Lapsen kehitys 04.01.2022 Päivitetty 19.04.2024

ADD saattaa paljastua jopa 10–12-vuotiaana tai sitäkin vanhempana – näin ADD ja ADHD eroavat toisistaan

ADD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ADHD:n vähemmän tunnettu muoto, joka voi jäädä salakavalasti huomaamatta. ADD-lapsi ei useinkaan ole se porukan vilkkain ja äänekkäin vekara.

Teksti
Anna Ferrante
Kuvat
iStock

ADD on termi, joka elää edelleen ihmisten puheissa, vaikka se ei enää olekaan erillinen diagnoosi. Kyseessä on yksi ADHD:n kolmesta esiintymismuodosta.

Levoton, ylivilkas ja puhelias lapsi, jolla on vaikeuksia keskittyä mihinkään. Tämä on stereotypia, jonka useimmat liittävät ADHD:hen eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön (attention deficit hyperactivity disorder).

Häiriössä on kuitenkin myös toinen muoto eli ADD (attention decifit disorder), jossa ylivilkkautta, liiallista impulsiivisuutta ja levottomuutta ei esiinny, vaan ongelmat painottuvat keskittymiseen ja tarkkaavuuteen.

– Lääkärin näkökulmasta näillä kahdella muodolla ei ole juuri eroa. Diagnoosit tehdään samoilla perusteilla, ongelmat ja yleisimmät liitännäisoireet ovat molemmissa samat ja hoito on myös täysin samanlaista, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Leena Pihlakoski.

Lue myös: ADHD vai normaalia vilkkautta? Lastenpsykiatri kertoo, miten ADHD:n tunnistaa lapsella

ADD-lapsi toimii hyvin eri tavoin kuin ADHD-lapsi

Suurin haitta ADD:ssä tulee tarkkaavaisuuden pulmista. Lapsella on ajatuksen harhailua, omiin ajatuksiin unohtumista, ”haahuilua” ja sisäänpäinkääntyneisyyttä.

– ADHD-lapsella on vaikeuksia poimia ympäristöstä kussakin tilanteessa tärkeät ärsykkeet, mutta ADD-lapsi voi olla jopa niin sanotusti aliaktiivinen eli hän ei huomioi ympäristöä ollenkaan, Pihlakoski jatkaa.

Ulkopuoliselle tämä näyttäytyy omissa maailmoissaan olemisena ja haaveiluna, mitä ei helposti osata yhdistää ADHD:n oirekirjoon. Kuitenkin ongelma on sama kuin ylivilkkauspainotteisessa ADHD:ssa eli aloitus- ja keskittymiskyvyn puute.

Siinä missä ADHD-lapsi ei pysty keskittymään pukemiseen vaan pyrkii vieteriukon lailla koko ajan pois haalarista, ADD-lapsi tyypillisemmin ei saa jalkaa laitettua haalarin lahkeeseen koska jää ajatuksissaan kiinni johonkin muuhun. Lopputulos on molemmissa  sama: ihmettely, kiire ja kaaos eteisessä.

– ADD-lapsi ei pysy tarkkaavaisena tilanteessa, mutta tarkkaamattomuus ei purkaudu ylivilkkautena vaan ajatus karkaa enemmän ikään kuin sisäisiin yllykkeisiin, Pihlakoski vertaa.

ADD-lapsen näennäisen rauhallisen pinnan alla kuplii

Erityisesti mieluisaan puuhaan ADD-lapsi voi toisaalta uppoutua hämmästyttävänkin hyvin, mikä entisestään vaikeuttaa oireilun oikeaa tunnistamista. ADD-oireisella lapsella ei  myös useinkaan ole  vaikeuksia istua hiljaa paikallaan, eikä hän ole välttämättä koko ajan äänessä tai säntäile pitkin ruokakaupan käytäviä.

Tämän näennäisen rauhallisen pinnan alla on kuitenkin ADHD:lle tutut, tarkkaavuuden häiriöstä johtuvat ongelmat ja liitännäisoireet: alisuoriutuminen esimerkiksi koulussa, mielialahäiriöt, toistuva epäonnistumisen tunne tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä, itsetunto-ongelmat, ongelmat kaverisuhteissa, vaikeudet annettujen ohjeiden noudattamisessa jne.

Ulkopuoliselle ADD-lapsen toiminta saattaa näyttäytyä omissa maailmoissaan olemisena ja haaveiluna, mitä ei helposti osata yhdistää ADHD:n oirekirjoon.

ADD: Varhainen toteaminen tärkeää

Se että lapsen tarkkaavuus- ja keskittymisvaikeudet saattavat jäädä huomaamatta voi olla monin tavoin vahingollista. ADD-lapsi kun tarvitsee apua ja hoitoa oireisiinsa aivan yhtä paljon kuin ”perinteisemmästä” ADHD-muodosta kärsivä lapsi.

– Käytöshäiriöiden riski on suurta, mikäli oikeaa hoitoa ei saada. Hoitamattomaan ADHD:hen ja erityisesti ADD-muotoon littyy herkästi ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, epäsosiaalisuutta, syrjäytymistä ja akateemista alisuorittamista, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa ja aikuistuu, Pihlakoski huomauttaa.

Mahdollisimman varhainen toteaminen ja hoidon aloittaminen on Pihlakosken mukaan tärkeää.

– Tutkimustieto osoittaa, että hoitamattomilla lapsilla on jo 9–10 -vuotiaana jokin toinen psykiatrinen diagnoosi ADHD:n ohella.

Myös Käypä hoito -suositus painottaa varhaista diagnostiikkaa.

”Perinteinen” ADHD huomataan yleensä 3 ikävuodesta eteenpäin, kun lapsi alkaa ottaa osaa ryhmätoimintaan ja pidempää keskittymistä vaativia tilanteita alkaa tulla eteen. ADD:n kohdalla diagnoosi tehdään selkeästi myöhemmin, joskus jopa 10–12 -vuotiaana tai sitäkin vanhempana.

Lue myös: ADHD on voimakkaasti perinnöllinen – ”Joskus aikuinen ymmärtää oman ADHD:nsa vasta, kun lapsi saa diagnoosin”

Hyvät arjen rakenteet tukevat lasta

Pihlakoski painottaa, että ADHD:n ja ADD:n hoito on täsmälleen samanlaista. Ensisijainen hoitomuoto on erilaisten tukitoimien ja psykososiaalisten hoitomuotojen yhdistelmä.

Hyvää tutkimusnäyttöä on esimerkiksi vanhempainkouluista, jossa vanhemmille opetetaan arkitilanteisiin liittyvien ongelmien ratkaisua, positiivista vuorovaikutusta lapsen kanssa sekä turvallisten, lapsen keskittymistä tukevien arkirutiinien merkitystä.

Myös lapsen tarkkaavuutta tukevat tukitoimet esimerkiksi koulussa ovat ensiarvoisen tärkeitä.

– Poikkeuksellisen tärkeää ovat hyvät arjen rakenteet: terveellinen ja selkeä vuorokausirytmi, monipuolinen ruokavalio ja riittävästi aerobista liikuntaa päiväsaikaan, tarpeeksi kaukana nukkumaanmenoajasta, jotta jää aikaa rauhoittua. Hyvä unihygienia ja nukahtamista edistävä ilmapiiri iltasadun lukemisineen kannattaa, sillä erityisesti ADD-muotoon liittyy kohonnut unihäiriöiden riski, mikä puolestaan on yhteydessä ahdistuneisuuden ja masennuksen riskiin, Pihlakoski summaa.

Lääkehoitoa suositellaan kokeiltavaksi matalalla kynnyksellä myös ADD:hen.

– ADHD-lääkkeillä on poikkeuksellisen hyvä osumatarkkuus eli noin 80 prosenttia hyötyy lääkkeistä. Lääkkeet säätelevät vireystilaa eli tarpeen mukaan joko laskevat tai nostavat sitä ja auttavat fokusoimaan keskittymistä.

Usein jo lyhytaikainen lääkehoito auttaa, jolloin lääkkeet voidaan jättää pois ja jatkaa muilla tukitoimilla. Ylipäätään hoitoennuste ADHD:n niin ylivilkkaus- kuin tarkkaavaisuushäiriöpainotteisessa muodossa on hyvä, varsinkin jos oireilu huomataan ajoissa ja lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa ja tukea.

ADD:ssä riski diagnoosin viivästymisestä on merkittävä.

– On tärkeää tunnistaa, että kaikki ADHD-ihmiset eivät ole samanlaisia. Kaikki eivät nakuta ompelukoneen tahtia tai herätä koko luokan huomiota. Päinvastoin, se luokan takarivin hiljaisin ja hajamielisin oppilaskin voi olla ADHD, joka ei kykene ottamaan vastaan opettajan koko luokalle suuntaamaa kehotusta taululäksyjen vihkoon merkitsemisestä, vaan asian perillemeno vaatii että asia hänelle henkilökohtaisesti ja kädestä pitäen tullaan opastamaan, Pihlakoski summaa.

Lue myös: Näin ADHD-lääkkeet vaikuttavat lapseen – lastenpsykiatria huolestuttaa etenkin yksi asia

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X