Se ikuisesti keskeneräinen

Perustin blogin nimeltä ”Operaatio Äiti”, koska koin olevani ikuisesti jatkuvasti keskeneräinen äitinä. Koin, että tämä on matka, jossa ei koskaan ole valmis. Samoin on elämä, koen olevani kovin keskeneräinen koko ajan.

Toiset osaa ja toiset kompastelee

Olen miettinyt sitä, miten osaaminenkin jakautuu niin erilailla eri ihmisillä. Tiedän ihmisiä, jotka onnistuvat koko ajan kaikessa ja osaavat aivan kaiken, mihin ryhtyvät. Heissä on usein paljon itsevarmuutta ja elämäniloa, koska kuka ei olisi onnellinen onnistuessaan elämässään. Sitten olen minä, jolle aivan kaikki on tosi vaikeeta alkaen pullan paistamisesta töiden tekemiseen. Tuntuu kuin kompastelisin jokaisella askeleella.

Kiitoksia aitoudesta

Saan ehkä eniten kiitosta siitä, että uskallan näyttää aidosti kaiken sen sotkun, rikkonaisuuden ja keskeneräisyyden, jota kannan mukana arjessani. Monet sanovat sen laskevan paineita ja tuovan helpotusta. Olen kiitollinen kaikesta tällaisesta palautteesta, koska haluan, että Operaatio Äiti on matalan kynnyksen paikka, jonne jokaisen on hyvä tulla katsomaan sisältöä. Mutta…

Aina se keskeneräinen

Joskus olen väsynyt siihen, että olen aina se keskeneräinen ja se, joka ei vaan osaa. Väsyttää olla se, jolle onnistuminen on sitä kompurointia ja osaaminen on aika vähissä. Joskus mietin, että onko ainut onnistuminen elämässä se, että vähennän muiden paineita, koska todella olen huonompi monessa asiassa kuin muut. Mietin myös, mikä ihme mussa on vialla, kun en vain yksinkertaisesti osaa erilaisia asioita, kuten ylläpitää rytmiä siivoamisessa ja sitten sotkua kertyy kasoittain. Miten se on jollekin helppoa ja mulle taas niin vaikeeta?

Vertaan usein itseäni muihin

Katson usein ylöspäin muita vaikuttajia. Wow. Miten kauniisti joku jaksaa pedata sängyn tai miten värikkään aamupalan toinen loihtii. Mulla ei riitä energia kumpaankaan asiaan. Katson tahrattomia ruokapöytiä, mutkatonta arkea ja vielä silitettyjä vaatteita. Miksi mä en pysty mihinkään tähän – en edes yrittämällä.

Haluaisin osata jotakin ja joskus olla myös se, jolla on välillä puhdas koti, nätit vaatteet ja hienot mainosvideot. Haluaisin osata leipoa pullaa, jaksaa ulkoilla lasten kanssa kahdesti päivässä ja valmistaa silmiä hivelevää ruokaa.

Mutta olen keskeneräinen

Mutta sitä olen – keskeneräinen ja vaillinainen. Olen hällä väliä ja vähän sinne päin, koska muuten tukehdun paineeseen ja käyn kuormittuneena. Ehkä mussa on jollain tapaa jotain vikana, kun en vaan pysty tämän parempaan. Sitähän ne kiusaajatkin ovat joskus kysyneet: onko Anetessa jotain vikana, kun se ei vain osaa.