Tässäkö tämä minun elämäni oli? Nina Mikkonen miettii.

Ok, ymmärrän. Silti koen, että maassa makaavaa ei potkita. Annetaan joku armo ihmisenä ihmiselle, joka kuitenkaan ei ole tappanut ketään eikä raiskannut ketään eikä tuhonnut kenenkään elämää ja jolla on hyvin raskasta. Joskus on tuntunut että toi Nina on jonkun mielestä tehnnyt jotain niin kamalaa, ettei sitä voi koskaan unohtaa. Kuitenkin hän on ihan tavallinen ihminen.

Olen ihan samaa mieltä. Itseänikin jotkut Ninan jutut ärsyttivät, kun hän puhui äitiydestä, vanhemuudesta ja perheestä ja puhui suoraan omista arvoistaan, joista pitää kiinni.

Äitiys herättää tunteita. Ehkä oma ärsyyntyminen johtui omasta epävarmuudestani äitinä.

Nyt kun ikää on tullut ja olen kasvanut äitinäkin, en esimerkiksi enää kuohahtanut Sirpa Selänteen esittämistä mielipiteistä Veitolan ohjelmassa. Kyse on hänen realiteetistaan ja hänen mielipiteistään, jotka eivät vastaa omiani, siinä kaikki. En usko, että hänelläkään on aina ollut ihan helppoa.

Jaetaaan naiset omia hyviä ja huonoja kokemuksiamme ja tunteitamme, eikä käydä toistemne kimpppuun - olen siihen itsekin syyllistynyt.

Uskon, että se olisi kaikille paljon palkitsevampaa.