Perhe-elämä 09.04.2022 Päivitetty 11.04.2022

Tuiskun vaari korjasi sukupuolensa ja on nyt mummo – muutos saa isovanhemman välkehtimään kuin sudenkorento uudessa kuvakirjassa

Uusi kuvakirja kertoo vaarista, joka pystyy viimein kertomaan, että ei ole mies.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
Kirjan kuvituskuva Hannamari Ruohonen, iStock
7 kommenttia

Isovanhemmuutta on monenlaista, ja myös isovanhemmat ovat edelleen elämässään kasvumatkalla. Lämmin suhde lapsenlapseen voi myös rohkaista sellaiseen, jota on aiemmin pelännyt.

Lue myös: Etämummo-Pirjolle isovanhemmuus on paikoin raastavaa: ”Jotain tärkeää jäi pois, kun en saanut nuorimmaista syliini”

Kirjailija Mila Teräksen ja kuvittaja Hannamari Ruohosen teos Ensilumi (Karisto) kertoo Tuiskun ja hänen isoisänsä tarinan, joka korjaa itsensä mummoksi.

Teos on ensimmäinen lapsille suunnattu kuvakirja, joka kertoo suomeksi isovanhemman transsukupuolisuudesta.

– Lapset ja nuoret ovat edelläkävijöitä, joten heille suunnattu kirjallisuus ei voi olla jäljessä ajasta.

Mila huomasi kirjoittaessaan nuorten romaani Amiraalia, jossa päähenkilö on muunsukupuolinen nuori, että lasten kuvakirjallekin olisi tarve.

Useista kirjastoista oli kantautunut viestiä, että aiheesta kaivattaisiin lukemista.

Mielikuvat ensilumesta, sudenkorennosta ja taitoluistelusta lähtivät kuljettamaan tarinaa vaarista mummoksi.

Lapsi suhtautuu mutkattomasti

Tuisku ja vaari kävelevät ensilumen aikaan vaarin ja mummin kotiin. Perillä vaari alkaa ommella sateenkaarenväreissä kimaltavaa hametta. Myös Tuisku ja mummi pääsevät auttamaan. He kiinnittävät paljetteja vaarin hameeseen.

Vaari sovittaa ylleen valmista hametta. Tuisku katsoo pitkään vaaria, joka ottaa muutaman tanssiaskeleen.

Ja kun vaari tekee piruetin, hame välähtää kuin ikkuna, jonka läpi näkee uuteen maailmaan.

– Vaari? Tuisku kysyy.

– Oletko sinä nainen vai mies?

Tuisku seuraa nojatuolista, kuinka vaarin hame välkehtii sudenkorennon siipien tavoin. Kuva: Hannamari Ruohonen

Tuisku suhtautuu vaarin vastaukseen mutkattomasti. Vaari näyttää Tuiskulle lapsuudenkuviaan, joista katsoo totinen poika. Hän kertoo, että uskalsi vasta vaariksi tultuaan kertoa muille, että on nainen.

Hame, jota vaari ompelee, on tulossa hänen taitoluistelunäytökseensä. Ennen näytöstä mummi nostaa kruunun vaarin päähän.

Kuvittaja Hannamari kertoo, että halusi kuvillaan tuoda esiin sen lämmön ja välittämisen, joka mummin ja vaarin välillä on. Tuisku seuraa vierestä, miten mummi suhtautuu vaariin.

– Kirjan viesti on, että tärkeintä on ihminen eikä sukupuoli. Tarina on tarkoituksella onnellinen ja kannustava, sillä lastenkirjoissa haluan tuoda toivoa ja valoa esiin. Kaikilla ei tietenkään tosielämässä ole asiat näin hyvin, Mila toteaa.

Luistelunäytöksessä vaari pyörähtelee hame päällään. Se muistuttaa Tuiskua sudenkorennon siivistä. Sudenkorentoa pidetään muutoksen symbolina.

Tuisku katsoo ihaillen, kuinka siipien värit syttyvät, hehkuvat ja häikäisevät.

Värit, jotka ovat olleet vaarin silmissä ehkä aina.

Esityksen jälkeen Tuisku tulee ojentamaan vaarille kukan.

Mila ja Hannamari ovat yhtä mieltä siitä, että Tuiskun hyväksyvä katse on vaarille ehkä se kaikista tärkein.

– Saan itsekin voimaa uudessa tilanteessa, jos lapsi on siinä kanssa. Voin keskittyä lapseen ja unohtaa oman itseni. Äidin rooli on turvallinen ja lämmin ja sen kautta on helpompi hakea oma rooli uuden äärellä, Hannamari sanoo.

Hannamari aprikoi, että vaarille tilanne olisi ollut hyvin erilainen, jos hän olisi joutunut esiintymään pelkille aikuisille.

Teoksen maailmassa vaari saa onneksi hyväksyntää myös aikuisilta. Isä, joka työntää ohikulkijana lastenvaunuja, huikkaa vaarille, että tällä on kaunis hame,

– Haaveilen, että löytyisi isiä ja mieshahmoja, jotka katsoisivat arvostavasti ja hyväksyvästi, Mila toteaa.

Lue myös: Kauneimmat sukupuolineutraalit nimet – Eeri, Kaiho, Selmi ja 17 muuta nimeä, jotka eivät katso sukupuolta

Keskustella voi vaikka aihe olisi vanhemmalle uusi

Hannamari toivoo, että kukaan ei jättäisi keskustelematta lapsen kanssa transsukupuolisuudesta siksi, että ei tunne tietävänsä aiheesta riittävästi.

– Lapselle voi sanoa lukiessa, että aihe on itsellekin uusi, mutta yhdessä voimme ottaa selvää.

Jos lapsella itselläänkin on omasta sukupuolestaan samanlainen kokemus kuin vaarilla, saattaa hän kirjan avulla ottaa sen puheeksi.

Jos lapsi kysyy kadulla, onko ohikulkija nainen vai mies, voi Hannamarin mielestä hänellä hyvin vastata, että ei tiedä.

Vanhempi voi todeta, että olipa kaunis ihminen. Riittää, että toisen ihmisen kohtaa positiivisesti.

Mila ja Hannamari pohtivat, että rohkeus olla omanlaisensa kantaa monessa pidemmälle kuin se, että yrittää miellyttää kaikkia.

– Jos lähtee tekemään jotain sillä ajatuksella, että joku ottaa nokkiinsa, ei uskalla tehdä mitään, Hannamari toteaa.

Artikkeliin korjattu kirjan kustantajaksi Karisto 11.4.2022

Kommentit (7)

Tarina korjaa itsensä mummoksi, kannattaa hieman oikolukea…

Muuten itse asia on hyvä.

Vain olemalla mies vaari on voinut siittää sen olennon, josta tuli Tuiskun vanhempi. Jos halutaan kertoa lapsille, että on olemassa kromosomi virheitä, joiden jälkeen ihminen kokee olevansa muunsukupuolinen, niin pitää kertoa kaikki asiaan liittyvä. Ei pidä oikaista. Biologisia sukupuolia on nImittäin vain kaksi, useimmilla nisäkkäillä. Ihminen on yksi niistä nisäkkäistä. Tuntemukset ovat mentaalisia muunnoksia biologisesta statuksesta. Lapsen kysymys onko vaari mies vai nainen on siksi erittäin oikea ja looginen. Vastauksen pitää olla myös oikein. Mitä vastaamme kun kumpikaan lapsikysyjän vaihtoehdoista ei ole oikein? Sukupuolestaan keinuva/erimielinen/sukupuoleton/muunsukupuolinen vaiko henkiseltä kannalta ambivalentti?

Kamalaa, että lapsille tuputetaan jo tätä sukupuolisekoilua. Omassa lapsuudessa kellään ei ollut ongelmia sukupuolensa kanssa ja myös mielenterveysongelmat olivat marginaalissa. Jätetään lapset rauhaan näistä aikuisten jutuista!

Olivatkohan silloin marginaalissa kuitenkaan, vai niitä ei vain tunnistettu tai ei ollut sallittua puhua aiheesta? Tässähän ei myöskään ”tuputeta” mitään vaan kirjallisuuden keinoin avataan aihetta, joka on aivan normaalisti osa yhteiskuntaa ja ihmisten elämää vaikka onkin edelleen tabu.

Höh hoijaa… Jokainen saa todellakin olla juuri sellainen kuin on. Mutta biologiset faktat eivät muuksi muutu vaikka kuinka valehdeltaisiin.
En myöskään syöttäisi kehittyvien lasten päähän ajatuksia että olisivat väärää sukupuolta. Päinvastoin. Antaa heidän olla juuri sellaisia kuin ovat. Mutta ei ole mitään järkeä istuttaa ajatusta lapsen päähän että hänen täytyy kohta käydä jossain ihme leikkauksessa vaihtamassa sukupuoltaan. Sitä voi katuq myöhemmin.

Sen sijaan on hyvä kasvattaa lapset siten että ymmärtää erilaisuutta ja että ei ole tyttöjen eikä poikien leluja ja kaikki saa olla juuri sellaisia kuin ovat siinä sukupuolessa mihin ovat syntyneetkin.

Jokainen voi aikuisena tehdä juuri niin kuin tykkää, kun murrosiän myrskyt ovat laatineet ja aivot kehittyneet tarpeeksi ymmärtämään että sukupuolen vaihdosleikkaus on peruuttamaton toimenpide.

Mutta tää nyt oli vaan mun mielipide…

Nämä ”antakaa lasten olla lapsia” ja ”älkää istuttako lasten päähän ajatuksia sukupuolenvaihdosta” -tyypit ei nimenomaan itse anna lasten olla lapsia. Vaikka sitten translapsia. Lapsia on pakotettu ahtaisiin ja vääriin sukupuolirooleihin iät ja ajat. Mitä jos todellakin annettaisiin LASTEN ITSE kertoa, mitä sukupuolta he kokevat olevansa? Puberteettiblokkerit ovat hyvä keino antaa sukupuoltaan pohtivalle teinille harkinta-aikaa. Mitään leilkauksia ei tehdä alaikäisille. Uskokaa jo.

Kirja kertoo erilaisuuden hyväksymisestä. Kirjassa ei puhuta leikkauksista, vaan vain siitä että lapsi hyväksyy että hänen vaarinsa onkin mummo.
Kommentistasi paistaa perinteinen ”en ole transfobinen, mutta..” -tyyppinen transfobian pussiin pelaava tietämättömyys.

Mitään monista sukupuolen_korjaus_leikkauksista ei suoriteta Suomessa alle 18-vuotiaille. Alle 18-vuotias ei pysty valitettavasti edes juridisesti vaihtamaan sukupuoltaan Suomessa.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X