Veli pyysi vain minua kummiksi, kieltäydyin

Eli tein taas kaiken väärin Ei ole eka kerta...

Minusta se vaan on tökeröä pyytää vain toista kummiksi avioparista jos ollaan pareina hyvissä väleissä! Riidoista ei ole kyse miksi eivät olisi pyytäneet miestä, syy oli vain se että halusivat naiskummeja mikä on meistä vain tyhmä tekosyy.

Juurikin niin.
Lakkaa olemasta uhri, niin et tee aina asioita väärin.

 

Minusta tämä kertoo siitä, miten itsekkäitä ihmiset ovat nykyään eivätkä välitä ihmisten tunteista ja arvoista mitään.

On ihmeellistä veljeltäsi pyytää vain sinua kummiksi kerta olette hyvissä väleissä kaikki. Nykyään ei arvosteta vanhoja perinteitä tippaakaan.

Miksi he halusivat vain naisia kummiksi? Erikoista! Kuulostaa tekosyylle minustakin, enkä menisi tekopyhiin pippaloihin ollenkaan!

 

Ihmettelen suuresti, jos aviopuolisoista vain toinen pyydetään kummiksi, vaikka ollaan molempien kanssa hyvissä väleissä. Miten käytännössä menee sitten tulevat synttärit? Osallistuuko niihin vain kummi vai kutsutaanko puolisokin mukaan? Aika tökeröä on, jos samasta perheestä vain yksi saa kutsun juhliin.

Tuollainen kuulostaa lähinnä rahanahneudelta. Halutaan saada mahdollisimman paljon lahjoja lapselle. Ennen oli tapana pyytää kaksi pariskuntaa kummeiksi, jolloin lahjoja tuli kaksi (yksi kummastakin perheestä). Nyt pyydetään 'vain' kolme kummia, mutta kaikki eri perheistä, jolloin lahjoja saadaan kolme.

 

Joku jutussa haiskahtaa. Ehkä veljesi tietää miehestäsi jotain, mitä sinä et tiedä ja siksi on keksinyt selitykseksi tällainen naiskummijutun. Ovatko he oikeasti vielä nykyäänkin hyvissä väleissä vai oletko huomannut jotain jännitteitä tai kireyttä?

Kaukaa haettua, mutta tuli mielee, että veljesi on saattanut nähdä miehesi vaikkapa vieraan naisen seurassa sopimattomissa merkeissä, mutta ei halua paljastaa sitä sinulle. Kantaa kuitenkin kaunaa miehellesi asiasta.

 

Tietysti siksi naisia ja kolme, kun naiset yleensä paremmin kummiuden hoitaa ja näin lapsi saa enemmän lahjoja. Paitsi että kuulostaa siltä että eivät vaan halua sun miestä kummiks, kun mahtuishan tuota vai oliko niillä muilla naisilla miestä?

 

Hupaisee, että vain naisia kummeiksi. Ovat varmaan käsittäneet väärin sanan kummisetä.

 

Eli tein taas kaiken väärin Ei ole eka kerta...

Minusta se vaan on tökeröä pyytää vain toista kummiksi avioparista jos ollaan pareina hyvissä väleissä! Riidoista ei ole kyse miksi eivät olisi pyytäneet miestä, syy oli vain se että halusivat naiskummeja mikä on meistä vain tyhmä tekosyy.

Oikeastiko sanoivat syyksi sen, että haluavat vain naiskummeja?
Outoa porukka.

 

Ei herranjestas mitä spekulaatioita. Viimesimmät viestit varmaan kirjoittanut itse aloittaja.
Tuskin tää veli on näitä kaikkia kummeja yksin päättänyt, eiköhän lapsen äiti ole ollut yhtälailla päätöksissä mukana, ja ovat halunneet kolme naiskummia ja thats it. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää. Eikä sinne sinua ja sinun miestäsi mennä juhlimaan vaan tätä lasta. Ja kun lapsella synttäreitä on, niin tottakai otat puolisosi mukaan, vai jätätkö hänet esim jouluna pois matkasta?

 

Joku jutussa haiskahtaa. Ehkä veljesi tietää miehestäsi jotain, mitä sinä et tiedä ja siksi on keksinyt selitykseksi tällainen naiskummijutun. Ovatko he oikeasti vielä nykyäänkin hyvissä väleissä vai oletko huomannut jotain jännitteitä tai kireyttä?

Kaukaa haettua, mutta tuli mielee, että veljesi on saattanut nähdä miehesi vaikkapa vieraan naisen seurassa sopimattomissa merkeissä, mutta ei halua paljastaa sitä sinulle. Kantaa kuitenkin kaunaa miehellesi asiasta.

Tämä tuli mieleen minullekin: veli tietää jotain ap:n miehestä, mutta ei halua sanoa ääneen.

 

Tämä tuli mieleen minullekin: veli tietää jotain ap:n miehestä, mutta ei halua sanoa ääneen.

Tai lapsen äiti tietää jotain. Tai ne muut kummitädit....

Mutta samoille ajatuksille minäkin käännyin.

 

Olisi minäkin ihmetellyt, ja oman veljeni kohdalla olisin minä todellakin suuttunut, mutta me emme mitään erityisen läheisiä olekaan.

Mutta olisiko asian voinut mitenkään selvittää KESKUSTELEMALLA?
Juu varmasti suurin virhe alunperin on tullut tuoreiden hormoonihuuruisten vanhempien puolelta. Asiastahan olisi voitu keskustella vähän kysyvään sävyyn, että pahastuisitteko jos täti vain olisi kummi kun meillä olisi ajatus vain kummitädeistä jne. Silloin asia alunperinkin olisi mennyt paremmin?

Toinen virhe kyllä tuli ap:n puolelta, edelleen samasta asiasta, keskustelun puutteesta. Suoran kieltäytymisen sijaan, mitä jos olisit sanonut että ai kun se olisi ihana ja kunnia asia, mutta miksi vain minä minun on vaikea ymmärtää.

Onnistuisiko tämä vieläkin?
Ja ap, vaikka koet nyt että sinua ja miestä on kohdeltu tökerösti, niin koittakaa olla ymmärtäväisiä, heillä se on se tuore vauva (ja sumeat aivot), olette itse ehkä olleet/tulette olemaan joskus samassa tilanteessa.

 

Tai lapsen äiti tietää jotain. Tai ne muut kummitädit....

Mutta samoille ajatuksille minäkin käännyin.

Tai kuvittelee tietävänsä. Tai on omassa mielikuvitukseessa kehittänyt jonkun shokeeravan jutun, mutta ei enää muista, että juttu on hänen itsensä keksimä.

Jos jotain tällaiseen viittaavaa on ilmassa, niin kannattaa pitää sopivan etäiset ja asialliset välit.

 

Vastaillaanpas vielä kysymyksiin.

En ole kirjoittanut muita kuin tällä nikillä viestejä

Kieltäydyin kyllä kohteliaasti, selittäen miksi, veli veti herneen nenään ja mä siitä ettei veli tajua.

Veli ei varmaan välimatkan päästä ole nähnyt mieheni tekevän mitään eikä se muutenkaan ole mitään kiellettyä tehnyt D

On me joku sopu tehty, mutta väkisinhän tämä vaikuttaa väleihimme. No mitäs pienistä, ainut veli vaan.

Meillä on miehen kanssa lapsiluku täysi ja hyvät kummit saatu. Kerran muuten yksi kieltäytyi ja syy oli hyvä, saahan siitä kieltäytyä! Nyt vaan tämä tilanne on meistä ikävä vaikka monelle muulle se ei ole ilmeisesti ongelma.

En ymmärrä tätä nykyaikaa, että puolisoa vaihdetaan kuin sukkia. Me ollaan niin onnellisia ja yhdessä kunnea kuolema erottaa.

 

Ymmärrän hyvin ap:n fiiliksen. Meillä oli sama tilanne, mutta toisinpäin. Mieheni kieltäytyi siskonsa lapsen kummiudesta, koska kysyi vain häntä. Koki loukkaavana minua kohtaan. Olin iloinen, että minun ei tarvinut ottaa asiaan mitenkään kantaa. Välit eivät menneet.

 

Ymmärrän hyvin ap:n fiiliksen. Meillä oli sama tilanne, mutta toisinpäin. Mieheni kieltäytyi siskonsa lapsen kummiudesta, koska kysyi vain häntä. Koki loukkaavana minua kohtaan. Olin iloinen, että minun ei tarvinut ottaa asiaan mitenkään kantaa. Välit eivät menneet.

Minäkin koin loukkaavana, kun vain miestäni pyydettiin serkkunsa lapsen kummiksi. Mies meni kummiksi ja mikäpä siinä, on saanut hoitaa synttärilahjat ja juhlimiset ihan itsekseen. Minä en niihin osallistu.

 

Kiitos viimeisistä ymmärtäväisistä kommenteista.

Mieheni loukkaantui kyllä selvästi myös, koska ei haluakaan lähteä sovitulle vierailulle veljeni luokse. Ehkä pieni tauko näkemisessä tekee vain hyvää, antaa pölyn laskeutua. Vaikka ei tässä mitään taisteluja ole käyty, asiasta on asiallisesti juteltu.

Itse vain spekuloin, etten millään usko veljeni olevan tämän "naiskummi" asian takana vaan olisiko se tämä suht tuore (2v seurustelua) kumppani tämän takana. On muutenkin hieman erikoinen, mutten ole antanut sen tähän asti haitata...

 

Mä olen pyytänyt vain veljeni kummiksi, oli ollut puolisonsa kanssa yhdessä silloin jo reilusti kymmenen vuotta, ei naimisissa olleet kuitenkaan. Veli suostui, mutta varmisti ensin avokiltaan että asia hänelle ok, joka musta taas oli ihan ok. Ei mulla ollut mitään veljen avokkia vastaan, halusin vaan lapselle muutaman läheisen ystävän kummeiksi ja sitten tuon veljeni, joka on yksi kunnollisimpia ja hienoimpia miehiä (omani lisäksi) jonka tunnen.
He hoisivat asiat niin, että veli vastasi kaikista lahjoista ym muistamisista, mutta yhdessä kävivät juhlissa ja kylässä. Erosivat joku vuosi sitten ja veljen ex ei nykyään kyläile, jutellaan kun nähdään toki. Mutta en mä kummiasiaa päätettäessä ajatellut et he eroaisivat, se oli itse asiassa mulle iso suru.
Itse olen yhden ystävän lapsen kummi ihan yksin, he siis pyysivät vain mua, vaikka ollaan oltu mun miehen kanssa naimisissa yli kymmenen vuotta. Mä olin tosi otettu kummipyynnöstä, eikä miehelle onneksi tullut mieleen loukkaantua.
Miehen siskon lapsi on meidän yhteinen kummilapsi, enkä olisi pahastunut vaikkei mua olisi pyydetty, itseasiassa musta tuntuu aina siltä että mä olen sellainen "velvollisuudesta pyydetty"-kummi tuolle lapselle, eivät ehken olis mua tahtoneet mutta ajattelivat et pitää pyytää.
Joten en osaisi loukkaantua kummipyynnöstä vain toiselle puolisolle, siihen on erilaisia syitä enkä oikein usko että yksikään niistä olisi sen kummiksi pyydetyn puolison loukkaaminen.

 

Sisarussuhteet useimmiten kestää..
Ehkäpä veljesi ei usko sinun ja miehesi suhde kestää loppuelämän, joten parempi pyytää vain sisar kummiksi. Kaverit/tutut kun voi valita, mutta sisaruksia ei! Tai ehkäpä veljesi puoliso ei halunnut sinun miestä lapsensa kummiksi.
En itsekään pyytänyt lapseni kummiksi kuin vain veljeni, en hänen puolisoaan. Juurikin tästä yllä mainitusta syystä. Sisar on aina sisar. Ja minun mieheni ei halunnut oman veljensä avopuolisoa poikamme kummiksi, koska ei pidä kyseisestä henkilöstä.

 

Kaduttaakohan sua sitten (jos/kun) eroatte joskus miehesi kanssa ja et hänen takiaan ryhtynytkään tuon ihanan lapsen kummiksi..ja vieläpä sait aikaan riidan oman veljesi kanssa.
Oletko itse miten uskonnollinen ihminen? Mitä kummiks sinulle oikeasti tarkoittaa?
En ole itse uskonnollinen, kuulun kirkkoon, minulla on 4 kummilasta. Käydään yhdessä mieheni kanssa lasten synttäreillä ja yhdessä yhteiseltä tililtä ostamme lahjat.
Me kutsumme synttäreille kummit puolisoineen. Eli eipä tuolla ole yhtään mitään merkitystä onko miehesi kirkon kirjoissa veljesi lapsen kummi vai ei. Yhtälailla se sinun kanssas hyppää synttäreillä ja teidän yhteiseen talouteen se on miinusta jokainen lahja mitä sinä ostat lapselle oli se yksin sinun kummilapsesi tai teidän yhteinen!!!
Pyydä hyvä ihminen veljeltäsi anteeksi!

 

Kummiudesta saa kieltäytyä jos kokee ettei ole valmis täyttämään kummin tehtäviä. Sen sijaan kummiksi pyydetyllä ei ole oikeutta arvostella pyytäjän valintoja. Ei todellakaan ole mikään uusi juttu että pyydetään vain se sukulainen tai ystävä ilman puolisoa, niin on tehty aina. Itselläni eikä sisaruksillani ei ole yhtäkään kummipariskuntaa, ei myöskään miehelläni tai hänen sisaruksillaan ja kotipaikkakunnillamme on välimatkaa yli 600 km.

 

Kummiudesta saa kieltäytyä jos kokee ettei ole valmis täyttämään kummin tehtäviä. Sen sijaan kummiksi pyydetyllä ei ole oikeutta arvostella pyytäjän valintoja. Ei todellakaan ole mikään uusi juttu että pyydetään vain se sukulainen tai ystävä ilman puolisoa, niin on tehty aina. Itselläni eikä sisaruksillani ei ole yhtäkään kummipariskuntaa, ei myöskään miehelläni tai hänen sisaruksillaan ja kotipaikkakunnillamme on välimatkaa yli 600 km.

Tottakai kummiksi pyydettykin voi ja saa loukkaantua asiasta puolisonsa puolesta. Nämä ovat tunteisiin käyviä asioita ja ihmiset ovat erilaisia. Kummiksi pyytäjän olisi hyvä tuntea pyydettävä sen verran hyvin, että tietää, jos tämä tai puolisonsa loukkaantuu, mikäli puolisoa ei syystä tai toisesta haluta kummiksi.

 

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että pariskunta on pariskunta. Joko pyydetään kumpainenkin kummiksi tai ei kumpaakaan. Ei ole pakko noin tökerösti pyytää vain toista, vaan voi jättää pyytämättä ja olla sen jälkeen ystävällinen muuten vain - jos väleissä haluaa olla. - Kun minua pyydettiin kummiksi, olin juuri muuttamassa parin tuhannen kilsan päähän, enkä ihan muutamaksi vuodeksi, joten kieltäydyin. Ihmettelin, mikä saa ihmisen tekemään tuollaista. Kyseessä ei ollut edes perheen eka eikä toka lapsi, joten he olisivat voineet pyytää minut kummiksi aikanaan. Noloa näiltä kummiksi pyytäjiltä, ettei yhtään mietitä, miten ihmisiä voi kohdella! - Pyytäkää kumpaakin kummiksi tai ei ollenkaan, kiitos!

 

Ihan voi pyytää vain toista kummiksi. Reippaasti yli puolet liitoista päättyy eroon kuitenkin. Sitten onkin mukavaa kun lapsen kummeina on kaksi toisiaan vihaavaa. Näin kärjistettynä.
Miksi pitäisi edes pyytää kummiksi henkilöä jota ei itse ole tuntenut pitkältä ajalta vain sen vuoksi että tällä hetkellä seukkaa esim mun siskon kanssa?

 

Meillä esikoisella (poika) kummina
- isosiskoni
- miehen kummityttö/veljentyttö
- naispuolinen ystävä
Toisella lapsella (poika)
- pikkusiskoni
- miehen isoveli
- naispuolinen ystävä
Kolmannella lapsella (tyttö)
- siskontyttöni
- miehen isoveli
(ei sama, kuin esikoisella)
- miespuolinen ystävä
Neljännellä lapsella (tyttö)
- siskontyttöni
(ei sama, kuin kolmannella lapsella)
- ystäväpariskunta
- naispuolinen ystävä

Valitettavasti ainoa kummipariskunta erosi ja mies katkaisi ex-vaimonsa lisäksi välinsä ihan kaikkiin paikkakunnalla jossa asutaan ja muutti pois...tyttö on joskus kysellyt kummisetäänsä, mutta oli eron tullessa onneksi pieni ja pariskunnan toinen osapuoli on todella läheinen ja rakas <3

Itselleni se, että minua on pyydetty kummiksi on iso kunnia enkä siitä kieltäytyisi!
Minulla on kaksi kummilasta, miehellä on myös kaksi kummilasta ja lisäksi ollaan yhdessä yhden lapsen kummeja

 

Ihan voi pyytää vain toista kummiksi. Reippaasti yli puolet liitoista päättyy eroon kuitenkin. Sitten onkin mukavaa kun lapsen kummeina on kaksi toisiaan vihaavaa. Näin kärjistettynä.
Miksi pitäisi edes pyytää kummiksi henkilöä jota ei itse ole tuntenut pitkältä ajalta vain sen vuoksi että tällä hetkellä seukkaa esim mun siskon kanssa?

Voihan sitä tehdä mitä vaan, mutta pitäisi ensin jutella kummiehdokkaiden kanssa _koko kuviosta_ ja pyytää miettimään, sopiiko heille suunniteltu kombo ja sanoa, ettei se haittaa, jos ei sovi, koska tärkeintä on, että pyritään olemaan hyvissä väleissä.

Jos kummiparit eroavat, kutsutaan kylään tietenkin vain toinen, paitsi, jos hänen kanssaan neuvotellessa selviää, että se toinenkin voi tulla samalla kertaa, niin sitten tulevat molemmat.

Ei kummius voi olla kummallista pakottamista. Sitä paitsi kummiuden tarkoitus on Jumalan sanan opettaminen kummilapselle, että sikäli.