Mä en jaksa enää kesälomaa lasten kanssa. Mä oikeasti olen jo sairastunut henkisesti.

11v tyttö ei ole koskaan viihtynyt yksin. Ei ikinä. 11v olen kuunnellut jatkuvaa kitinää ja marinaa. Lomat ja viikonloput menevät siihen, kun tyttö aamusta iltaan hokee tylsää, äiti mitä tehdään, äiti voiksä, äiti tuutko sä, äiti tuu, äiti mennään. Tähän väliin sen verran, että tyttö on normaali, koulu menee hienosti ja harrastuksia on, mutta ovat kesällä tauolla. Kavereita on ja koulun jälkeen jonkun verran heidän kanssaan on. Kesällä ei suostu menemään kavereiden kanssa, vaikka lähes päivittäin joku soittaa tai käy ovella. Tyttö sano mulle viime viikolla "en aio enää tänä kesänä olla yhtään kaverereiden kanssa".
Me ollaan oltu perheenä viikko Kyproksella. Olemme käyneet Lintsillä, Särkänniemessä, leffass, kotieläinpihassa ja pari kertaa yhdessä kaupungilla.
Päivittäin teen tytön kanssa jotain. Pelataan lautapeliä, pelataan sulkapalloa, katsotaan leffa, mennään viemään metsään linnunruokaa yhdessä ja jutellaan tms. Yritän joka päivä ainakin sen pari tuntia antaa aikaa vain lapselle. Yleensä se kuitenkin menee siihen, että viihdytän tyttöä aamukymmenestä ilta yhteentoista.
Tänään en ollut ehtinyt kuin aamupissalla käydä vasta, kun tyttö jo alkoi "äiti mitä me tehdään tänään?" Tuon kysymyksen olen kuullut nyt ehkä parikymmentä kertaa.
Mikään mitä mä ehdotan, ei koskaan käy. "Ei uimaan, se on tylsää "Mutta en mä halua, että me mennään mummille", "en mä halua kirjastoon", "Sä tiedät että vihaan sitä peliä", "mä en tykkää edes potkulautailla" .

Lapsi ei pelaa edes nintendoa ellen katso vieressä. Jos menen vartiksi katsomaan, niin pelaaminen loppuu heti, kun mun perse nousee.

8v pikkuveli on jonkun verran omatoimisempi ja yleensä käy myös mun ehdottomat asiat.

Olisi kiva mennä molempien kanssa vaikkapa pyöräilemään, uimaan, retkelle tms, mutta neidille se ei käy. Tylsäätylsäätylsää. Jos saan pakottamalla mukaan (pakottaminen vie noin 2h) niin tyttö pelleilee koko ajan. Yrittää kiilata, puhuu rumasti veljelleen, potkii pyöräänsä).

Mitään ei neidin kanssa voi tehdä, koska esim. talvella hiihtolenkilläkin heitteli sauvojaan koko ajan metsään, kaatuili tahallaan, otti monot jalastaan ja nakkasi menemään, itki huusi jne.


Mulla menee hermot näihin kommentteihin "lapsille riittää metsäretki". Voi jumankekka, joo riittää, jos saat ne lapset retkelle. Mä en vielä ole onnistunut siinä ja jos joskus harvoin tappelemalla saan mukaan, niin koko retki menee kiukutteluun.

Yritän olla tiukka. Yleensä jos sanon, että nyt äiti tekee ruokaa ja en tule. "No tuuksä sit ku oot tehnyt sen ruuan?" jos sanon, että tällä kertaa äiti ei nyt ehdi pelata. Tyttö rupeaa itkemään surullisena.

Ensi viikonloppuna lapset olisivat menneet mummolaan, mutta tyttö on jo kaksi viikko itkenyt joka päivä ja kysynyt päivittäin noin 30 kertaa sen, että eihän mun tarvi mennä mummille.

 

sano sille että nyt turpa kii

 

sano sille että nyt turpa kii

Vähän samoilla linjoilla. Lähde pienemmän kanssa pyöräilemään tai mihin ikinä ja jätä tyttö kotiin. Muutenkin lopeta seuraneitinä passaaminen. Nopeasti kyllästyy ja kavereiden seura maistuu.

 

Pilalle hemmoteltu kakara. Sori mut sun täytyy nyt vaa ottaa kovemmat otteet ja kieltäytyä menestä hänen pillinsä mukaan. Ens kerralla lähet sinne pyöräilemään vaikka yksin ja et ala oottelemaan 2 tuntia.

 

"Mä lähden velipojan kanssa uimaan ja mukaan saa tulla kunhan lupaa olla kiukuttelematta". Ja sit menoksi. Kera tytön tai ilman. Odottelematta, viivyttelemättä ja mistään neuvottelematta.

 

Älä anna manipuloida itseäsi.

Ja lapselle voi tosiaan sanoa, että "ole hiljaa" tai "en ehdi nyt tehdä mitään kanssasi". Jos lapsi alkaa sen jälkeen itkeä tai huutaa niin komenna muualle itkemään/huutamaan.

Tahallista huonoa käytöstä ja kiukuttelua ei myöskään tarvitse sietää. Jos lapsi sellaista harrastaa, niin se on sitten jonkun seuraamuksen paikka (aresti tms).

 

Älä anna manipuloida itseäsi.

Ja lapselle voi tosiaan sanoa, että "ole hiljaa" tai "en ehdi nyt tehdä mitään kanssasi". Jos lapsi alkaa sen jälkeen itkeä tai huutaa niin komenna muualle itkemään/huutamaan.

Tahallista huonoa käytöstä ja kiukuttelua ei myöskään tarvitse sietää. Jos lapsi sellaista harrastaa, niin se on sitten jonkun seuraamuksen paikka (aresti tms).

Juuri näin!
Kyllä mä ainakin sanon lapsille, että jos se nitinä ei nyt lakkaa, niin menkää huoneisiinne ja nitiskää siellä.

En mä ole täällä vain lapsia varten seuraneitinä, muitakin hommia pitää saada tehtyä.
Ja paljon kyllä tehdään silti yhdessä.

 

Unohdin mainita vielä, että isovanhemmat ovat vielä osa soppaa. Tyttö juoruaa mummolle kaiken ja mummo syyllistää mua tytön kuullen. Mummo antaa erivapauksia tytölle ja sanoo "ei sun tarvi" voi mitä se äiti nyt noin. Sä voit aina tulla mummolle turvaan". Turvaan miltä?!?!?!

Ja jos mä komennan, tyttö juoksee mummolle, joka lähtee täysin mukaan tytön touhuihin.

Olenko puhunut mummolle? Kyllä. Lähes joka päivä.

 

Tommosia ne lapset on. Yksiä saatanoita.

 

Unohdin mainita vielä, että isovanhemmat ovat vielä osa soppaa. Tyttö juoruaa mummolle kaiken ja mummo syyllistää mua tytön kuullen. Mummo antaa erivapauksia tytölle ja sanoo "ei sun tarvi" voi mitä se äiti nyt noin. Sä voit aina tulla mummolle turvaan". Turvaan miltä?!?!?!

Ja jos mä komennan, tyttö juoksee mummolle, joka lähtee täysin mukaan tytön touhuihin.

Olenko puhunut mummolle? Kyllä. Lähes joka päivä.

Ei sinun tarvitse välittää mummon mielipiteistä, puhumattakaan, että antaisit mummolle oikeuden kumota niitä määräyksiä mitä olet lapselle antanut.

Se olet sinä joka päätät lapsen kasvatuksesta, ei mummo.

 

Pahinta tässä on myös se syyllisyyden tunne, jota mä kannan aamusta iltaan. Mitä tein väärin ja onko tyttö vain kuriton vai onko joku oikeasti hätänä. Mun kanssa ollessa tyttö on koko ajan huonolla tuulella ja itkee tai kiukuttelee.

 

no sanot sille, että no murjota sitten kotona, sä lähet velipojat kanssa retkelle, uimaan , pyöräilemään. tuo lapsi on huomannu, että pystyy pompottamaan sinua kuten tahtoo

 

Joo omaa tyhmyyttäsi kun olet tytön tuohon totuttanut. Miten ihmeessä tilanne hiihtoretkelläkin pääsi siihen että tyttö sai viskoa kaikki menemään???? Kyllä ensimmäisen sauvan kohdalla olis pitäny puuttua tilanteeseen.
Jos ei muuten, nii meillä olis otettu hiihtovälineet kokonaa pois ja olis kävelly loppumatkan.

Ja koita ny kasvattaa selkärankaa itselles.
Jos tyttö kysyy johonkin, ja vastaat että teet nyt ruokaa, noi totta kai hän olettaa että sen jälkeen tuut leikkii, sitähän tuollainen vastaus tarkoittaa.
Sanot vaan että huomenna, tai moneltako.

 

perheen lapset voi olla erilaisia , älkää syyllistäkö äitiä!!
jos kerran pikkuveli erilainen, näkeehän sen siitäkin.
en tiedä mitä neuvoa, normaalijärkiseltä itsekin vaikutat
ehkä tuossa olisi jo ammattineuvot tarpeen

 

Pahinta tässä on myös se syyllisyyden tunne, jota mä kannan aamusta iltaan. Mitä tein väärin ja onko tyttö vain kuriton vai onko joku oikeasti hätänä. Mun kanssa ollessa tyttö on koko ajan huonolla tuulella ja itkee tai kiukuttelee.

Ainakin tähän mennessä kertomasi perusteella nuo vaikuttavat aika klassisilta kurittomuuden oireilta. Ja siltä, että tyttö on hoksannut saavansa sinulta myönnytyksiä juuri sillä huonolla käytöksellä. Jos lakkaat antamasta myönnytyksiä huonon käytöksen jälkeen ja sen sijaan huolehdit, että lapsi päin vastoin joutuu sanktioiden kohteeksi huonon/kielletyn käytöksen johdosta niin aika äkkiä se huono käytös todennäköisesti vähenee jyrkästi.

Sitä paitsi jos lapsella olisi ihan joku yleinen hätä niin ei se hätä ainakaan siitä yhtään vähene, että sallit lapselle kurittoman käytöksen. Päin vastoin, lapselle tulee epävarma ja pelokas olo jos hänestä huolehtiva aikuinen sallii "anarkian" eikä saa häntä kuriin.

 

perheen lapset voi olla erilaisia , älkää syyllistäkö äitiä!!
jos kerran pikkuveli erilainen, näkeehän sen siitäkin.
en tiedä mitä neuvoa, normaalijärkiseltä itsekin vaikutat
ehkä tuossa olisi jo ammattineuvot tarpeen

Isän vikako se sitten olikin?

 

Kiitos vastauksista.

Kyllä mä kiellän tyttöä. Mä en silti voi jollain yleisellä hiihtoladulla nostaa kauheaa episodia pystyyn. Tyttö ei suostu mihinkään ja käsiksi en voi käydä. Joskus kyllä olen raahannut autoon, omaan huoneeseen tms. Eilen viimeksi tyttö sanoi, ettei lähde serkkujen luo. Minä sanoin, että lähdet ja nyt ei ole vaihtoehtoja. Tyttö juoksi parikymmentä minuuttia karkuun ja itki ja huusi. Lopulta sitten tartuin käsivarteen ja raahasin siitä autoon, että nyt mennään ja piste.

Tänään tuttuun tapaan hoki tylsää, mitä tehdään, voidaanko sitä ja tätä. Pelattiin pari matsia korttia. Sitten sanoin, että nyt mennään kolmestaan (veli mukaan) pyörälenkille. En tuu, en halua, en tykkää, en tuu. Jotenkin ihan periaatteesta päätin, että nyt sitten tuut. Vain siksi, että en halunnut antaa periksi. Lopulta neiti lähti mukaan. Kiukutteli kyllä koko matkan, mutta en kauheasti kiinnittänyt kiukutteluun huomiota.

Pihassa pelattiin sulkapalloa yksi matsi. Sitten sanoin, että nyt voisit kysy kaveria ulos. Alkoi nämä perinteiset emmä halua, äiti tuu sä, en mä, mä oon kotona. Mulla vähän paloi pinna ja sanoin, että älä sitten ihmettele jos ei syksyllä koulussa enää kukaan halua olla sinun kaveri, koska koko kesän olet kaikkia vältellyt ja Siirikin on käynyt joka päivä ovella, mutta ei se kohta enää tule. Ja voi arvatkaa mitä.. Tyttö on nyt ulkona kaverin kanssa! Tämä toki ei toteudu kaikesta huolimatta kuin harvoin, mutta nyt toteutui.

 

Ja tyttö ei kunnioita vanhempiaan yhtään. Etenkään minua. Myönnän olleeni liian kiltti ja lepsu. Komentelee minkä kerkeää. Mutta nykyään olen tiukka siinä, että mitään ei saa komentamalla vaan nätisti pyytämällä.
Veljeään kiusaa koko ajan. Ei fyysisesti mutta alentaa kaikessa. Selittää todella todenperäisesti perustellen miksi veli on huono kaikessa ja miksi veljen pyörä yms on huono

 

Kyllä mä kiellän tyttöä. Mä en silti voi jollain yleisellä hiihtoladulla nostaa kauheaa episodia pystyyn. Tyttö ei suostu mihinkään ja käsiksi en voi käydä.

Mikset voi "episodia" nostaa pystyyn muiden nähden? Jos mietit että et kehtaa, niin paljon enemmän joku satunnainen kyllä katsoo lapsen kiukkuamista kieroon kuin sitä, että lapsen vanhempi laittaa sen lapsen järjestykseen. Ja toisaalta ylipäätään ei kai sillä hirveästi pitäisi väliä olla mitä joku satunnainen ajattelee suuntaan tai toiseen... Toki on kohteliasta esim. siirtyä ladulta sivuun asian selvittämisen ajaksi, että muut pääsevät ohi.

Ja myös, miksi et voi käydä käsiksi? Ei se homma voi niinkään mennä, että voit vaan suullisesti komentaa ja sitten lapsi joko päättää kuunnella tai olla kuuntelematta. Kyllä sinun on voitava myös fyysisesti puuttua lapsen tekemisiin silloin, kun sille on tarve.

 

Minunkin lapsi on kesän aikana ottanut etäisyyttä kavereihin, tähän asti ollut sosiaalinen ja kaverit ollut tärkeitä. Voihan se olla esimurrosikään liittyvää. Minua ei vaadi viihdyttämään, vaan touhuilee omiaan. Tehdään toki yhdessä päivittäin jotain.
Mutta se mikä sinun kirjoituksessa pisti silmään on nuo kiukkukohtaukset. Ettei taustalla ole jotain käytöshäiriötä/tunne-elämänhäiriöitä. 11 vuotiaan monojen heittely ei kyllä kuulosta normaalilta eikä nuo perässä juoksemiset ja autoon raahamiset. Onko koulusta tullut ikinä mitään palautetta?

 

Minunkin lapsi on kesän aikana ottanut etäisyyttä kavereihin, tähän asti ollut sosiaalinen ja kaverit ollut tärkeitä. Voihan se olla esimurrosikään liittyvää. Minua ei vaadi viihdyttämään, vaan touhuilee omiaan. Tehdään toki yhdessä päivittäin jotain.
Mutta se mikä sinun kirjoituksessa pisti silmään on nuo kiukkukohtaukset. Ettei taustalla ole jotain käytöshäiriötä/tunne-elämänhäiriöitä. 11 vuotiaan monojen heittely ei kyllä kuulosta normaalilta eikä nuo perässä juoksemiset ja autoon raahamiset. Onko koulusta tullut ikinä mitään palautetta?

Kokeista saa numeroksi aina 8-9. Käytös ok. Joskus on opettaja sanonut, että on sosiaalisissa suhteissa hieman vaikeuksia. Tekee mitä muut käskee, ei kykene puolustamaan itseään verbaalisesti ja jos ope kieltää niin naureskelee päälle. Nämä satunnaisia ja opettajien mukaan tilanne hallinnassa.

 

Mutta se mikä sinun kirjoituksessa pisti silmään on nuo kiukkukohtaukset. Ettei taustalla ole jotain käytöshäiriötä/tunne-elämänhäiriöitä. 11 vuotiaan monojen heittely ei kyllä kuulosta normaalilta eikä nuo perässä juoksemiset ja autoon raahamiset. Onko koulusta tullut ikinä mitään palautetta?

Yleensä lapsi opetetaan tottelemaan jo pienenä ja se itkupotkuraivari- ja kiukuttelukausi katoaa sillä. Mutta jos ei ole opetettu, niin sitten se jatkuu ja jatkuu pitkälle teini-ikään.

 

Kyse on varmaan vain kurittomuudesta. Jos lapsi pärjää koulussa noin hyvin, että kasia ja ysiä pukkaa, niin se on jo hyvä merkki monessa asiassa.

Nyt alat olemaan tiukka. Et voi kerralla tehdä kaikkea, mutta joka päivä jotain. Hienoa, sä raahasit lapsen autoon ja pakotit mukaan. Niin mäkin olisin tehnyt. Sinä päätät mennäänkö serkulle vai ei.

 

Yleensä lapsi opetetaan tottelemaan jo pienenä ja se itkupotkuraivari- ja kiukuttelukausi katoaa sillä. Mutta jos ei ole opetettu, niin sitten se jatkuu ja jatkuu pitkälle teini-ikään.

Kyllä varmasti huonokäytös jatkuu jos ei ole rajoja asetettu, mutta eiköhän se yleensä kuitenkin muuta muotoaan noista uhmaikäisen itkupotkuraivareista. Hankalia 11 vuotiaita tiedän mutten yhtään ns normaalia joka kuvatulla lailla vielä tuon ikäisenä käyttäytyy. Niillä joilla tuollaista on, on myös laajempia ongelmia.

 

Kyllä varmasti huonokäytös jatkuu jos ei ole rajoja asetettu, mutta eiköhän se yleensä kuitenkin muuta muotoaan noista uhmaikäisen itkupotkuraivareista. Hankalia 11 vuotiaita tiedän mutten yhtään ns normaalia joka kuvatulla lailla vielä tuon ikäisenä käyttäytyy. Niillä joilla tuollaista on, on myös laajempia ongelmia.

No kyllä tuon ikäisillä kaikenlaista paiskomista ja karkailuakin joskus näkee. Joskaan ei toki ihan samanlaisena kuin vaikka puolta nuoremmalla.