Veli pyysi vain minua kummiksi, kieltäydyin

Veli sai vauvan ja pyysi minua pelkästään kummiksi, ei miestäni, jonka veli on tuntenut pidempään kuin minä. Me on oltu miehen kanssa yhdessä 14-vuotta, joista naimisissa 10 eli mikään tuore liitto ei ole kyseessä.

Meillä on miehen kanssa kaikki kummilapset yhteisiä ja ne tuntuu niin ihanilta yhteisiltä jutuilta, että olisi tuntunut hölmöltä, että minulla olisi vain oma ja tämäkin mitä läheisemmän ihmisen lapsi!

Ajattelin, että kohteliaasti kieltäydyn selittäen syyni ja en puhu miehelleni mitään ettei vaikuttaisi heidän väleihin. No veli otti itseensä, ei ymmärtänyt ollenkaan. Minua harmitti ja itkin ja mies halusi tietää mikä hätänä ja kerroin. No mieskin on hämillään ja loukkaantunut. Eli loppujen lopuksi kaikilla on paha mieli.

Harmittaa, kun olisi ollut suuri kunnia kummi olla, mutta me ollaan miehen kanssa niin lujasti yhtä, että jos hän ei kelpaa niin saavat olla ilman minuakin.

Oliko veljeltä oikein suuttua vai sainko kieltäytyä näillä syillä?!

 

Mielestäni vedit herneen nenään turhasta. Mitäpä jos veljesi haluaa lapselleen vain kaksi kummia ja sinä olit niistä se naispuoleinen. Entäpä jos tuo toinen kummi on esim vauvan äidin veli?

Meillä on lapsellemme vain 2 kummia ja ne ovat meidän molempien vanhempien parhaat ystävät. Tämä on heidän puolisoilleen ollut ok.

 

Minustakin kuulostaa sille, että nyt tehdään kärpäsestä härkästä.
Miksi hitossa tuommosesta pitää suuttua. Jos veli haluaa sisarensa ja vain sisarensa kummiksi, niin miksei?
Jos aloittajalla ja miehellä on kerran kaikki muut kummilapset yhteisiä, niin mitä siitä sitten, jos yksi ei olekkaan yhteinen?

 

Kaksi muuta kummia on naisia, kummeja olisi tullut vain kolme, joten "tilaa" miehelleni olisi ollut.

 

Mä olisin kans ihmetellyt ja kysellyt veljeltä syytä. Tuskin olisin yksin suostunut.

 

Minä en suostu enää kummiksi yhteisesti.Kerran ero tullut ja nyt kummilapseen välit katki koska emme pysty ex miehen kanssa olemaan mitenkäänpäin samassa tilassa.Ja mekin olimme yhdessä 10v. En kyllä suostu kummiksi kenellekään enää muutenkaan. Minusta ap kyllä teki tyhmästi kyse kuitenkin sinun veljen lapsesta ei mistään hyvänpäivän tutusta.

 

Niin no asiaa pyörittelin mielessä kauan ja mielestäni tämä on oikea ratkaisu. Tiedän, että välit viilenee tämän takia, mutta halusin ajatella mikä on liittomme kannalta viisain. Mietin miltä itsestäni tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja varmasti tuntuisi pahalle ja sille etten ole tervetullu vaikka läheisiä ollaan oltu. Siltä se miehestänikin tuntuu! Minusta olisi ollut loukkaus miestäni kohtaan hyväksyä hänen hylkiminen! Mieheni on minulle tärkeintä maailmassa lastemme kanssa!

Olenhan silti täti veljenpojalle, sekin on paljon! Mutta kyllähän tässä puolin ja toisin välit kärsii ei voi mitään.

 

Kyllä veljellä on oikeus suuttua. Mitä itse tykkäsit, jos kysyisit veljeäsi kummiksi ja hän kieltäytyisi syystä tai toisesta? Varmaan vetäisit herneet nenuun.

Kummiudesta saat kieltäytyä ihan ilman mitään varsinaista syytä. Mutta tuo on aika pikkumainen syy, miksi kieltäydyit.

 

Kyllä sinä mun mielestä olet tehnyt nyt kärpäsestä härkäsen.. Menisit itseesi ! Mua kyllä niiiiiiin harmittaa sun veljesi puolella, kun sun tyhmyytesi takia kaikkien välit ovat viileät.

Itsekin olen yksin kummina, kukaan ei loukkaantunut tästä.

 

Niin no asiaa pyörittelin mielessä kauan ja mielestäni tämä on oikea ratkaisu. Tiedän, että välit viilenee tämän takia, mutta halusin ajatella mikä on liittomme kannalta viisain. Mietin miltä itsestäni tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja varmasti tuntuisi pahalle ja sille etten ole tervetullu vaikka läheisiä ollaan oltu. Siltä se miehestänikin tuntuu! Minusta olisi ollut loukkaus miestäni kohtaan hyväksyä hänen hylkiminen! Mieheni on minulle tärkeintä maailmassa lastemme kanssa!

Olenhan silti täti veljenpojalle, sekin on paljon! Mutta kyllähän tässä puolin ja toisin välit kärsii ei voi mitään.

Itselläni heräisi kysymys siitä, että miten heikossa jamassa liitto on, jos tällaienn sitä horjuuttaa? Littomme kannalta viisain, ihan oikeasti?

Miestäsi ei ole hyljitty. Veljesi on halunnut kolme haltijakummia.

Onko ihan oikeasti pakko olla tollanen mielensäpahoittaja? Pikkujutuista pitää tehdä ihan helvetillisiä draamoja.

Jos pelkästään minun miestäni pyydettäisiin kummiksi tai pelkästään minua, niin kumpikaan meistä ei ottaisi sitä loukkauksena tai kenenkään dissaamisena. Ihan älytöntä.

 

Niin no asiaa pyörittelin mielessä kauan ja mielestäni tämä on oikea ratkaisu. Tiedän, että välit viilenee tämän takia, mutta halusin ajatella mikä on liittomme kannalta viisain. Mietin miltä itsestäni tuntuisi vastaavassa tilanteessa ja varmasti tuntuisi pahalle ja sille etten ole tervetullu vaikka läheisiä ollaan oltu. Siltä se miehestänikin tuntuu! Minusta olisi ollut loukkaus miestäni kohtaan hyväksyä hänen hylkiminen! Mieheni on minulle tärkeintä maailmassa lastemme kanssa!

Olenhan silti täti veljenpojalle, sekin on paljon! Mutta kyllähän tässä puolin ja toisin välit kärsii ei voi mitään.

Minusta susta oikein huokuu se , miten itsekäs olet! Hyi! Oksettavaa. Jos kaikki ajattelisivat tällä taktiikalla niin aika monen välit menis viileeksi. "yyh miksei mua pyydetty kummiksi vaan toi toinen, en tuu sit ollenkaa". Eikä kyse oo mistään helvetin hyljeksinnästä, että jostain toisesta välitetään enemmän kuin toisesta.
Minkä ikäsiä te olitte miehesi kanssa, 20v?

 

Saisivat lopettaa koko kummiuden. Turhanpäiväinen juttu suurimmalle osalle ja sit siitä vielä suututaan. *huoh*

 

Tiesin kyllä, että minut ymmärretään täällä väärin ja kun ette tiedä taustoja ja tunne ihmisiä. Ehkä olen myös vanhanaikainenkin tämän kummiasian kanssa, minusta siihen ei mitään haltijoita kuulu.

 

Outoa kyllä veljesi puolelta, etenkin jos ei osannut syytä sanoa. Ehkä heillä on ollut jotain riitaa miehesi kanssa.
Mutta joo, itse olisin suostunut kummiksi. Ei varmasti kivaa, mutta en usko, että mieheni maailma siihen kaatuisi.

 

Tiesin kyllä, että minut ymmärretään täällä väärin ja kun ette tiedä taustoja ja tunne ihmisiä. Ehkä olen myös vanhanaikainenkin tämän kummiasian kanssa, minusta siihen ei mitään haltijoita kuulu.

Joo, on tullut selväksi että miehesi ja veljesi ovat tunteneet kauemmin kuin mitä te olette seurustelleet, mutta pitääkö siitä silti vetää herne nenään, jos veljesi on halunnut pyytää sinut vain kummiksi, olisit hyvilläsi, että on ylipäätään pyydetty. Eikä se varmasti ole vaan miehesi päätettävissä vaan myös lapsen äiti on näin halunnut. Mutta älä huoli, tuskin pyytävät toista kertaa kummiksi!
Minusta tuo on pökkelöä olla kieltäytymättä vain siksi, että miehesi ei pääse myös kummiksi, ja alkaa vielä utelemaan miksi näin. He ovat oman päätöksensä tehneet ja thats it. Jos joku on tästä turhaa draamaa saanut aikaiseksi, niin valitettavasti sinä.

 

Eli tein taas kaiken väärin Ei ole eka kerta...

Minusta se vaan on tökeröä pyytää vain toista kummiksi avioparista jos ollaan pareina hyvissä väleissä! Riidoista ei ole kyse miksi eivät olisi pyytäneet miestä, syy oli vain se että halusivat naiskummeja mikä on meistä vain tyhmä tekosyy.

 

Tämä on varmaan hyvinkin henkilökohtainen asia,meillä lapsilla on enemmän yksilökummeja kuin pariskuntia,vaikka kaikki ovat olleet kummiksi tullessa olleet vakaassa parisuhteessa. Hlökoht olen sitä mieltä että pahoitit veljesi mielen turhaan,eihän se että vain sinä olet kummi virallisesti tarkoita etteikö koko perheenne voisi olla mukana kummilapsesi elämässä.

 

Mä en itse kyllä ole ketään edes naimisissa olevia pareja pyytänyt kummeiksi (vain toista) ja muutenkin pyrkinyt pyytämään kummeiksi sukulaisia, enkä kavereita, joten ymmärrän hyvin veljesi kannan. Liika omassa ja miehen suvussa riitaisia eroja, vaikka olisi pitkäkin liitto takana, ja tulevat lapsen juhlat kaikille osapuolille kiusallisia.

 

Eli tein taas kaiken väärin Ei ole eka kerta...

Minusta se vaan on tökeröä pyytää vain toista kummiksi avioparista jos ollaan pareina hyvissä väleissä! Riidoista ei ole kyse miksi eivät olisi pyytäneet miestä, syy oli vain se että halusivat naiskummeja mikä on meistä vain tyhmä tekosyy.

Eli heillä oli syy miksi pyysivät vain sinua kummiksi, halusivat vain naiskummeja. Kenties toisilla kummitädeillä oli sellaiset puolisot joita ei todellakaan haluttu kummiksi? Tai kuutta kummia pidettiin liian isona määränä? Kenties ajattelivat saavansa joskus tyttölapsen jolle pyytävät vain mieskummeja. Kannattaisi varmaan miettiä asiaa muutenkin kuin omasta herkkähipiäisyyden näkökulmasta ennenkuin imuroi pellollisen herneitä nenäänsä.

 

Aivan turhaa draamankaarta, ylitulkitsemista ja mielien pahoittamista.

Lapsen vanhemmathan itse päättävät keitä haluavat kummeiksi. Jos pariskunnasta valitaan vain toinen, niin eihän se missään poissulje sitä t o s i a s i a a että käytännössä kummilapsi kuitenkin on se yhteinen ilonaihe .

 

No jo kuulosti tyhmältä syyltä. itse olen vanhankansan ihminen ja olen sitä mieltä että kummiudesta ei oikein edes voi kieltäytyä. Ja kokemuksesta omien lapsien kohdalla olen pyytänyt vain toista kummiksi ja on toiminut hyvin ei kenellekään ole ollut ongelmia parisuhteissa. Eikä kukaan ole tuntenut itseään loukatuksi. Itse olen mieheni kanssa neljän lapsen kummi yhdessä ,mutta en usko että kumpikaan vetäisi hernettä nenään vaikka toista joku pyytäisikin yksin kummiksi. Kyllä on tehty pienestä asiasta suuri....

 

Minä olen taas sitä mieltä, että kummiudesta pitää kieltäytyä, jos siihen ei syystä tai toisesta halua. Vastentahtoinen kummi on kaikille osapuolille huono asia.

Nykyinen tyyli, että puolisoista pyydetään vain toinen kummiksi, oudoksutti minua alkuun tosi paljon. En millään voinut ymmärtää sitä, sillä olin oppinut siihen, että aina automaattisesti pyydetään kumpikin puoliso kummiksi eikä vain toista. Kun eka kertaa luin aiheesta tällä palstalla, niin se oikeiasti meni käsityskykyni yli. Tästä ensiajatuksesta on nyt muutama vuosi ja nyt olen jo tottunut ajatukseen ja pystyn jo hyväksymään, että niinkin voi toimia.

Hyvin siis ymmärrän, miksi ap:sta tilanne on tuntunut suorastaan loukkaukselta. Niin se olisi minustakin tuntunut aiemmin. Tuntuisi varmaan vieläkin, mutta nyt pystyn paremmin tiedostamaan sen, että kyseessä on vain erilainen tapa, johon en ole itse tottunut. Varmaan hyväkin tapa, koska nykyään puolisio voi vaihtaa helposti. Tavat muuttuvat ajan myötä tässäkin asiassa.

 

Minua harmittaa niin paljon se, että eron jälkeen kummilapseni on menettänyt myös yhden kumminsa, että ihan ehdottomasti haluan omille lapsilleni kummeiksi vain sen sukua olevan/ystävän. Kummiksi pyytäessäni painotin, että luonnollisesti myös puolisot ovat ihan yhtä tervetulleita lapsen elämään, vaikka papereihin laitetaan vain toisen nimi. Välillä suoraan sanottuna ärsyttää koko kummiasiat, kun jotkut ihmiset ottavat ne niin hirveän vakavasti. Nytkin ihan suotta ovat perheen välit viilenneet aivan naurettavan asian takia. Se jos mikä on surullista. Ta sitten vedetään herneet nenään kun kummit eivät osaa oikeanlaisia lahjoja tms..

 

Siis lapsen vanhemmat halusivat naiskummeja ja sinä kieltäydyit. Halusivat kolme kummia, eivät kuutta.
On ihan ok kieltäytyä kummiudesta jos kokee, ettei voi olla kummilapsen elämässä mukana kummina.

Mutta, miksi ihmeessä vedit herneet nenään kun miestäsi ei pyydetty kummiksi?

 

Mutta, miksi ihmeessä vedit herneet nenään kun miestäsi ei pyydetty kummiksi?

Minulle kummius on perhekohtainen asia, johon kuuluu molemmat puolisot eikä vain yksi puolisoista. Kun on siihen ajatusmaailmaan kasvanut, niin kummiuden erottaminen koskemaan vain toista puolisoista on outoa ja siinä tulee tunne, että pitää väkisin erottautua jostakin, johon kuuluu kiinteästi yhteen.

Kun pyyntö kummiksi tulee vain toiselle, niin ajatusmaailman ollessa edellä kuvatun kaltainen, niin sitä väkisin tulee ajatus, että miksi vain minä ja miksi ei myös toinen puoliso. Miksi meidät halutaan erottaa, vaikka haluamme olla ja toimia yhdessä.

On hyvä tiedostaa, että on ihmisiä, joille tapa pyytää vain toinen puoliso kummiksi ei ole tuttua. Syytä on tiedostaa sekin, että toisille taas on normaalia pyytää vain toista puolisoista kummiksi. Kun tämän muistaa, niin voimme välttää loukkaantumiset. En tiedä, onko tässä joku alueellinen ero vai mistä on tullut niin erilaiset käytännöt. Tapa on muuttumassa ja ennen pitkään vain toisen puolison pyytäminen tulee niin yleiseksi, ettei sitä enää kohta pidetä mitenkään ihmeellisenä missään.