Krista odotti huhtikuista, mutta ennen uutta vuotta menivät lapsivedet – Niilo syntyi raskausviikolla 23
Krista odotti huhtikuista, mutta Niilo saapui maailmaan raskauskomplikaatioiden seurauksena jo ennen uutta vuotta. Yli puolen vuoden sairaalajakson jälkeen perhe on päässyt kotiin.
Krista, 38, oli huomannut jo raskausviikolla 15, että hän vuoti verta. Melko paljon verta.
Diagnoosina oli hematooma, joka ei välttämättä ole raskaudelle vaarallinen. Sen seurauksena alkanut kohtutulehdus kuitenkin oli. Kristan vedet menivät joulukuussa, kun raskautta oli takana vain 23 viikkoa ja 5 päivää, ja hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalan synnytysosastolle.
Vauva oli tulossa maailmaan neljä kuukautta liian aikaisin.
Lääkärit totesivat, että jos vauva päättää tulla ulos seuraavan vuorokauden sisään, juuri mitään ei ole tehtävissä – mutta jos äidille annettu lääkitys ehtii vaikuttaa edes vuorokauden verran, lääkärit yrittävät kaikkensa vauvan pelastamiseksi.
Ne tunnit olivat Kristan ja hänen puolisonsa Juhan, 39, elämän pisimmät. Vuorokausi ehti kuitenkin kulua. Pienen pieni poikavauva syntyi sektiolla 28. joulukuuta, 114 päivää ennen laskettua aikaa.
Hän sai jo heti elämänsä ensihetkillä nimekseen Niilo – nimen, joka merkitsee voittoa.
”En edes halunnut ajatella, ettei Niilo selviäisi”
Oli vain muutamasta päivästä kiinni, että Niilo sai mahdollisuuden elämään. Lääketieteellisenä rajana pidetään usein 24. raskausviikkoa.
– Niilolla ei onneksi ollut muuta vikaa kuin se, että hän syntyi aivan liian aikaisin, Krista kertoo.
Syntyessään Niilo painoi 632 grammaa ja pituutta hänellä oli 29,5 senttiä.
Niilo sairastaa keskosten kroonista keuhkosairautta eli BPD:tä, ja sydämen oikeassa kammiossa oli ylipainetta. Kun Niilo syntymänsä jälkeen haukkoi henkeään keskoskaapissa, hetki oli vanhemmille pysäyttävä.
– En silti halunnut edes ajatella, että hän ei selviäisi, Krista kertoo.
Kun vuosi 2021 alkoi, Krista ja Juha käytännössä muuttivat sairaalaan asumaan, ja siitä lähtien he viettivät Niilon kanssa aikaa teho-osastolla lähes yötä päivää.
Lääkäreiden mukaan oli onni, että sattumalta Niilo näytti ulkomuodoltaan siltä, että raskaus olisi voinut olla todellista pidemmällä. Vauva oli ikäisekseen hyvin kehittynyt, ja tämä näkyi etenkin hänen ihossaan sekä korvissa.
Ensimmäinen kuukausi Niilon elämää oli kuitenkin täynnä epävarmuutta.
– Aluksi meille sanottiin, että mennään tunti, ei edes päivä, kerrallaan. En muista noista ajoista juurikaan, vaan pystyn palaamaan noihin hetkiin lähinnä puhelimen valokuvien avulla.
Kun Niilo muutaman viikon ikäisenä irrotettiin ensi kertaa hengityskoneesta ja hänelle yritettiin antaa maitoa, hän sai suolistotulehduksen. Tulehdus saatiin onneksi hoidon avulla selätettyä.
Kun ensimmäinen kuukausi oli kulunut eikä lisää takapakkeja tullut, Kristan ja Juhan luottamus Niilon selviämiseen alkoi vahvistua.
Pikkukeskosen keuhkot voimistuvat
Niilon ensimmäinen kevät oli täynnä pieniä edistyksen askeleita. Niilo on kehittynyt ikätasonsa mukaisesti, ja Kristan ja Juhan tiivis läsnäolo sairaalassa varmisti, että Niilolla oli jo teho-osastolla kodinomainen elinympäristö sekä paljon virikkeitä ympärillään.
– Niilo on ollut koko ajan sosiaalisesti edellä ikäisiään, kun on pienestä asti seurustellut sairaalassa hoitohenkilökunnan kanssa, Krista ja Juha naurahtavat.
– Hoitajat hymyilevät hänelle maskin takaa, mutta Niilo on oppinut tunnistamaan hymyn jo silmistä, Krista kertoo.
BPD:hen liittyvät keuhko- ja hengitysongelmat ovat hoidon myötä koko ajan helpottaneet, ja niihin liittyvää hoitoa jatketaan edelleen.
– Erikoislääkärit ovat arvioineet, että 2 vuoden ikään mennessä diagnoosi voi vaihtua tavalliseksi astmaksi, ja Niilo voisi elää melko normaalisti, vaikka arpikudos keuhkoista ei häviäkään, Juha toteaa toiveikkaasti.
Niilo tarvitsi ensimmäiset puoli vuotta happitukea, mutta kesäkuussa ryhdyttiin seuraamaan, pärjäisikö hän ilman happiviiksiä. Nyt niistäkin on voitu luopua.
– Etenkin kesän aikana tapahtuneet harppaukset ovat olleet suuria, kun Niilo sai käyttöönsä Seretide-astmalääkkeen, Juha kertoo.
Niilon siihenastisen elämän hienoin hetki koitti kesäkuun 28. päivä. Silloin Niilo pääsi vihdoin pois teho-osastolta.
Se tarkoitti myös sitä, että Niilo pääsi tasan puolen vuoden ikäisenä ensimmäistä kertaa ulos, katsomaan maailmaa sairaalaseinien ulkopuolella.
Ensimmäinen hymy ei unohdu ikinä
Ulkoiluluvan saamisen jälkeen Krista ja Juha viettivät Niilon kanssa aikaa sairaalan piha-alueella useita kertoja päivässä. Lastenvaunujen tasainen tärinä tuudittaa Niilon herkästi uneen.
– Olen kutsunut Niiloa leikkisästi lepakkovauvaksi, sillä hän ei tätä ennen juuri nähnyt päivänvaloa. Pihalla on niin kirkasta, että hänen on vaikeaa pitää silmiä auki, Krista kertoo.
– Saimme teho-osastolla aivan huippuhoitoa, ei paljon parempaa voi saada.
Niilo on Kristan ja Juhan tietojen mukaan heidän sairaalassaan pisimpään teho-osastolla hoidettu vauva. Se, että Niilon vointi oli tarpeeksi hyvä vuodeosastolle siirtymiseen, oli merkittävä etappi vanhempien lisäksi myös Niiloa hoitaneille ammattilaisille.
– Saimme teho-osastolla aivan huippuhoitoa, ei paljon parempaa voi Suomessa tai koko maailmassa edes saada, Juha kiittelee.
Hyvin ennenaikaisena syntyneistä pikkukeskosista poiketen Niilo on myös kasvanut hurjaa vauhtia. Hieman päälle puolen vuoden ikäisenä painoa on 5800 grammaa ja pituutta 57 senttiä.
– Ei sitä oikein voi edes käsittää, miten hyvä tuuri meillä on kaiken kanssa käynyt.
Vanhempien ilonpilkahduksia sairaala-aikana olivat myös ne hetket, kun Niilo alkoi itse osoittaa hymyn kautta, että hänellä on kaikki hyvin.
Maaliskuussa Niilo alkoi hymyillä unissaan, kun hän sai ensimmäistä kertaa kevyet happiviikset kasvoilleen. Toukokuussa Niilo puolestaan puhkesi ensi kertaa hereillä ollessaan hymyyn samalla hetkellä, kun isä otti hänet syliin – ja hymyili sylissä tuntikausien ajan.
Vihdoin kotiin
Alun perin 20. huhtikuuta olisi ollut Niilon laskettu aika.
Kun Niilolla oli korjattua ikää hieman päälle kaksi ja puoli kuukautta, koitti vihdoin se päivä, jota koko perhe oli viimeiset puoli vuotta odottanut: Niilo pääsi sairaalasta kotiin 9. heinäkuuta.
Lääkärit ovat todenneet, ettei Niilosta todennäköisesti koskaan tule pikajuoksijaa, mutta tällä hetkellä hänen odotetaan voivan elää melko tavallista lapsen elämää.
– Nenämahaletku on saatu nyt pois käytöstä, Krista kertoo kotona tapahtuneesta edistyksestä.
Niilon kehitystä ja kasvua seurataan edelleen tarkasti viikoittaisilla neuvolakäynneillä. Juha ja Krista odottavat tulevaisuudelta kaikista eniten aivan tavallista, normaalia arkea kotosalla.
Kotona vauvaan ovat päässeet tutustumaan paremmin myös Kristan ja Juhan jo kouluikäiset lapset. Neljästä muualla asuvasta sisaruksesta osa ei ehtinyt koronarajoitusten takia tapaamaan pikkuveljeään sairaalassa lainkaan.
Nyt aurinkoisesti hymyilevä Niilo opettelee maailmaa ensimmäistä kuukauttaan sairaalan ulkopuolella, kodin turvan ympäröimänä. Joka päivä hiukan edeten, päivä päivältä vahvempana.
Juha-isä uskoo tulevaan luottavaisin mielin.
– Nyt vaikuttaa siltä, että kaikki korjaantuu. Meille kävi onnekkaasti.
Kommentit (4)
Meidän keskospoika on maakunnan nopein 11 vuotias. Eli kyllä juoksija voi Niilosta myös tulla ❤️
Pikkukeskonen rv.24+1 ja 660g. Suolinekroosi ja leikkaus, ductussulku ja leikkaus. Nyt reipas terveenoloinen pieni tyttö.
Hei. Ihana tarina. Meillä Jooa poika syntyi rv24 6vuotta sitten ja nyt kaikki hyvin. Kaikkea hyvää teille!
Hei, aivan mahtavaa kuulla, että Niilolla kaikki hyvin. Haluamme lähettää perheelle paljon terveisiä, että pikkukeskoset ovat todella sitkeitä tyyppejä. Meille syntyi 23v sitten 780g painanut pikkukeskonen rv 26. Tämä Tiia tyttönen suoritti kolmoistutkinnon tänä keväänä ja tekee nyt lähihoitajan työtä vanhuspuolella. Hän harrasti mm. taitoluistelua aikoinaan eli uskokaa vaan, että Niilostakin voi tulla ihan mitä vain. Ihanaa kesän jatkoa koko perheelle ja kiitos jutusta.