Mä en jaksa enää kesälomaa lasten kanssa. Mä oikeasti olen jo sairastunut henkisesti.

Minkälainen käytös on sitten ns normaalin hankalan 11 vuotiaan?

 

Kirjoitin jo tänään juttua siitä, kun murrosikäinen tytär ei enää pitänyt minun kasvatustyylistä. Vaadin hänen mielestään liikaa. Silloin oli kyse kotiintuloajoista. Kun meillä meni hanttiin, hän päätti lähteä ja pysyä isänsä luona, koska siellä on kivempaa ja vapaampaa. Kyllä varmaan, kun exä teki reissuhommia, oli harvoin kotona, ja exän uusi tyttöystävä piti todella hyvää huolta tytöstä, ja varmasti pitikin. Kaikki sallittiin ja äidistä syntyi kaikkien päässä oikea Julmia.
Opin siitä sen, kantapään kautta, että lapsi on ahnas kaikelle hyvälle ja osaa vaatia aina enemmän, jos hana on aina auki.
SInulla on meneillään nyt aivan yhtälainen juttu kotonasi, ja se kasvaa jatkuessan suuremmaksi niin pitkään, kunnes alat asettaa lapsille rajoja ! Hanaasi väännetään varmasti niin pitkään, kiun ripa kestää. Aloita rajojejn asettaminen jo nyt, kun lapset ovat vielä pieniä. Murrosikäisen kanssa ei ole enää paljon keinoja, tai on jokunen, mutta niiden seurauksena vain sinä, vanhempi joudut itse kärsimään kipeimmin ja ensimmäisenä.

 

Mitä konkreettista neuvotte mua tekemään? Siis esimerkkejä? Tavallaan tiedän, että mun pitää laittaa rajat. Mutta sitten en ehkä käytännössä vain osaa sitä.
Nyt alkaa onneksi pian taas koulu ja olisi oikein otollinen hetki aloittaa moni asia alusta "koska viidennellä luokalla pitää jo" tyyliin.

En varmaan voi koko maailmaa mullistaa hetkessä, mutta jotain ehkä. Kun vain tietäisin mitä ja mistä aloittaa.

 

Minkälainen käytös on sitten ns normaalin hankalan 11 vuotiaan?

No minusta ns. normaalia on mököttäminen, omaan huoneeseen sulkeutuminen,vastaan sanominen tulkkutaminen. Ovien paiskominenkin on minusta aika normaalia tuossa iässä. Mutta uhmaikään kuuluvat itkupotkuraivarit jotka päättyvät siihen että vanhempi joutuu raahaamaan lasta haluamaansa paikkaan ei minusta ole enää normaalia.

 

No minusta ns. normaalia on mököttäminen, omaan huoneeseen sulkeutuminen,vastaan sanominen tulkkutaminen. Ovien paiskominenkin on minusta aika normaalia tuossa iässä. Mutta uhmaikään kuuluvat itkupotkuraivarit jotka päättyvät siihen että vanhempi joutuu raahaamaan lasta haluamaansa paikkaan ei minusta ole enää normaalia.

No on se ehkä, jos sattuu jonain ärripurripäivänä kerran pari vuodessa. Mutta jos tavaroiden paiskominen ja karkuun juokseminen on viikoittaista tuon ikäisellä, niin sitten joko a. kasvatus on kertakaikkiaan täysin kuriton b. vikaa on jossain muualla ja apuun tarvitaan ammattiauttaja

 

No minusta ns. normaalia on mököttäminen, omaan huoneeseen sulkeutuminen,vastaan sanominen tulkkutaminen. Ovien paiskominenkin on minusta aika normaalia tuossa iässä. Mutta uhmaikään kuuluvat itkupotkuraivarit jotka päättyvät siihen että vanhempi joutuu raahaamaan lasta haluamaansa paikkaan ei minusta ole enää normaalia.

No on se ehkä, jos sattuu jonain ärripurripäivänä kerran pari vuodessa. Mutta jos tavaroiden paiskominen ja karkuun juokseminen on viikoittaista tuon ikäisellä, niin sitten joko a. kasvatus on kertakaikkiaan täysin kuriton b. vikaa on jossain muualla ja apuun tarvitaan ammattiauttaja

 

No minusta ns. normaalia on mököttäminen, omaan huoneeseen sulkeutuminen,vastaan sanominen tulkkutaminen. Ovien paiskominenkin on minusta aika normaalia tuossa iässä. Mutta uhmaikään kuuluvat itkupotkuraivarit jotka päättyvät siihen että vanhempi joutuu raahaamaan lasta haluamaansa paikkaan ei minusta ole enää normaalia.

No miten olisi sisaruksen jahtaaminen puukko kädessä ja oven hakkaaminen sillä puukolla kun sisarus lukittautui vessaan turvaan?

Sen teki yksi 11-vuotias täällä päin, eikä sillä mitään "poikkeavuutta" ollut ja ihan normaali 19-vuotias on nykyään.

Lapsille tulee mieleen yllättävän paljon kaikkea tyhmää.

 

Mitä konkreettista neuvotte mua tekemään? Siis esimerkkejä? Tavallaan tiedän, että mun pitää laittaa rajat. Mutta sitten en ehkä käytännössä vain osaa sitä.
Nyt alkaa onneksi pian taas koulu ja olisi oikein otollinen hetki aloittaa moni asia alusta "koska viidennellä luokalla pitää jo" tyyliin.

Kannattaisi tehdä lapselle säännöt, eli miettiä minkälaista käytöstä et halua häneltä nähdä. Ne voi tehdä tuon ikäiselle jopa paperille jos sen kokee selventävän asiaa.

Sitten pidät yksinkertaisesti niistä säännöistä kiinni, eli se mikä on nyt kiellettyä jossain paikassa on sitä myös huomenna jossain muussa paikassa ja muiden ihmisten seurassa. Logiikka ennen kaikkea.

Jos ja kun lapsi rikkoo sääntöjä niin laitat sille kielletylle touhulle stopin (esim. otat lapselta asiaan liittyvät tavarat tai komennat tai talutat lapsen muualle) ja/tai määräät lapselle rangaistuksen sen takia kun ei totellut ja rikkoi sääntöjä. Rangaistuksen pitää olla sellainen mitä lapsi aidosti pelkää, sellainen rangaistus mitä lapsi ei kunnolla pelkää on yhtä tyhjän kanssa.

Tärkeintä tässä on, että saat sen kielletyn tekemisen loppumaan eli varmistat, että lapsi tottelee sinua ja kunnioittaa sääntöjä.

 

Jos ja kun lapsi rikkoo sääntöjä niin laitat sille kielletylle touhulle stopin (esim. otat lapselta asiaan liittyvät tavarat tai komennat tai talutat lapsen muualle) ja/tai määräät lapselle rangaistuksen sen takia kun ei totellut ja rikkoi sääntöjä. Rangaistuksen pitää olla sellainen mitä lapsi aidosti pelkää, sellainen rangaistus mitä lapsi ei kunnolla pelkää on yhtä tyhjän kanssa.

Tähän voisi vielä lisätä sen, että kannattaa mahdollisimman pitkälle välttää ns. tyhjiä uhkauksia. Eli jos olet vaikka kerran uhannut, että pyöränsä potkimisen seurauksena joutuu kävelemään seuraavana päivänä kouluun, niin sitten todella pyörää potkittuaan lapsi kävelee kouluun eikä siitä tingitä. Jos vanhempi ei pidä sanaansa uhkausten suhteen niin herkästi se vähentää uhkausten tehoa ja samalla auktoriteettia.

 

Kiitos neuvoista.

Tyttö muuten myös sellainen perus negatiivinen. Paljon huonolla tuulella ja yleensä valittaa paljon. Mikään ei ole hyvin ja surkuttelee kaikkia pikku juttujakin tosi paljon.

 

Tää voi olla ihan idiootti kysymys, ja ehkä jo mainittu kun luen ketjua hyppien, mutta ootko kertonut tytölle miltä susta tuntuu ja mitä ajattelet? Istuttanut vaikka "kahville" ja sanonut että sua harmittaa kun tuntuu että puhutte toisillenne niin kurjasti nykyään. Ja että sä tykkäät tytöstä ja susta on ihana tehdä sen kanssa asioita ja että sulle on tärkeää että vietätte aikaa yhdessä ja että lapsesta tuntuu että olet saatavilla. Mutta. Että teillä on erilaisia kiinnostuneen kohteita ja että sun tehtävä ei ole viihdyttää lasta jatkuvasti etkä aio tehdä niin. Että tuntuu hermostuttavalta jos oma tekeminen jatkuvasti keskeytyy jonkun toisen vaatimuksen äärelle. Ja että kiukuttelusta ja rumasta puheesta tulee muullekin kurja olo ja sitten vielä vähemmän huvittaa tehdä juttuja yhdessä. Että lapsen täytyy kunnioittaa sun rajoja, jos sanot ei (nyt/tänään) niin se on ei. Ja että sä puolestasi haluat kuulla lasta, tuntuuko hänestä että kuuntelet? Että ymmärrät kyllä sen että harmittaa jos asiat ei mene niin kuin haluaisi tai on tylsää, se on ihan normaalia ja ok, mutta ei oikeuta käyttäytymään kurjasti muita kohtaan. Että toimintamallit x, y ja w on epäreiluja muita kohtaan, ja uskot että lapsi jatkossa yrittää/osaa välttää niitä, eiks je? Ja tähän päätteeksi tehdään jotain yhdessä (vaikka muodollisen "mutta ensin teen tämä jutun rauhassa" jälkeen) että syntyy fiilis että olette samalla puolella.

Jos tuo ei riitä niin en tarkoita etteikö saisi olla "tiukka" tai tarvittaessa asettaa seuraamuksia, mutta tuosta kannattaa aloittaa. Me käydään tuota keskustelua (huomattavasti riisutummassa muodossa) 3-vuotiaan kanssa, joka haluaisi koko ajan aikuisen leikkiseuraa ja sitten vielä komennellä leikeissä.

 

Joko lapsi on kuriton.

Tai mitä enemmän veikkaan, on hyvätasoinen autisti / asperger. Tytöillä jää usein diagnosoimatta, koska koulussa sinnittelevät ja vanhemmat paapovat.

Itse pyytäisin koulusta psykologille lähetteen.

Kuvauksen perusteella kiukuttelu ja siirtymätilanteet ovat uhmaikäisen tasolla. Jos on asperger, lapsella on itsellään tosi vaikeaa. Apua voisi saada esim. toimintaterapiasta.

 

Up.

 

Ota kouluterveydenhoitajaan yhteyttä koulun alettua. Ulkopuolisesta avusta tuskin on haittaa. Saatte apua vanhemmuuteen ja tytön käytökseen. Jonain päivänä voit muuten aiheuttaa tytölle fyysistäkin vahinkoa raahatessa häntä. Henkiselle puolelle on jo varmaa vahinkoa tullut.

 

Mun oma tyttö käyttäytyi hyvin samalla tavalla. Toki silloin kyseessä oli uusperhekuvio, johon ei meinannut sopeutua. Taustalla aivan liian lepsu kasvatus ja lapsi oli saanut aina määrätä tahdin. Oli ainoa lapsi, joten mitään ei koskaan pitänyt jakaa. Mä tein alusta asti tytön kanssa väärin, koska jo uhmaiästä alkaen annoin periksi ihan liikaa.

Kun mä löysin uuden miehen ja tämä alkoi tyttärensä kanssa viettää meillä aikaa enemmän ja lopulta asuivat meillä. Mun tyttö oireili pahasti 3 vuotta. Ihan vain terrorisoidakseen siskopuolta, koska ei halunnut jakaa mitään ja kohteli isäpuoltaan törkeästi. Huusi, heitteli tavaroita, rikkoi siskopuolen omaisuutta ja kerran hakkasi meidän terassin lasin rikki vasaralla. Sanoi vain, ettei aio lopettaa ennenkuin mieheni tyttönsä kanssa muuttaa pois. Tarvittiin ammattiapua ja lopulta tilanne rauhoittui. Tyttö on nykyään 24v ja siskopuoli 21v ja ovat läheisiä.

Olen tytön kanssa jutellut tästä ja nyt aikuisena sanoi itsekin, että kyse oli vain kurittomuudesta ja kun oli aina saanut päättää kaikesta, niin nyt ei kestänyt tilannetta, jossa minä päätin ketä meillä asuu eikä tyttö. Halusi vain terrorisoida ja ottaa vallan.

 

Tuli mieleen sellainenkin, että oletko aikaisemmin ollut täysin lepsu ja vasta nyt viimeaikoina alannut ymmärtämään, että hei tyttöähän pitää komentaa. Jos lapsi on saanut elää kuin "sika pellossa" ja nyt olet alannut laittaa kuria, niin tuon ikäinen ottaa jo KAIKKI keinot käyttöönsä, ettei tarvitse luopua vallasta. Pysy tiukkana nyt.

Hienoa, että koulu sujuu noin hyvin.

 

Lentääkö monot vain äidin seurassa, vai yleisesti? Siinäkin on iso ero, heittääkö 11v sählymailan menemään hävittyään pikkusiskolle tai äidille, kuin että heittääkö julkisesti pallon jorpakkoon hävittyään kaveriporukassa.

 

Aloittajaäiti on "sairastunut henkisesti" jo kauan sitten. Hänellä ei ole auktoriteetin rippeitäkään ja yrittää kasvattaa lastaan olemalla alistuva "kaveri"
Opettele elämään omaa elämääsi. Laita tytölle rajat. Älä muuta suunnitemiasi vaikka tyttö miten riehuisi. Älä selvittele/siivoa/korjaa tytön aiheuttamia sotkuja vaan vaadi häntä itse vastaamaan tekojensa seurauksista. Opeta hänet kunnioittamaan muiden ihmisten elämää ja itsesi ymmärtämään, että tyttö ei ole maailmasi napa.

 

Yleensä lapsi opetetaan tottelemaan jo pienenä ja se itkupotkuraivari- ja kiukuttelukausi katoaa sillä. Mutta jos ei ole opetettu, niin sitten se jatkuu ja jatkuu pitkälle teini-ikään.

ja voi tietyissä asioissa jatkua myös aikuisiällä, alkaa alistamaan vanhempiaan tai omaa puolisoaan jne..

 

Mitä konkreettista neuvotte mua tekemään? Siis esimerkkejä? Tavallaan tiedän, että mun pitää laittaa rajat. Mutta sitten en ehkä käytännössä vain osaa sitä.
Nyt alkaa onneksi pian taas koulu ja olisi oikein otollinen hetki aloittaa moni asia alusta "koska viidennellä luokalla pitää jo" tyyliin.

En varmaan voi koko maailmaa mullistaa hetkessä, mutta jotain ehkä. Kun vain tietäisin mitä ja mistä aloittaa.

Alat ottamaan ittelles ihan omaa aikaa ja kehoitat tyttöä tekemään samoin.Ei sun tartte olla tyly mutta ei missään nimessä myöskään lapsesi kynnysmatto. Tiukka ei ja tiukka kyllä vastaväitteisiin. Rankaiset huonearestilla jos alkaa itkee tillittämään ja heittäytyy lattialle uhmailemaan. Läheisyyttä voi antaa ihan vaikka ohimennessä halaamalla ja sillai ilmaisemalla että rakastat, kyselet koulupäivästä..kehu hyvistä asioista ja kannustat tyttöä olemaan enemmän kavereiden kanssa.

Sekin voi olla hyvä, että keskustelet tytön käytöksestä hänen kanssaan vasta kun hän on rauhoittunut hetken huoneessaan.

 

Olen ap. Täällä kun moni muukin kirjoittaa vieraana

Mä olen itse ollut lapsuudessa todella alistettu ja kuri on ollut äärettömän tiukka. Olin nöyrä ja kiltti lapsi, mutta aina syytettiin miten vaikea olen.

Mä mietiskelin tässä, että mun ongelma on myös se, että pelkään koko ajan tekeväni väärin. Syyllistän itseäni aamusta iltaan. Jos lapsi vaikkapa toivoo, että lämmitän paljun ja en millään jaksa. Sitten alkaa se "olis niin kiva äiti mennä sun kans paljuun ja jutella kaikkea" ja sitten mulle tulee tosi huono omatunto etten lämmittänyt paljua.
Monesti lapsi saattaa vedota myös siihen "no ei sua kiinnosta. Etpä sä kiinnostunut oo mun jutuista". Vastaan yleensä, että sä tiedät että äitiä kiinnostaa, mutta nyt mun on pakko päästä lenkille tms

Yleensähän sanotaan, että "ei se lapsi ksusa jaksa huutaa". No meillä jaksaa. Muistan kun tyttö oli joku noin 5v ja sanoin että kattoa yhtä elokuvaa, joka oli k 13. Meni aika tarkalleen kaksi ja puoli viikkoa, kun tyttö intti asiasta joka päivä puolesta tunnista kolmeen tuntiin ja kiukkusi.

 

Jos lapsi on 11v niin nyt voit aloittaa vielä sen kasvatuksen ja kurin. Parin vuoden päästä alkaa olla myöhäistä.
Luota itseesi ja koveta itseäsi. Olet hyvä äiti ja varmasti aina yrittänyt parhaasi.

 

Siis mikä virhekäsitys sulla on ettei lapsi kauaa muka jaksa huutaa?? Höpönhöpö. Kyllä jaksaa. Vaikka todellakin viikko tolkulla. Ja riippuen siitä millaiseen käytökseen saa reaktioo, niin sellaiseen äänensävyyn se huutaminen ja vinkuminen tulee. Esim meillä se 4v tulee mun syliin hymyilee ja suukottelee että äiti kiiiiiiiltti saaanhan. Ja isälleen huutaa haukkuu paiskoo ovia ja karjuen käskee isäänsä varaamaan sen Lanzaroten loman. Niin ja tätä hän on toivonut jo yli vuoden.

Joten a) voit aivan hyvin päättää että et noteeraa ilkeää käytöstä ollenkaan. Meillä ainakaan ei saa yhtään mitään jos ei pyydä nätisti.
Mutta sää taas olet ihan lapanen tyttöä kohtaan, oot aivan vietävissä kun tyttö monkuu! Jos tänää ei ole paljoa, niin sitten ei ole! Siitä se pointti tulee ettei lapsi jaksa kauaa mankua, kun teet asian kerralla selväksi, et korvaas lotkauta mankumiselle ja lapsi oppii ETTEI MANKUMINEN AUTA. Vaan mankumisesta (eli RUMASTA KÄYTÖKSESTÄ) seuraa lopulta rangaistus jossei se lopu kun käsketään.
Ei paljua koko viikkoon jossei se vinkuminen lopu.

 

Milloin pitäisi alkaa nähdä muutoksia käytöksessä? Yksilöllistähän tämä, mutta jos mitään muutosta käytökseen ei tule, niin ehkä silloin vikaa on jo jossain muuallakin, kuin mun kasvatuksessa? Jos nyt kuvitteellisesti kuri alkaa tänään, niin milloin pitäisi käytöksessä olla muutosta luvassa edes hieman? Viikko, kuukausi, vuosi?

Tänään pelattiin sulkapalloa. Tyttö on hyvä siinä. On todella huono häviäjä ja kun minusta olikin tänään vastusta, niin säännöt muuttuivat koko ajan. Pidin pääni ja sanoin monta kertaa esim. tilanne on nyt 2-2 ja jos se ei sulle käy, niin peli loppuu samantien. En antanut periksi. Lopulta tyttö suuttui ja nakkasi mailan menemään. Minä sanoin, että peli on tässä. Aluksi alkoi perus kiukuttelu "no hyvä. En olisi edes sun kans halunnut pelata". Myöhemmin olisi halunnut jatkaa peliä. Mä sanoin, että en aio tänään enää pelata. Selitin, että huonolla käytöksellä ei saavuta mitään ja nyt tänään pelit ei enää jatku. Olisi mennyt ipadille, mutta otin senkin pois. Keskusteltiin yhdessä ja yritin selittää todella rauhallisesti tyttöä halien, miksi pitää käyttäytyä hyvin. Lopuksi katsottiin leffa yhdessä veljen kanssa kaikki kolmisin.


Se miten olisin aikaisemmin toiminut, niin olisin ehkä antanut tuossa sulkispelissä tytölle periksi.

 

Rankaiset huonearestilla jos alkaa itkee tillittämään ja heittäytyy lattialle uhmailemaan.

Huonearestin ja muidenkin rangaistusten suhteen kannattaa muistaa se, että jos se kielletty tekeminen ei keskeydy siihen rankaisemiseen, niin silloin se kyseinen rangaistus ei selvästikään tehoa lapseen ollenkaan ja pitää keksiä joku ihan muu rangaistus.

Myös jos lasta jatkuvasti joutuu rankaisemaan tottelemattomuudesta niin silloinkin saattaa olla aihetta miettiä, että onko se käytetty rangaistus varmasti tarpeeksi tehokas kyseisen lapsen kohdalla (kun kerran sen rangaistuksen pelotevaikutus ei säily kuin hetken). Se, että lasta pitää rangaista alvariinsa ei ole hyvä juttu oikein kenenkään kannalta. Toki jos mitään tehokkaampaa rangaistusta ei keksi niin usein rankaiseminenkin on toki parempi vaihtoehto kuin kurittomuus.