MIKSI VANHEMMAT EI OPETA ettei KOIRIIN SAA KOSKEA?

Koira puri pikkutytön kasvoja
9.7.2007 14:48
Koira puri 4-vuotiaan tytön kasvoja lauantaina Mynämäen keskustassa.

Isänsä ja isoäitinsä kanssa tuttavaperheen luona vierailulla ollut tyttö, meni silittämään ovensuussa maannutta koiraa. Karkeakarvainen saksanseisoja hyökkäsi tytön kimppuun raadellen tätä kasvoihin.

Tyttö sai kasvoihinsa kolme haavaa, joista yksi oli syvä. Sairaalahoidolle ei kuitenkaan ollut tarvetta.

Koira ei ole käyttäytynyt aiemmin aggressiivisesti. Omistaja epäilee välikohtauksen johtuneen koiran kiima-ajasta.

 

mä voisin kysyä, et miks koiran omistajat ei ymärrä et on ihmisiä jotka pelkää koiria...? mun lapset ei mee tuntemattomaan koiraan koskemaan, koska hyvä jos koskee tuttuun koiraan edes... Pienin pelkää hysteerisenä. Ei se auta vaikka omistaja huutelis matkan päästä että ei meidän pikkunen rekku mitään tee... Ku lapsi pelkää, ni se pelkää.

 

samaa olen miettinyt, mutta tuossa tapauksessa en nyt sanoisi, että lapsenkaan vika, koska olivat tulleet kylään jne. mutta mistäs sitä kiltistä koirastakaan koskaan tietää. Meillä lapset opetettu, että vieraisiin eikä tuttuihinkaan koiriin kosketa (omaan tietysti saa) ja koiraa lähestytään tietyllä tavalla eikä koskaan taputeta pään päälle vaan annetaan koiran ensin itse haistella ja rapsutetaan sitten kuonon alta.

 

Luulatavasti opetetaankin.

Mutta kuinka moni neljävuotias muistaa sen, kun suloinen karvakasa röhnöttää ovenpielessä?


Miksi ihmiset eivät muista, että lapset ovat lapsia?

 

minä olen pienen opettanut olemaan pelkäämättä eläimiä,itse kysyn omistajalta saako koskea jne.ja sitten katsotaan.Myöhemmin kun lapsi alkaa ymmärtää paremmin opetetaan itsenäisesti siihen ettei tuntemattomiin kosketa ilman lupaa.Kamalaa kun joidenkin lapset juoksevat kiljuen karkuun eläimiä,liika pelko ei ole hyvästä,varovaisuutta.Lapsi suhtautuu kuten vanhempansa.

 

minä olen pienen opettanut olemaan pelkäämättä eläimiä,itse kysyn omistajalta saako koskea jne.ja sitten katsotaan.Myöhemmin kun lapsi alkaa ymmärtää paremmin opetetaan itsenäisesti siihen ettei tuntemattomiin kosketa ilman lupaa.Kamalaa kun joidenkin lapset juoksevat kiljuen karkuun eläimiä,liika pelko ei ole hyvästä,varovaisuutta.Lapsi suhtautuu kuten vanhempansa.

haa....miten lapsi opetetaan olemaan pelkäämättä??

 

minä olen pienen opettanut olemaan pelkäämättä eläimiä,itse kysyn omistajalta saako koskea jne.ja sitten katsotaan.Myöhemmin kun lapsi alkaa ymmärtää paremmin opetetaan itsenäisesti siihen ettei tuntemattomiin kosketa ilman lupaa.Kamalaa kun joidenkin lapset juoksevat kiljuen karkuun eläimiä,liika pelko ei ole hyvästä,varovaisuutta.Lapsi suhtautuu kuten vanhempansa.

haa....miten lapsi opetetaan olemaan pelkäämättä??

sillä, että vauvasta asti totutetaan eläimiin

 

Itsellämme on koira ja tyttö on tottunut koiriin, mutta ikinä en anna tyttöni mennä koskemaan vieraaseen koiraan, varsinkin, jos koira on yksin. Oli sitten kuinka kiltin näköinen.. :/

 

Luulatavasti opetetaankin.

Mutta kuinka moni neljävuotias muistaa sen, kun suloinen karvakasa röhnöttää ovenpielessä?


Miksi ihmiset eivät muista, että lapset ovat lapsia?

 

Luulatavasti opetetaankin.

Mutta kuinka moni neljävuotias muistaa sen, kun suloinen karvakasa röhnöttää ovenpielessä?


Miksi ihmiset eivät muista, että lapset ovat lapsia?

Juu, ja lapsen omistaja myös. =)
Pidetään lapsi vierellä, kunnes koira on tutustunut.

 

minä olen pienen opettanut olemaan pelkäämättä eläimiä,itse kysyn omistajalta saako koskea jne.ja sitten katsotaan.Myöhemmin kun lapsi alkaa ymmärtää paremmin opetetaan itsenäisesti siihen ettei tuntemattomiin kosketa ilman lupaa.Kamalaa kun joidenkin lapset juoksevat kiljuen karkuun eläimiä,liika pelko ei ole hyvästä,varovaisuutta.Lapsi suhtautuu kuten vanhempansa.

haa....miten lapsi opetetaan olemaan pelkäämättä??

sillä, että vauvasta asti totutetaan eläimiin

NO MITENKÄS SITTE JOS VAUVANA JA EI NIIN KOVIN VAUVANA EI OO PELÄNNY MUTTA NYT PELKÄÄ? Hups...caps locki päällä, sori...

Meillä poikanen ei oo ennen pelänny koiria. Nyt pelkää. Siis hysterisesti. Ei muita eläimiä.

Sitte kauhistellaan melkeempä suoraan että miten sitä on totutettu lapsi eläimiin ku tuollalailla pelkää...nii koiria pelkää kyllä, mutta annas olla ku mennään hevosen lähelle, ni ei varmaan pelkää...

 

Luulatavasti opetetaankin.

Mutta kuinka moni neljävuotias muistaa sen, kun suloinen karvakasa röhnöttää ovenpielessä?


Miksi ihmiset eivät muista, että lapset ovat lapsia?

Juu, ja lapsen omistaja myös. =)
Pidetään lapsi vierellä, kunnes koira on tutustunut.

Meillä ei ihan varmasti lapset saa koskea vieraisiin koiriin, mikään ei ole niin arvaamaton kuin vieras koira jonka omistajan kasvatustaidoista ei ole hajuakaan

 

Luulatavasti opetetaankin.

Mutta kuinka moni neljävuotias muistaa sen, kun suloinen karvakasa röhnöttää ovenpielessä?


Miksi ihmiset eivät muista, että lapset ovat lapsia?

Juu, ja lapsen omistaja myös. =)
Pidetään lapsi vierellä, kunnes koira on tutustunut.

Meillä ei ihan varmasti lapset saa koskea vieraisiin koiriin, mikään ei ole niin arvaamaton kuin vieras koira jonka omistajan kasvatustaidoista ei ole hajuakaan

Meillä ei yksikään vieras lapsi koske meidän koiraan, koska vanhempien kasvatustaidoista ei ole hajuakaan!

 

Mua otti kerran päähän ko olin meidän koiran kanssa lenkillä ja siihen tuli sitten kolme muksua (noin 7-10v) ja kysyi,et saako sitä koiraa silittää. Itellä oli siinä vähän kiire ja sanoin,että nyt ei ehdi ja jatkoin matkaani. Koira ei myöskään tuolloin ollut pahemmin lapsiin tottunut eikä siis kovin innoissaan olisi ollut kun nämä ois ihan naamalle tunkeneet taas. Siinä sitten ipanat kävi mun perääni huutelemaan,että miksei saa ja kui sä oot noin ilkee. Mitäs ihmeen käytöstä semmonenki sitte on?! Vähänkö meinasin alkaa riehumaan niille lapsille siinä,mut annoin sitte olla ja jatkoin vaan matkaani. Mikä hemmetin velvollisuus mulla on antaa jokasen mukulan koiraani alkaa silittelemään kadulla..

Mut asiaan siis. Tosiaan munki mielestä vanhemmat vois opettaa,et koira on kuitenki aina koira eikä siihen voi luottaa,et ei tee mitään. Ainaha nää lhetijututki on just niistä koirista,jotka on koko ikänsä ollu kilttejä ja ikinä ketään purru. Sitte vaan hurtta piikille ko joku lapsi menny liian innoissaan ja koiralle epämiellyttävällä tavalla silittämään. (En tarkota nyt suoraan em. tapausta.)

Hyvä lapsen on eläimiin tottua,mut aina pitäs muistaa se,et ne on kuitenki ELÄIMIÄ. Se tosiaan,et omistaja huutaa 50m päästä,et ei meidän Rekku mitään tee ei tarkota sitä,et se ei oikeesti tee. Ei se tarkota,et pitäs pelätä hulluna eläimiä vaan,et pitää osata suhtautua varovasti niihin kuitenki. Etenki niihin tuntemattomiin.

 

se kellä ei o ollu koiraa ei voi tietää, oon sitä mieltä. Ainoostaan koirakammoset ihmiset tartuttaa sen sairaaloisen pelon lapsiinsa. Meillä koiria saa muksut taputella jos koira, siis vieras koira tulee itse luo. Ei oikeestaan muuten. Ja valvottuna.

 

se kellä ei o ollu koiraa ei voi tietää, oon sitä mieltä. Ainoostaan koirakammoset ihmiset tartuttaa sen sairaaloisen pelon lapsiinsa. Meillä koiria saa muksut taputella jos koira, siis vieras koira tulee itse luo. Ei oikeestaan muuten. Ja valvottuna.

mä en oo koirakammonen, mutta silti mun lapsi pelkää koiria.

 

se kellä ei o ollu koiraa ei voi tietää, oon sitä mieltä. Ainoostaan koirakammoset ihmiset tartuttaa sen sairaaloisen pelon lapsiinsa. Meillä koiria saa muksut taputella jos koira, siis vieras koira tulee itse luo. Ei oikeestaan muuten. Ja valvottuna.

Älöä nyt höpise.

Meillä EI ole koiraa, hoidossa kyllä on usein, ja vain esikoisemme pelkää vieraita koiria melko hysteerisesti.

Ei siihen tarvita kuin yksi huonostikoulutettu teräväkyntinen piski joka hyppää innoissaan niin että lapselta on mahanahat rutussa.

 

se kellä ei o ollu koiraa ei voi tietää, oon sitä mieltä. Ainoostaan koirakammoset ihmiset tartuttaa sen sairaaloisen pelon lapsiinsa. Meillä koiria saa muksut taputella jos koira, siis vieras koira tulee itse luo. Ei oikeestaan muuten. Ja valvottuna.

mä en oo koirakammonen, mutta silti mun lapsi pelkää koiria.

Todella. Ei noin voi yleistää tässäkään asiassa.. Esim. Kaverin äiti pelkää kuollakseen koiria (etenki isoja),mut kaveri ite tykkää kovasti eikä pelkää yhtään.

 

se kellä ei o ollu koiraa ei voi tietää, oon sitä mieltä. Ainoostaan koirakammoset ihmiset tartuttaa sen sairaaloisen pelon lapsiinsa. Meillä koiria saa muksut taputella jos koira, siis vieras koira tulee itse luo. Ei oikeestaan muuten. Ja valvottuna.

mä en oo koirakammonen, mutta silti mun lapsi pelkää koiria.

niin ei tietysti pitäs yleistää, mut usein pelot oli se mikä tahansa on opittua.

 

no meillä ei lapsia koskaan päästetä koskemaan vieraaseen koiraan yksin, eikä siihen kosketa yhdessäkään, jos ei ole omistajan lupaa. siinä on ilmeisesti aikuiset seurustelleet niin tiivisti keskenään, että on jäänyt huomioimatta lapsi ja eläin. lasta kiinnostanut nukkuva koira, joka ei sit tykännytkään siitä, että kesken unien tullaan häiritsemään. taitaa kuitenki olla luonnevikaa koirassa, ei terveluontoinen koira yleensä tollasta tee vaikka häiritäänkin. yleensä varottaa kyllä ensin. ja siihen varoitukseen luulisi aikuisten kyllä reakoivan.

 

Tuli vaan tuosta koirapelosta mieleen, että meillä ainakin koirat tekee työtä pelkojen voittamiseksi. Todella usein tulee koirapelkoisia lapsia vanhempineen silittämään tai katselemaan vähän matkan päästä, tai koirapelkoinen vanhempi päästää lapsensa silittämään. Koskaan meillä ei ole liian kiire, ettei ehdittäsi hetkeksi pysähtyä juttelemaan ja antamaan lapsille neuvoja miten koiria pitää lähestyä. Meillä on 3 koiraa ja 1v ikäinen hyvin touhukas lapsi, joten voin sanoa aika varmasti (mistään eläimestähän ei voi olla 100% varma) että luotan koiriini lapsien kanssa.

Meillä on anoppilassa juuri tämän purutapauksen rotuinen koira, joka on kyllä jopa omia ihanampi lapsemme kanssa, harvoin näkee yhtä pitkäpinnaista eläintä, vaikka lapsi onkin pari kertaa ehtinyt käydä kiskaisemassa turpakarvoista. En usko että eläin voi olla ilkeä ja purra ilkeyttään, luultavasti tässäkin tilanteessa on koira varoittanut, mutta lapsi ei tietenkään ole osannut lopettaa.

Koiraperhe kun ollaan, niin tietenkin säännöt on pidettävä ja lapsen opittava kunnioittamaan koiria, ja sama tietenkin toiseen suuntaan. Samaa tietenkin toivon muilta perheiltä, koska vaikka meidän likat eivät siitä hätkähdä että kiljuva lapsi ryntää persuuksiin kiinni kulman takaa, joku toinen koira ei välttämättä siedä sitä. En siis koe että vain koiranomistajilla olisi vastuu tässä asennekasvatuksessa.

 

Minä olen aikoinani n. 10 vuotiaana kävellyt oman kouluni luistelukentältä kävelytietä kotiini. Ihan oikeaoppisesti toista reunaa ja yksikseni.

Yhtä äkkiä pusikosta hyökkää joku luppakorvanen koira kimppuun, hyppää päälle ja yrittää purra. Omistajaa ei näy mailla eikä halmeillä.

Aloin hädissäni huutaa ja taisin huitaista elukkaa luistimella jolloin koira pästi irti ja katosi sinne pusikkoon mistä tulikin.

Meillä ei ihan varmasti yksikään lapsista mene vieraan koiran likelle vaikka omistaja väittäisi karvaturrinsa olevan tosi suloinen mörököli joka vaan pitää lapsista.

Meillä on naapurissa mukavan leppoisa, hyvin kasvatettu koira jota voi silitellä ja rapsutella. Se pieninkin.

Ja aika moni uutinen missä koira on hyökännyt päälle alkaa niin, että eläin a: karkasi omistajaltaan joko hihnasta tai oli ollut peräti irti tai B: ryntäsi omalta pihaltaan ohikulkijan päälle kuten sen erään lenkkeilijän tässä hetki sitten.

Eli harvemmin hyökkäävä koira on lepposasti paistatellut päivää ja suuttunut kun vieras lapsi käy härppimään korvan takaa....

 

Kyllä itse opin pelkäämään, kun kävelin metsätiellä. Vastaan tuli nainen ns. susikoiran kanssa. Koira - ilman minkään valtakunnan näkyvää syytä - sekosi täysin. Rähisi, irvisteli, raahasi aikuista emäntäänsä, joka huusi minulle, että "mene eteenpäin tämä käy sinun kimppuun". Yritin "rauhallisesti" päästä nopeasti ohi. Mieli teki karjua, että lopettaisivat hullun koiransa. Vaarallinen tilanne ja sydän hakkasi piiitkään. Mietinpä vaan, miltä olisi tuntunut liikkua lapsen kanssa silloin. Toinen tapaus oli vauva mukana kaukalossa ja olin häntä autoon laittamassa. Naapurin tanskandoggi hyppäsi aidan yli ja tuli irvistelemään vauvalle. Omistaja juoksi sukkasillaan lumihangessa perään ja säikähti kauheasti itsekin. Selitti vain, että koira "ei ymmärtänyt mikä vauva on". Lohdutti tosi paljon!
Ja huom. itselläni on ollut koira ja pidän eläimistä, kunhan ne on opetettu ihmisystävällisiksi. Kummassakaan tapauksessa en olisi voinut tehdä mitään paremmin.

 

Meidän lapsille on opetettu!

MIKSI MONET OMISTAJAT ANTAVAT KOIRIENSA HYÖKÄTÄ KIMPPUUN?

 

Asiasta poiketen:
Olen paljon nyt lukenut kirjoja koirista ja kun yritän kouluttaa koiraani oikein jne.
Niin, siellä paljon koirista erilaisia tietoja jne. Omistaja kuitenkin on aina vastuussa koirastaan ja koira ei koskaa ole LUOTETTAVA.. eihän meistä kukaan tiedä koskaan, mitä koiran päässä liikkuu ja vaikka kuinka hyvin on koulutettu, niin ei sitä koskaan tiedä koiran käytöksestä..mitä/koska sillä menee yli.Lapset tulee liian innokkaasti tervehtii,vedetään hännästä jne. Moni sanoaa"meidän koira ei tee mitään,vaikka lapset makaa sen päällä jne."..ei kukaan voi olla varma eläimestä, joka ei osaa kertoa tunteitaan.Ei se aina tykkää siitä, että joku on kiinni siitä.
Kuitenkin, kirjassa sanottiin, että AINA!kun lapset ovat paikalla,niin aikuisen on vahdittava koiraa!!! Ei koskaan,vaikka kuinka tuntee oman koiran..niin saa jättää vieraita lapsia lähelle YKSIN.Kirjassa sanottiin,että joko pistää koiran eripaikkaan tai kuonokoppa siksi aikaa.Kuitenkin koiralla on niin paljon vahtimista esim.omassa kodissaan,ettei voi olla varma koirasta. Eli,omistajan pitäisi aina olla varuillaa oman koiransa suhteen.Lapsista kun ei koskaan voi tietää,mitä ne tekee..se voi ärsyttää koiraa kovasti.