Lapsen kehitys 24.02.2024

Liian tiukka kotiintuloaika voi olla nuorelle haitallinen, sanoo lastenpsykiatri

Lastenpsykiatrin mukaan liian tiukat kotiintuloajat voivat kieliä vanhemman vaikeuksista kestää nuoren itsenäistymistä.

Teksti
Hannele Tavi
Kuvat
iStock

On tavanomaista, että nuori käy kotona syömässä ja tulee illalla nukkumaan. Mutta monelta? Kotiintuloaika on näppärä keino välttää se, että nuoren kanssa pitäisi taistella joka päivä siitä, mikä olisi sopiva hetki tulla kotiin. Muuten arki voi muuttua jatkuvaksi neuvottelemiseksi ja maanitteluksi.

Mutta mikä kotiintuloaika toimii minkäikäiselle nuorelle?

– Kaikki kysyvät tätä, huudahtaa lastenpsykiatri Janna Manninen nauraen.

Häneltä ja Leea Mattilalta on juuri ilmestynyt Teinin mieli -teos, joka sukeltaa nuorten ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen ja elämään teinien kanssa. Vastausta sopivista kotiintuloajoista eri ikäisille ei hänelläkään ole.

– Olisi niin kiva, jos valtiovalta määräisi kotiintuloajat kaikille. Sitten saisi sanoa vain nuorelle, että kaupungin järjestyssäännöt määräävät, että kotiin pitää tulla silloin ja silloin, Manninen jatkaa.

Esimerkiksi Islannissa nuorten hyvinvointia lähdettiin parantamaan virallisilla kotiintuloajoilla, jotka määräävät, että alle 16-vuotiaiden pitäisi olla kotona arkisin iltakymmeneen ja viikonloppuisin puoleen yöhön mennessä. Suomessa valtiovalta ei ole halunnut puuttua nuorten itsemääräämisoikeuteen, vaan vastuu on jätetty vanhemmille. Manninen kehottaa heitä käyttämään maalais- ja kaupunkilaisjärkeä kotiintuloajoista neuvoteltaessa.

– Mikä on se kellonaika, että nuori pääsee turvallisesti kotiin?

Kotiintuloajaksi ei siis kannata määrätä illan viimeistä bussia, sillä jos nuori myöhästyy tästä, on hän pulassa. Myös elämän realiteeteilla, kuten asunnon pienellä koolla, on vaikutusta kotiintuloaikaan.

– Jos nuori herättää kaikki asunnossa olijat, ei ole reilua muita kohtaan, että hän kolistelee kotiin yöllä. Tai jos nuorella on uintitreenit aamulla kello 6, ei kotiintuloaika voi olla puoliltaöin, Manninen antaa esimerkkejä.

Mikään ei estä kaverusten vanhempia sopimasta yhteisiä kotiintuloaikoja.

– Minusta olisi mahtavaa, että keskenään hengailevilla nuorilla olisi yhteinen kotiintuloaika. Silloin sitä olisi helpompi noudattaa ja kotimatkat olisivat paljon turvallisempia, kun lähekkäin asuvat kulkisivat porukassa

Mitä jos kotiintuloajat ovat liian aikaiset?

Teinin vanhemmat ovat tottuneet kuulemaan lauseita, jotka alkavat ”kaikilla muilla”. Miten pitäisi suhtautua, jos nuori valittaa, että kaikilla muilla on myöhäisemmät kotiintuloajat?

– Asiasta kannattaa avata keskustelu nuoren kanssa. Häneltä voi tunnustella hiljakseen, että kenellä kaikilla on ja ketkä heistä ovat tärkeimpiä ystäviä, Manninen kannustaa.

Liian aikaisista kotiintuloajoista voi olla nuorelle monenlaista haittaa.

– Vanhempien kannattaa miettiä, miten se vaikuttaa nuoreen, jos hän joutuu tahtomattaan aina lähtemään bileistä ensimmäisenä pois. Pikkuhiljaa porukasta poisjääminen voi olla tosi kurjaa.

Joskus liian aikainen kotiintuloaika saattaa kieliä myös siitä, että vanhemmilla on vaikeuksia kestää sitä, että nuorella on kivaa muiden kanssa. Lapsen aikuistuessa vanhemmat eivät ole enää nuoren elämän tärkein asia, vaikka vanhemmasta saattaa tuntua, että vastahan siitä oli ihan vähän aikaa, kun lapsi juoksi häntä päiväkodin portille vastaan. Tässä vaiheessa vanhemman on aika alkaa pohtia, mikä on nuoren ja vanhemman suhteen uusi vaihe.

– Jos vanhempi on elänyt todella lapsikeskeisesti ja lapsiaan varten, voi olla todella vaikeaa kestää suhteen muutosta, Manninen kuvailee.

Kun lapsi kasvaa, vanhempi joutuu kestämään pelkoja ja sietämättömyyttä siitä, ettei hän voi suojella lasta kaikelta. Se voi aiheuttaa ylisuojelevaisuutta, liikaa tiukkuutta ja kontrollointia.

– Kaikilla vanhemmilla on unelmia siitä, millainen oma lapsi on tai ei ole, mutta siinä ei ole kyse lapsen omista unelmista. Vanhemman tulee antaa lapsen kasvaa omaksi itsekseen ja antaa hänen erillistyä.

Kyttäystä ja vapauden rajoittamista vai välittämistä?

Kotiintuloajat ovat välittämistä. Niillä vanhempi osoittaa, että nuori ja hänen turvallisuutensa ovat hänelle tärkeitä.

– Kotiintuloajoilla varmistan, että asiat ovat hyvin, kun menen nukkumaan, Manninen, itsekin teinien äiti, kertoo.

Nuorelle kotiintuloajat saattavat näyttää kyttäämiseltä ja vapauden rajoittamiselta. Siksi nuoren kanssa kannattaa keskustella rauhallisesti siitä, miksi hänen vapauttaan rajoitetaan. Manninen myös kertoo itse lapsilleen aina, milloin on tulossa kotiin tai jos myöhästyy ilmoittamastaan ajasta.

– Se on molemminpuolista välittämistä, jonka avulla kerromme, että olemme toisillemme tärkeitä ja haluamme, että toinen on turvassa.

Erityisen tärkeää on opettaa nuorelle, että jos hän myöhästyy jostain syystä kotiintuloajasta, niin hän ilmoittaisi. Sillä tavalla nuoren ja vanhemman välillä säilyy luottamus.

Välillä luottamus kuitenkin menee, jos nuori ei noudata kotiintuloaikoja eikä myöskään ilmoita asiasta. Milloin asiasta kannattaa keskustella?

– Ei ainakaan yöllä, kun nuori tulee kotiin, Manninen puuskahtaa.

– Mutta seuraavana päivänä tulisi keskustella jälleen siitä, miksi vanhemmalle on tärkeää, että nuori ilmoittaa.

Toisinaan kotiintuloaikojen noudattamatta jättäminen on silkkaa uhmaamista ja henkisen keskisormen näyttämistä vanhemmille. Mutta joskus nuori haluaa näyttää sillä, miltä hänestä tuntui, kun vanhemmat olivat pois. Omalla käytöksellään nuori haluaa osoittaa vanhemmalle, mitä hän on joutunut kestämään silloin, kun oli esimerkiksi todella pitkät päiväkotipäivät, vanhempi oli usein työmatkoilla tai harrasti paljon.

Toisinaan nuorella on ihan viaton syy kotiintuloajoista myöhästymiseen.

– Teinin aivoissa äidin ääni ei ole enää päällimmäisenä, ja kellonaika saattaa vain unohtua, Manninen kuvailee.

Lue myös: Miksi teinin käytös tuntuu välillä lähes järjenvastaiselta? Nuoren aivoissa tapahtuu valtava myllerrys, joka selittää paljon

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X