Ensiaskeleet – 9 kysymystä kävelemään oppimisesta
Ensiaskeleet tulevat vasta, kun lapsi on siihen valmis, mutta liikkeelle lähtöä voi tukea. Esimerkiksi pidä vauvaa lattialla vatsallaan. Runsas istuminen passivoi lapsen lihaksia ja voi jopa estää konttaamaan lähdön.
Ensiaskeleet ovat riemastuttava hetki perheen elämässä. Niiden tuloa ei voi jouduttaa, mutta lasta voi tukea monin keinoin kohti kävelyä.
Jalkaterapeutti, erikoislääkintävoimistelija Riitta Saarikoski kertoo, mitä vanhemmat voivat tehdä lapsen liikkeelle lähdön tukemiseksi jo varhaisessa vaiheessa, ja mitä asioita olisi hyvä tietää lapsen jalkojen terveydestä.
1. Miten kävelemään oppimista voisi tukea?
Tavat, joilla vauvaa käsitellään, ovat monesti turhan passivoivia. Runsas istuminen vaunuissa, turvakaukalossa ja sitterissä ei tee lapselle hyvää. Kantoliinassa kantaminen sen sijaan on hyvä idea.
Kävelemään oppimista voi tukea jo varhaisessa vaiheessa niin, että kantaa vauvaa eri asennoissa. Pukemisessa, riisumisessa ja vaipanvaihdossa kannattaa vaihdella asentoja.
Vauvan pitäminen vatsallaan olisi tärkeää, sillä näin hän oppii tärkeät vartalon ja pään oikaisureaktiot ja pääsee vahvistamaan hartioiden, yläraajojen ja selän lihaksia.
2. Hidastuuko kävelemään oppiminen, jos lapsi jättää konttaamisen väliin?
Kyllä, sillä jos konttausvaihetta ei tule, lapsen alaraajat ja tasapainotaidot jäävät heikommiksi, eikä lapsi opi vuorotahtisuutta. Sujuvan kävelyn ja tasapainon hallinnan kehittyminen voivat viedä enemmän aikaa.
Osa lapsista ei tosiaan konttaa. Lapsi voi olla ”peppukiitäjä” tai työntää vaikka itseään käsillä taaksepäin lattialla. Runsas istuminen voi vaikuttaa niin, ettei konttaaminen suju, kun lapsen hartiat ja käsivarret eivät ole vahvistuneet tarpeeksi.
Mílloin lapsi oppii kävelemään?
3. Onko kävelyttämisestä hyötyä kävelemään opettelevalle?
Ei ole. Kävelemään oppimista ei voi vauhdittaa, koska se on yhteydessä hermoston kehitykseen, ja siinä tarvitaan oikaisu-, suoja- ja tasapainoreaktioita, joita ei voi opettaa lapselle. Jokaisella lapsella on oma aikataulunsa hermoston kehityksessä ja kävelyn oppimisessa.
4.Onko taaperokärrystä, hyppykiikusta tai kävelytelineestä hyötyä?
Ne kaikki ovat turhakkeita – rahat voi säästää muuhun. Hyppykiikusta on suorastaan haittaa, jos se on asennettu niin, että varpaat vain hipovat maata ja nilkka on ojennuksessa. Se lisää lapsen primitiivireaktiota ja saa hänet vetämään jalat lonkista koukkuun. Nilkkojen ojennuksessa pitäminen voi hidastaa askelluksen oppimista. Sylissä hyppyyttäminen vaikuttaa samalla tavalla: lapsi ojentaa nilkat suoriksi.
Kävelytelineestä on haittaa siksi, että siinä kävelyasento kuormittaa lapsen lonkkaniveliä, ja hänelle voi tulla jopa asentomuutoksia. Lapsen tasapainoreaktiot kehittyvät siitä, että hän muksahtelee nurin ja reagoi itse siihen.
Taaperokärrykin on mielestäni turha, ja sen kanssa lapsi voi saada liiankin kovan vauhdin.
Liikkumisen kannalta olisi hyötyä leikkikehästä tai pinnasängystä, joiden laitoja vasten lapsi voi vetää käsillään itsensä seisomaan.
Näin motivoit lasta liikkeelle
5. Milloin lapsi yleensä oppii kävelemään ilman tukea?
Joku ottaa ensiaskeleitaan kymmenkuisena, toinen yli vuoden iässä. Myöhemmän kehityksen kannalta ei ole paljon merkitystä, oppiiko lapsi kävelemään vähän aiemmin vai myöhemmin. Itsenäisesti ja varmasti lapsi kävelee yleensä noin vuoden ja neljän kuukauden iässä. Keskiarvoja ei kannata kuitenkaan tuijottaa, sillä kaikki lapset ovat yksilöitä.
Kaksplussan lukijoiden vauvoista alle puolet otti ensiaskeleita 10–12 kuukauden iässä, 42 prosenttia 12–14-kuisina ja loput myöhemmin.
6. Miksi vauvan jalka on niin pullea? Miten jalkaterä muuttuu kävellessä?
Vauvan jalka on pullea, koska jalassa on lähinnä rustoja ja sen tukena rasvakudosta. Rustoista kehittyy pikku hiljaa jalkaterän luita. Jalkaterä saa muotonsa vasta vähitellen, kun lapsi nousee pystyyn ja rupeaa kävelemään.
Vauvalla kuuluu olla lattajalka, sillä jalkaterän sisäkaari muodostuu vasta kouluun mennessä. Sisäkaaren korkeuteen vaikuttavat perinnölliset asiat, kuten pehmytkudosten jämäkkyys tai löysyys sekä mahdollinen ylipaino.
Jalan muoto on yhtä yksilöllinen kuin nenän muoto, joten ei ole ihme, että sopivien kenkien löytäminen voi olla vaikeaa. Varpaiden pituus sekä jalkaterän leveys vaihtelevat myös paljon. Jalkaterän etuosan ja kantapään leveydessä on isoja eroja.
7. Miksi kävelemään opetteleva lapsi kävelee usein varpaillaan?
Lapsi ottaa tiuhaan askelia, koska hänellä on pienet raajat, ja askeleet ovat lyhyitä. Hänellä on usein kova vauhti, joten varpailla kävely on helpompaa. Siitä voi tulla tapa, tai se voi olla osittain perinnöllistä.
Varpailla kävelyn pitäisi loppua 3–4-vuotiaana. Jos se jatkuu pitkään, pohjelihakset voivat kiristyä, eikä nilkka mene koukkuun. Lihaspituuden palauttamiseen voidaan tarvita fysioterapeutin antamia, kuukausien mittaisia harjoituksia.
Lasta kannattaa ohjata kävelemään kantapäillään, jos hän kävelee varpaillaan. Kantaluu tarvitsee kehittyäkseen iskuja ja kuormitusta.
8. Kuuluvatko länkisääret ja pihtipolvet lapsen normaaliin kehitykseen?
Kyllä, mutta niiden tulisi olla ohimeneviä vaiheita. Syntyessään kaikilla vauvoilla on länkisääret, ja se johtuu asennosta, jossa lapsi on ollut kohdussa. Länkisääret oikenevat hetkeksi yleensä noin puolentoista vuoden iässä, kun lapsi on noussut pystyyn ja alaraajat ovat vahvistuneet.
Sen jälkeen, 2–3 vuoden iässä, lapsella on yleensä pihtipolvisuutta, eli polvet kiertyvät sisäänpäin. Jos pihtipolvien oikeneminen viivästyy, kannattaa miettiä, ovatko lapsen jalat liian kovalla kuormituksella vaikkapa ylipainon tai kovan liikkumisen vuoksi.
Lonkan alueella tapahtuu kasvaessa luonnollisia kiertymiä, joiden vuoksi lapsi voi jossain vaiheessa kävellä jalkaterät sisäänpäin. Tämän pitäisi olla ohimenevää.
Näin valitset lapselle ensikengät
9. Lapsi istuu mielellään lattialla w-asennossa. Onko siitä haittaa?
W-asennossa eli polvillaan jalkojen välissä istuminen ei tee hyvää, koska se hidastaa lonkkien luonnollisten kiertymien kehittymistä. W-asennossa lapsi ei tarvitse vartalon lihasten hallintaa, joten asento on lapselle helppo. Se lisää jalkaterät sisäänpäin kävelyä, ja lapsi kannattaisi ohjata istumaan vaikkapa jalat suorina tai risti-istunnassa.
Juttu julkaistiin Kaksplussassa 2/2017.
Jaa oma kokemuksesi