kovaan kipuun, tuskaan ja epäuskoon. Menin rikki vain enemmän.
En ole koskaan halunnut uskoa pahuuteen ja jokaisessa pahasti toimivassa ihmisessä on oltava se hyvä puoli. Ehkä hyvä puoli on kriisissä jumissa ja vallassa on se paha puoli, joka saa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla. Olen joskus kärsinyt liiallisesta empaattisuudesta, koska koen joskus sääliä jotain murhaajia kohtaan ja koen tarvetta selittää ääneen, miksi he ovat ehkä päätyneet tekoonsa. Tuomitsen teon, en ihmisiä. Keskustelupalstoilla en löytänyt sitä pilkahdusta ihmisyydestä ja oma kuva maailmasta meni rikki.
Toivon pelkkää hyvää
Nyt toivon pelkkää hyvää niille ihmisille. Toivon, että he huomaavat sen kehän, johon ovat jääneet vangiksi, vaikka voi olla jo turtunut siihen kaikkeen ja pitää normaalina sitä, että kaikesta vaan valitetaan. Luulisi, että se olisi oikeasti raskasta jo ihmiselle itselleen miettiä koko ajan, mikä voisi olla väärin toisen ihmisen toiminnassa tai elämässä. Mietin sitäkin, että joku kyttää joka ilta pari tuntia mun somea ja keskusteluja musta käyttääkseen aikansa negaan sen sijaan, että lukisi kirjan, katsoisi hyvää sarjaa tai tekisi jonkun kanssa hyvää ruokaa. Kuka haluaa tehdä niin? Ymmärtäisin, jos kyse olisi edes heidän elämästään, mutta he käytännössä elävät mun elämässä kiinni, jotta pääsevät valittamaan.
NettiVIHA
Kysyin joskus, että miksi he vihaavat mua niin paljon ja sain vastauksen, ettei kyse ole vihasta. Jos kyse ei olisi vihasta, olisi keskustelu luontevampaa asioiden tarkastelua. Yksi olisi sitä mieltä, että päivän asu oli kiva, toinen ei tykkäisi asun istuvuudesta yhtään, kolmas kyseenalaistaisi vaatteiden määrän ja neljäs tuumaisi, ettei vaatteet kiinnosta häntä. Keskustelu palstoilla ei kuitenkaan ole luontevaa, vaan pelkkää samojen asioiden toistelua: ”Hahah miten toi on lihonnut./Rumat vaatteet./Boikotoin jatkossa tota vaatemerkkiä./Näyttääpä porsaalta./Ei osaa työtään./Maailman surkein vaikuttaja.”
Kun menet lukemaan näitä keskusteluja, siellä on noin 20 ihmistä hokemassa samat asiat aamusta iltaan, päivästä toiseen. Sitten tykitetään peukkua kommentteihin, joissa on onnistuttu pilkkaamaan parhaiten. Näin etäisyyttä otettuani tämä hämmentää ehkä eniten. Kukapa ei hyvän keskustelun perässä osallistuisi johonkin, mutta mikä tuosta enää tekee keskustelua? Joukko anonyymeja ihmisiä kilpailee siitä, kuka saa haukuttua parhaiten tai keksittyä negatiivisimman yksityiskohdan. On siellä joukossa myös niitä ihmisiä, jotka taitavat sen posi/nega ajattelun ja heidän kommenttinsakin ovat tasapainoisempia; joskus ovat samaa mieltä ja joskus eri mieltä, muta haukkuminen on jäänyt pois. Osa näistä ihmisistä on auttanut mua vaikeina hetkinä.
En vain ymmärrä niitä, joilla ei koskaan ole hyvää sanottavaa. Olisi siistiä, kun joku osaisi selittää tämän ilmiön. Miksi kukaan haluaa käyttää arvokkaan elämänsä negatiivisuuden kehään?
instagram: @operaatioaiti
Kommentit (4)
Hei ! Ihmettelen todella kuinka sulla paukut ja aika riittää roikkua netissä seuraamassa,mitä sustakin on kirjoitettu ? Kirjoitit hienosti,että muut voisivat käyttää ajan johonkin järkevämpään,kuten lukea kirjaa tms.
Sitä samaa myös sinä voit tehdä,lukea kirjaa tms.järkevämpää.Tehdä enempi sellaista,mistä saa iloa ja voimia.Myös se kuluttaa todella paljon kun sun pitää lähes joka jutussa kirjoittaa negatiiviseen sävyyn muista ihmisistä..Toivotaan todella,että pääset asioiden yläpuolelle ja pääset elämässä eteenpäin..Koirat haukkuu ja karavaani kulkee…Vai,miten se nyt menikään. ? 🙂
Saan aika vähän enää negatiivista palautetta suoraan blogiin. Mutta yksityisviestein kyllä tuli aikanaan. Onneksi nekin saa niin, ettei randomit voi laittaa viestejä. Mutta Facen ryhmissä voikin jotain aina välillä tulla. Yleensä nekin liittyy juuri vaatteisiin, ulkomuotoon ja ikään. Lähinnä niin, että olen liian lihava käyttämään tiettyjä vaatteita, tai liian vanha tai en osaa tehdä vaatteita. Jos muutan tuon kohdan, olisi vaate upea…
Aikanaan tuli aika rajujakin kommentteja,mutta tosiaan se on vähentynyt paljon.
https://villananna.vaikuttajamedia.fi
Hyvä kuulla ❤️
Sano se! Joskus mietin sitä itsekin❤️