Jasmiina synnytti kolmoset, joita hän ei alun perin olisi halunnut – Mitä hänelle kuuluu nyt?
Jasmiina synnytti kolmoset, joita hän ei alun perin olisi halunnut. Mitä hänelle kuuluu nyt?
Ovatpa kolmoset taas kasvaneet, Jasmiinalle myhäillään.
Hänen tekisi mieli tokaista vastaukseksi: no kai vauvat kasvavat, kun me hoidamme heitä selkä vääränä!
Viisitoista vaippaa ja viisitoista purkillista sosetta vuorokaudessa. Tuttipullojen pesemistä, sotkujen siivoamista ja monta koneellista pyykkiä päivässä. Vaatteet, tarvikkeet ja yölliset herätykset, kaikkea kolmin kappalein.
Vaikka Jasmiina osasi odottaakin paljon työtä, sen määrä yllätti silti.
– Ei riitä, että tekee sen, minkä jaksaa. Vaan on pakko mennä koko ajan yli omien rajojen.
Jasmiina ei ole nukkunut pidempään kuin kolme tuntia kerrallaan sitten toukokuun 2022, jolloin hän synnytti kolmosvauvansa. Monikkoraskauksille tyypilliseen tapaan lapset saapuivat maailmaan keskosina, mikä vaatii vanhemmilta erityistä omistautumista vauvanhoidossa.
Lasten kotiutumista edelsi kahden kuukauden sairaalajakso, jonka aikana Jasmiina ja hänen miehensä matkasivat lähes päivittäin sairaalaan antamaan vauvoilleen kenguruhoitoa.
– Ja sitten annetaan ymmärtää, että on lasten omaa ansiota, että he kasvavat ja kehittyvät normaalisti. Tuntuu kuin kovin moni ei olisi halukas näkemään, miten paljon se vaatii vanhemmilta.
Valinta helvetin uhalla
Jasmiinan, 30, alkuperäisissä suunnitelmissa hänen perheeseensä olisivat kuuluneet puoliso, esikoinen sekä pikkusisarus, jota pari oli alkanut toivoa kolmisen vuotta ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen.
Järkytys oli suuri, kun ultraäänessä paljastuivatkin kolmoset.
Esikoisensa vauva-aikana Jasmiina oli käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen. Hän joutui harkitsemaan kolmosraskauden osittaista keskeyttämistä, koska hän pelkäsi, ettei pärjäisi kolmen keskosen määrittämässä arjessa.
Jasmiinaa pelotti, voisivatko hän ja lapset edes selvitä hengissä riskiraskaudesta.
– Pahimmassa skenaariossani meillä on kohta kolme vaikeasti CP-vammaista lasta. Tai sitten jotain menee niin pahasti pieleen, ettemme pääse yhdenkään kanssa sairaalasta kotiin, Jasmiina kuvaili pelkojaan haastattelussa, jonka hän antoi Kaksplussalle raskausaikanaan.
Sopeutumista kolmosraskauteen vaikeutti se, että jotkut perheen läheisistä painostivat häntä pitämään lapset. He muun muassa epäsuoraan uhkasivat, että Jasmiina joutuisi helvettiin, ellei hän antaisi raskauden jatkua.
Sekä Jasmiina että hänen puolisonsa ovat kasvaneet vanhoillislestadiolaisissa suvuissa. Herätysliikkeen oppeihin kuuluu, että jokainen lapsi on lahja Jumalalta. Monet vanhoillislestadiolaiset mieltävät ehkäisyn käytön synniksi, raskauden keskeyttämisestä puhumattakaan.
Nyt Jasmiina kokee, että perhe joutuu selviämään arjesta pitkälti yksinään. Perhe saa kunnalta apua kahdeksan tuntia kuukaudessa. Jotkut Jasmiinan läheiset ovat olleet henkisenä tukena, vaikka he eivät olekaan voineet auttaa konkreettisesti. Muusta lähipiiristä ei ole kuulunut avuntarjouksia lasten- tai kodinhoidossa.
Rankka raskausaika koetteli Jasmiinan omaa uskoa.
– Mietin, onko mitään Jumalaa edes olemassa. Ja jos on, miksi hän haluaa minulle niin hirveitä asioita ja antaa minulle niin raskaita päätöksiä tehtäväkseni. Mutta nyt minulle on hyvinkin selvää, mitä sydämen usko tarkoittaa.
Ennen Jasmiina kuvitteli sydämen uskon tarkoittavan sitä, että hänen tulee elää uskonyhteisön normeja noudattaen niin, ettei pahoita kenenkään toisen mieltä.
Sittemmin Jasmiina on tullut tulokseen, että mikäli Jumala on luonut hänet ja hänen koko perheensä, ei reaktioita eri elämänvaiheisiin tarvitse piilottaa.
– Minun on tärkeää käsitellä vaikeita tunteitani. Jos en käsittelisi, olisi vain hankalampaa saada myös positiivisia tunteita esille.
Jasmiina kiittelee sitä, että hän on saanut käydä terapiassa purkamassa tuntojaan. Mielialalääkityksen asetuttua kohdilleen arki on väläytellyt parhaitakin puoliaan.
Nelinkertaiset murheet
Perheen neljä lasta antavat nelinkertaisesti iloa, Jasmiina sanoo. Mutta neljä lasta tarkoittaa myös nelinkertaisesti huolta: kuoleman ja menettämisen pelkoa.
Kolmosten synnyttyä C-vauva oli pienin ja heikoin kaikista. Kohdun ulkopuolellakin hän kasvoi hieman hitaammin kuin A- ja B-sisaruksensa.
– Minulle tuli olo, että minun on pakko muistaa tämä lapsi ja se, miltä juuri hän kuulostaa. En tajunnut vasta kuin jälkeenpäin, miten paljon tein muistamistyötä etukäteen.
Perheeseen iski korona heinäkuussa eli noin kaksi kuukautta kolmosten syntymän jälkeen. Vauvatkin hieman rohisivat ja kalpenivat vanhempien koronatestin näytettyä positiivista, mutta soitto lastenosastolle varmisti, että hätää ei ollut.
Paria päivää myöhemmin perhe istuskeli olohuoneessa. Kolmosista pienin lekotteli isänsä eli Jasmiinan puolison sylissä. Yhtäkkiä puoliso sanoi: ”Hengittääkö tämä?”
Jasmiina kääntyi heti katsomaan ja näki, että vauva oli sinertävä. Hän tempaisi lapsen lattialle ja ryhtyi elvyttämään tätä.
Automaattiääni hätänumerossa kehotti odottamaan, koska linjoilla oli ruuhkaa. Jasmiina puhalsi ja paineli, puhalsi taas.
Lapsen silmät aukenivat siihen mennessä, kun ambulanssi viimein saapui.
Äkillisen elottomuuden syy oli apneointi eli hengityskatkos. Apneointi on tyypillistä keskosena syntyneille vauvoille infektion yhteydessä.
Tapahtuman jälkeen Jasmiina heräili öisin kuukausien ajan tarkistamaan, että kaikki kolmosista varmasti hengittävät.
Pelko on alkanut laimentua nyt, kun vauvat ovat korjatulta iältään puolivuotiaita ja vaarallisten infektioiden riski on aiempaa matalampi. Korjattu ikä tarkoittaa lapsen kehitystasoa vastaavaa ikää, joka on laskettu keskosvauvan lasketun ajan perusteella.
Elämä on kuitenkin melko eristäytynyttä, Jasmiina kertoo. Keskosvauvat ovat infektioherkkiä tilanteen kohenemisesta huolimatta, joten perhe ei juurikaan vietä aikaa kodin ulkopuolella.
Jasmiina unelmoi siitä, että he voisivat vielä joskus elää ihan tavallista arkea, jossa lähdettäisiin Prismaan koko perheen voimin.
Lisäksi toiveissa olisi, etteivät kaikki tuijottaisi heitä ja ajattelisi, että tuossa menee kolmosperhe. Jasmiinalle heidän perheensä on ihan tavallinen perhe, johon kuuluu neljä lasta.
Hyväksynnän kynnyksellä
Joskus tulee huonoja päiviä, jolloin katkerat ajatukset valtaavat mielen. Kolmoset ovat niin tarvitsevia, Jasmiina on väsynyt ja mielen prosessi kaikesta raskausaikana tapahtuneesta on vielä kesken.
Eräänä yönä Jasmiina näki unen, jossa hän luovutti pois kaksi vauvoistaan. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hän unessa alkoi katua päätöstään. Mitä olen oikein mennyt tekemään, hän puhisi painajaisessaan matkalla takaisin hakemaan lapsiaan.
– Se ehkä selvensi, että olen alkanut pikkuhiljaa hyväksyä, että heitä on kolme ja he ovat tässä.
Jasmiinan on helppoa tuntea äidinrakkautta perheen nelivuotiasta esikoista kohtaan, joka on jo selkeästi oma persoonansa. Jasmiina kuvailee, että kolmosia kohtaan hän toistaiseksi tuntee enemmänkin huoltajuutta.
– Mutta enhän minä huolehtisi heistä näin hyvin, jos en rakastaisi heitä.
Jasmiina esiintyy jutussa pelkällä etunimellään perheensä yksityisyyden suojaamiseksi. Hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin Kaksplussan tiedossa.
Jasmiinan kuulumisia voi seurata Instagramissa tilillä @triplasti_tabuja.
Kommentit (4)
Toivottavasti nyt lasten ollessa vuoden, rakkauskin on löytynyt ❤️ Kaikkea hyvää teille!
Olen yhdenkolmosvauvojen kummi. Lapset nyt 35v,hyvin ovat maailmaan selviytyneet, alku rankkaa tietysti.
Onhan se toki kummille tosi rankkaa..
Toivon voimia perheelle! Kova paikka muuttua perheenä tuplasti suuremmaksi, kun on ollut. Halaukset täältä yhdeltä suurperheen äidiltä.