Tässäkö tämä minun elämäni oli? Nina Mikkonen miettii.

Miehensä kuoleman jälkeen uutta elämää opetteleva Nina Mikkonen: ”Olen kuin vanki, joka on päässyt vapauteen”
Tammikuussa Timo T. A. Mikkonen menehtyi ja omaishoitajana toimineen Nina Mikkosen elämä muuttui. Nyt hän ottaa hämmentyneenä ensimmäisiä askeliaan työelämässä ja kahden pojan yksinhuoltajana. – En ole vielä tottunut siihen, että olen vapaa kuin taivaan lintu.

Nina Mikkosen yöpöydällä on valokuva, jota hän suukottaa joka aamu ja ilta. Hyvää huomenta, kulta. Hyvää yötä, rakas. Nina puhuu yhä tammikuussa menehtyneelle miehelleen Timo T.A. Mikkoselle.

– Välillä ikävöin Timoa niin paljon, että tunnen kaipuun fyysisenä kipuna. Haluaisin halata häntä lujaa ja kertoa, miten paljon häntä rakastan, Nina sanoo.

Istuessaan ravintolan pöydässä Nina näyttää hyvinvoivalta. Mutta kun häneltä kysyy, mitä kuuluu, hän ei osaa vastata.

– En oikein tiedä vielä, mitä minulle kuuluu. Psyykeni tulee selvästi järjen perässä. Järki ymmärtää, että mieheni on kuollut, mutta tunnepuoleni ei sitä vielä täysin sisäistä. Odotan edelleen Timoa sairaalasta kotiin, vaikka tiedän, että häntä ei enää ole.

Onneksi on päiviä, jolloin ikävän rinnalle mahtuu muitakin tunteita.

Kuten iloa siitä, että enää ei ole koko ajan kiinni hoitotyössä. Voi vain lähteä kauppaan – tai tähän ravintolaan – ilman tunnetta siitä, että pitäisi jo kiirehtiä kotiin, jotta Timon hoitaja pääsisi lähtemään.

– Välillä nipistelen itseäni, että olenko todella hereillä. En ole vielä tottunut siihen, että olen vapaa kuin taivaan lintu. Se on suorastaan ylellistä.

Osa Ninasta haluaisi jo edetä henkisesti.

– Tulisipa jo päivä, jolloin tämä kuristava tunne sydämessä helpottaisi.

– Toisaalta osa minusta haluaakin pitää menneestä kiinni. Se ristiriita vie valtavasti energiaa.

”En koe katkeruutta”
Viisi vuotta. Nina toivoi Timolle edes sen verran elinpäiviä, kun mies sai kallonpohjavaltimotukoksen ja useita aivoinfarkteja lokakuussa vuonna 2011. Hän sokeutui, halvaantui ja menetti lähimuistinsa.

– Sen viisi vuotta Timo meille myös antoi. Tulee ihan kylmät väreet, kun ajattelen sitä, Nina sanoo nyt.

Viimeisen viiden vuoden ajan Nina toimi miehensä omaishoitajana 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Suurimman osan vuosista hän huolehti myös perheen media-alan yrityksestä sekä perheen isosta omakotitalosta, Myrskylän Pilvilinnasta. Omaa aikaa ei ollut, ei myöskään paljon yhteistä aikaa lasten kanssa. Perhe-elämää elettiin Timon ehdoilla.

– Tietenkin jouduin luopumaan monista asioista, mutta en koe katkeruutta. Minulla on ollut hyvä ja rakas mies.



”Tässäkö tämä minun elämäni oli?”
Nyt elämän suunta on haussa. Viiden vuoden ajan Timon sairaus saneli Ninan päivärutiinit. Milloin piti täyttää dosetti, milloin laittaa ravintoliuos tippumaan, milloin löytää rako, jolloin ehtisi suihkuun.

– Minulla oli päiväohjelma, jonka mukaan hoidin Timoa. Päivät olivat hyvin samanlaisia. Nyt olen kuin vanki, joka on päässyt vapauteen. Mitä minä teen tällä vapaudella? Vapaus voi olla konstikas juttu siihen tottumattomalle.

Nina on myös miettinyt, kuka häntä enää tarvitsee. Ajatus on sinnikkäästi tehnyt pesää Ninan päähän viime aikoina.

– Tuntuu hölmöltä sanoa näin kahden alaikäisen lapsen äitinä, mutta tuntuu kuin minulla ei olisi enää mitään tekoa. Kun hoidin Timoa, elämälläni oli tarkoitus. Hän tarvitsi minua ympäri vuorokauden. Nyt sisälläni on tyhjiö. En osaa tai halua olla niin, etten voi olla hyödyksi tai avuksi jollekin. Se tuntuu pahalta.

Pojatkaan eivät tarvitse enää Ninaa yhtä paljon kuin aiemmin. Perhe muutti Helsinkiin vuoden ensimmäisenä päivänä, ja pojat kulkevat jo vaivatta omin neuvoin kouluun ja harrastuksiin.

– Lapsillani on jo oma elämä. Tässäkö tämä minun elämäni oli? Nina miettii.

Juttu on katkelma Annan nro 12/2017 kansijutusta.

 

Ei, Nina, sinun elämäsi ei ollut siinä! Uskon vakaasti, että saamme parin vuoden sisään lukea lehdestä otsikon "Nina Mikkosen uusi onni!"

 

Ei, Nina, sinun elämäsi ei ollut siinä! Uskon vakaasti, että saamme parin vuoden sisään lukea lehdestä otsikon "Nina Mikkosen uusi onni!"

 

Pari kolme kuukautta, niin saamme seurata Ninan uutta rakkaustarinaa. Otsikolla Kuinkas tässä näin kävi..

 

Pointsit Ninalle, on käynyt läpi sellaisen mankelin että moni ei vaan olisi jaksanut. Minä arvostan häntä, ja toivon hänelle hyvää elämässä. Ja myös uuden ihmissuhteen, minkä hän todennäköisesti myös saa.

 

Puolison omaishoitajana toimiminen on rankkaa ja etenkin puolison kuolema pitkän hoitamisen jälkeen. Kuolemaan asti elämän päämäärä on puolison hyvä hoito, ja yhtäkkiä päämäärää ei enää ole, eikä ole enää kenellekään mitenkään tarpeellinen samalla tavalla kuin aiemmin. Ja ristiriita siitä, että puolison kuolema aiheutti sen, että vihdoin saa rentoutua ja ajatella omiakin tarpeitaan ja toiveitaan, mutta tästä tuntuu pahalta riemuita koska tuntuu että riemuitsisi toisen kuolemasta... On varmasti todella rankkaa edelleen.

Ne uusi onni -jutut ovat enemmän niiden heiniä, jotka vain eroavat.

 

Pari kolme kuukautta, niin saamme seurata Ninan uutta rakkaustarinaa. Otsikolla Kuinkas tässä näin kävi..

Hmm ja mitäs pahaa siinä olis? Mietis vähän minkä läpi hän on omaishoitajana käynyt oikeesti. Eiköhän hän ole läpikäynyt surutyötä siitä päivästä saakka kun Mikkonen sai sen kohtauksensa ja kaikki se raskas hoitotyö alkoi. Siinä ole yhtään mitään väärää jos hän jonkun toisen löytää pian rinnalleen, toivottavasti löytää...joten tuohon sun kommenttiin on nyt pakko sanoa että: mitä sitte

.

 

Hmm ja mitäs pahaa siinä olis? Mietis vähän minkä läpi hän on omaishoitajana käynyt oikeesti. Eiköhän hän ole läpikäynyt surutyötä siitä päivästä saakka kun Mikkonen sai sen kohtauksensa ja kaikki se raskas hoitotyö alkoi. Siinä ole yhtään mitään väärää jos hän jonkun toisen löytää pian rinnalleen, toivottavasti löytää...joten tuohon sun kommenttiin on nyt pakko sanoa että: mitä sitte

.

Niin mutta kun jossain toisessa lehdessä "poras" sitä, kuinka miehet lähettelee hänelle treffikutsuja, vaikka hänellä on suruaika... Mut äkkiä se mieli sit muuttuu, kun pitää saada rahaa ostsikoista... Höpöhöpö julkkistyrkky tuokin emäntä. Siitäkin huolimatta, että on tehnyt kovan työn omaishoitajana. Ottaa siitäkin nyt kaiken ilon ja rahan irti.

 

Niin mutta kun jossain toisessa lehdessä "poras" sitä, kuinka miehet lähettelee hänelle treffikutsuja, vaikka hänellä on suruaika... Mut äkkiä se mieli sit muuttuu, kun pitää saada rahaa ostsikoista... Höpöhöpö julkkistyrkky tuokin emäntä. Siitäkin huolimatta, että on tehnyt kovan työn omaishoitajana. Ottaa siitäkin nyt kaiken ilon ja rahan irti.

Minä olen ollut siinä uskossa, että tuo nainen ja hänen miehensä ovat olleet kovemman luokan konservatiiveja, ja molempien mielestä naisen paikka on kotona ja mies käy töissä. Tuollaisen menneisyyden jälkeen ei rahaa oikein mistään muualta enää saa kuin otsikoista, jos sieltäkään.

 

Hmm ja mitäs pahaa siinä olis? Mietis vähän minkä läpi hän on omaishoitajana käynyt oikeesti. Eiköhän hän ole läpikäynyt surutyötä siitä päivästä saakka kun Mikkonen sai sen kohtauksensa ja kaikki se raskas hoitotyö alkoi. Siinä ole yhtään mitään väärää jos hän jonkun toisen löytää pian rinnalleen, toivottavasti löytää...joten tuohon sun kommenttiin on nyt pakko sanoa että: mitä sitte

.

Nokun niin vaan ei saa tehdä.

 

Olen vapaa kuin taivaan lintu?

Suree ja iloitsee samaan aikaan

 

Nokun niin vaan ei saa tehdä.

Miksi ei? Miksi leski ei muka saisi löytää rakkautta ja lohtua toisesta ihmisestä elämäänsä?

 

Olen vapaa kuin taivaan lintu?

Suree ja iloitsee samaan aikaan

Tunteet ovat ristiriitaiset? Ihan normaalia kaiken jälkeen että tuntee noin. Mieti hetki omalle kohdalle miltä sinusta tuntuisi. Hän tuntee surua ja syyllisyyttä samaan aikaan. Surua menetyksestä ja syyllisyyttä siitä että tuntee olevansa vapaa 24/7 hoitovastuusta.

 

Nokun niin vaan ei saa tehdä.

Miten niin ei saa?

Jokaisella on toki oma suruaikansa asiassa kuin asiassa mutta jotenkin Niinalle soisin monien raskaiden omaishoitajavuosien tiimoilta iloa ja onnea ja rakkautta eloonsa jatkossakin. Ja jos oikea ihminen tulee vastaan, niin - onko silloin katsottava ja seurattava jotain kalenteria ja laskettava jotain "sopivaa" ajankohtaa uuden rakkauden vastaanottamiselle? Life is short, parempi tarttua kiinni hetkeen, nauttia elosta ja sen tuomista kantavista asioista joita mm. uusi ihmissuhde ja onni ja rakkaus ovat. Ei se sinulta,minulta, muilta pois ole - toisen ihmisen onni.

 

Hän tuntee surua ja syyllisyyttä samaan aikaan. Surua menetyksestä ja syyllisyyttä siitä että tuntee olevansa vapaa 24/7 hoitovastuusta.

Samanlaisia tunteita oli minulla, kun äiti kuoli. En ollut varsinaisesti omaishoitaja, mutta paljon tein ja koko ajan olin valmiina, milloin tarvitsee apua, ja loppuajat tarvitsi paljonkin. ammattilaisten hoidon lisäksi.

Surun ja kovan ikävän keskellä tajusin, että nythän onkin aikaa enemmmän perheelle ja itselle. Ja samalla tunsin syyllisyyttä.

Voimia ja onnen pilkahduksia Ninalle surun ja kaipuun keskellä!

 

Miksi ei? Miksi leski ei muka saisi löytää rakkautta ja lohtua toisesta ihmisestä elämäänsä?

Koska tämän palstan tietäjät sanovat niin.

 

Olen vapaa kuin taivaan lintu?

Suree ja iloitsee samaan aikaan

Ja aivan oikein! Mieti, millaisessa tunteiden vuoristoradassa tuo nainen on usean vuoden ollut! Ihan varmasti on kokenut kaikki mahdolliset tunteet, ne todella mustat hetket ja lohduttomuudet, yksinolemiset ja pelot, kuoleman painostavan tietoisuuden arjessa ennen lopullista eroa... Ja varmasti on tunnekuohua jatkossakin tiedossa, ristiriitaisuutta ja syyllisyydenkin kanssa kamppailua, jos sattuu tuntemaan iloa ja riemua..mutta aivan turhaan syyllisyyden oloa kantaa, kaikkensa on antanut ja tehnyt rakkaansa eteen ja lapsistakin huolehtinut ja jostain saanut voimaa jokaiseen hetkeen itselleenkin.

Uuden oman elon rakentaminen ottaa varmasti aikansa. Mutta jos ja kun eteen tulee ilon aiheita, vaikka pikkuruisiakin, niin suotakoon ne positiiviset, korjaavat tunteet.

 

Minä olen ollut siinä uskossa, että tuo nainen ja hänen miehensä ovat olleet kovemman luokan konservatiiveja, ja molempien mielestä naisen paikka on kotona ja mies käy töissä. Tuollaisen menneisyyden jälkeen ei rahaa oikein mistään muualta enää saa kuin otsikoista, jos sieltäkään.

Vaikka perheellä on viime aikoina ollut rahavaikeuksia, niin Timolla on ollut myös leveämmät ajat ja hyvät tulot, joista Timon eläke on laskettu, jos on hoitanut eläkeasiansa oikein, ja jonka perusteella taas Nina saa leskeneläkettä omien tulojensa lisäksi. On erittäin todennäköistä, että Ninan tulot ovat aivan kohtuulliset.
En ymmärrä tätä Ninan vihaamista. Hän on sanonut, että ihmisen kuuluu hoitaa läheisiään, ja hän on hoitanut läheisiään. Hän on elänyt omien arvojensa mukaan, seisonut sanojensa takana. Minusta se on hienoa ja kunnioitettavaa. Uskon, että juuri tänä aikana häntä lohduttaa suuresti se tieto, että hän on saanut olla rakastamiensa ihmisten kanssa, että perhe on saanut olla yhdessä tämä rajalliseksi osoittautuneen yhteisen ajan. Ninalla on vuosikymmeniä aikaa tehdä vielä mitä ikinä tahtoo, mut näitä menneitä vuosia hän ei voi saada takaisin ja ainakin hän on elänyt ne kuten on ajatellut oikeaksi.

 

Nokun niin vaan ei saa tehdä.

höpöhöpö aivan varmasti saa tehdä ja toivottavasti hän löytää onnen pian.

 

Vaikka perheellä on viime aikoina ollut rahavaikeuksia, niin Timolla on ollut myös leveämmät ajat ja hyvät tulot, joista Timon eläke on laskettu, jos on hoitanut eläkeasiansa oikein, ja jonka perusteella taas Nina saa leskeneläkettä omien tulojensa lisäksi. On erittäin todennäköistä, että Ninan tulot ovat aivan kohtuulliset.
En ymmärrä tätä Ninan vihaamista. Hän on sanonut, että ihmisen kuuluu hoitaa läheisiään, ja hän on hoitanut läheisiään. Hän on elänyt omien arvojensa mukaan, seisonut sanojensa takana. Minusta se on hienoa ja kunnioitettavaa. Uskon, että juuri tänä aikana häntä lohduttaa suuresti se tieto, että hän on saanut olla rakastamiensa ihmisten kanssa, että perhe on saanut olla yhdessä tämä rajalliseksi osoittautuneen yhteisen ajan. Ninalla on vuosikymmeniä aikaa tehdä vielä mitä ikinä tahtoo, mut näitä menneitä vuosia hän ei voi saada takaisin ja ainakin hän on elänyt ne kuten on ajatellut oikeaksi.

Nyt taas voisi välillä ottaa asioista selvää.

Leskeneläkkeellä ei juuri herroiksi eletä, ja lähes kaikki omat tulot vähentävät leskeneläkettä. Eikä tässä ole mistään vihaamisesta kyse, pikemminkin nostan hattua sille, että Nina on uhrannut koko uransa ja toimeentulonsa perheensä hyväksi. Vähän niin kuin kutsumustyötkin; hienoa, että joku niitä tekee, mutta itse arvostaa taloudellista riippumattomuutta sen verran, ettei ikimaailmassa voisi taloudellisesta riippumattomuudesta tuolla tavalla luopua.

Taidat itse pitää otsikoilla elämistä jotenkin huonona, kun sen mainitsemisesta noin loukkaannuit? Ei minusta siinä mitään vikaa ole. Paljon huonompaa olisi maata kotisohvalla tekemättä mitään.

 

Vaikka perheellä on viime aikoina ollut rahavaikeuksia, niin Timolla on ollut myös leveämmät ajat ja hyvät tulot, joista Timon eläke on laskettu, jos on hoitanut eläkeasiansa oikein, ja jonka perusteella taas Nina saa leskeneläkettä omien tulojensa lisäksi. On erittäin todennäköistä, että Ninan tulot ovat aivan kohtuulliset.
En ymmärrä tätä Ninan vihaamista. Hän on sanonut, että ihmisen kuuluu hoitaa läheisiään, ja hän on hoitanut läheisiään. Hän on elänyt omien arvojensa mukaan, seisonut sanojensa takana. Minusta se on hienoa ja kunnioitettavaa. Uskon, että juuri tänä aikana häntä lohduttaa suuresti se tieto, että hän on saanut olla rakastamiensa ihmisten kanssa, että perhe on saanut olla yhdessä tämä rajalliseksi osoittautuneen yhteisen ajan. Ninalla on vuosikymmeniä aikaa tehdä vielä mitä ikinä tahtoo, mut näitä menneitä vuosia hän ei voi saada takaisin ja ainakin hän on elänyt ne kuten on ajatellut oikeaksi.

Sinä olet seurannut Mikkosten ajatuksia ehkä vasta miehen sairastuttua.
Jos ihmettelet mistä se viha on peräisin, niin kannattaa tutustua heidän molempien ajatuksiin ennen sairastumista.
Ja mitenkään henkilökohtaisina mielipiteinään eivät ajatuksiaan pitäneet.

 

Sinä olet seurannut Mikkosten ajatuksia ehkä vasta miehen sairastuttua.
Jos ihmettelet mistä se viha on peräisin, niin kannattaa tutustua heidän molempien ajatuksiin ennen sairastumista.
Ja mitenkään henkilökohtaisina mielipiteinään eivät ajatuksiaan pitäneet.

Joo, mullekin tulee tosta ihmisestä mieleen ensimmäisenä ne paasaukset siitä, kuinka työssäkäyvät ovat huonoja äitejä, kouluun laittaa lapsensa vain välinpitämättömät vanhemmat jne. Kotihoito ja kotikoulu ainoa rakastavien vanhempien vaihtoehto. Timon sairastuminen sit sai mielen muuttumaan, kun ei ollut aikaa elää vain lapsille. Kait tolla Ninalla on joku tarve kokea, et joku on hänestä riippuvainen. Alkuun ne oli lapset ja sit sairastuessaan mies.

 

Ninalle toivois semmoista suodatinta että miettisi ennen kuin puhuu. Heittelee semmoisia lauseita mihin median ja somen on helppo tarttua.

Eipä silti, suruaika ja kaikki, ihminen herkistyy aidoimmilleen, mut malttaisipa joskus olla hiljaa...

 

semmoista suodatinta että miettisi ennen kuin puhuu.
mut malttaisipa joskus olla hiljaa...

Samat samat sulle

 

Joo, mullekin tulee tosta ihmisestä mieleen ensimmäisenä ne paasaukset siitä, kuinka työssäkäyvät ovat huonoja äitejä, kouluun laittaa lapsensa vain välinpitämättömät vanhemmat jne. Kotihoito ja kotikoulu ainoa rakastavien vanhempien vaihtoehto. Timon sairastuminen sit sai mielen muuttumaan, kun ei ollut aikaa elää vain lapsille. Kait tolla Ninalla on joku tarve kokea, et joku on hänestä riippuvainen. Alkuun ne oli lapset ja sit sairastuessaan mies.

Ok, ymmärrän. Silti koen, että maassa makaavaa ei potkita. Annetaan joku armo ihmisenä ihmiselle, joka kuitenkaan ei ole tappanut ketään eikä raiskannut ketään eikä tuhonnut kenenkään elämää ja jolla on hyvin raskasta. Joskus on tuntunut että toi Nina on jonkun mielestä tehnnyt jotain niin kamalaa, ettei sitä voi koskaan unohtaa. Kuitenkin hän on ihan tavallinen ihminen.