Erikoinen syömishäiriö ARFID voi saada jopa pelkäämään ruokaa − Asiantuntija kertoo, mistä on kyse
Jos lapsi suorastaan inhoaa ruokaa, voi kyseessä joskus olla syömishäiriö, joka tunnetaan huonosti.
Ruoka ei kiinnosta, se ällöttää tai jopa pelottaa. Joskus kyseessä saattaa olla vielä melko huonosti tunnettu syömishäiriö ARFID.
Lyhenne ARFID tulee englannin kielen sanoista Avoidant Restrictive Food Intake Disorder. Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa välttelevän ja rajoittavan syömisen häiriötä – joskus ARFID:ia sairastava voi nimittäin syödä vain muutamia ruoka-aineita, esimerkiksi ranskalaisia ja nugetteja.
Oireilua saattaa olla kaikenikäisillä, mutta tyypillisesti ARFID alkaa jo lapsuudessa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikki valikoiva, hidas tai huono syöminen ole merkki syömishäiriöstä. Erityisesti pikkulapsille edellä mainitut ruokailutavat ovat tyypillisiä ja usein ohimenevä vaihe.
− Jos lapsen kasvu ja kehitys viivästyvät valikoivan syömisen takia, on syytä huolestua ja ottaa asia puheeksi neuvolassa, Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä painottaa.
Toisin kuin monissa muissa tunnetuimmissa syömishäiriöissä, ARFID ei liity yleensä lihomisen pelkoon tai kehosuhteen haasteisiin, vaan itse syömistapahtumaan.
− Sitä sairastavan mielestä tietyt ruuat saattavat tuntua suussa epämiellyttäviltä, jolloin oireilun taustalla on aistiyliherkkyyttä ja valikoivuutta, Mikkilä kertoo.
Toisaalta ARFID:in taustalla voi olla myös pelko. Esimerkiksi jos on joskus meinannut tukehtua ruokaan tai saanut siitä allergisen reaktion, voi alkaa pelätä, että se toistuu. Mikkilän mukaan ARFID voi ilmetä myös niin, ettei synnynnäisesti tunne nälkää, tai ei vain yksinkertaisesti pidä ruokaa tärkeänä asiana.
Arjessa ARFID voi näkyä hankaluutena syödä muiden ihmisten kanssa tai kodin ulkopuolella. Voi myös olla, että jotkut äänet, väärä lautanen, väärin pilkotut ruuat häiritsevät, tai tietyn väriset ruuat eivät kelpaa. Joidenkin ruokien luontainen rakenne voi myös tuntua hankalalta.
Luultua yleisempää?
Duodecimin tuoreen artikkelin mukaan ARFID:iin liittyy merkittävä periytyvä alttius. Valikoiva syöminen liittyy useimmiten aistiyliherkkyyteen ja yksilöllisiin kehityksellisiin erityispiirteisiin kuten autismiin tai muihin neuropsykiatrisiin haasteisiin.
On kuitenkin hyvä huomioida, ettei kaikilla ARFID:ia sairastavilla kuitenkaan ole nepsy-oireilua. Onkin epäilty, että ARFID:lle tyypillinen oireilu on melko yleistä.
− Tutkimusten mukaan ARFID:ia sairastaa noin 1 prosentti väestöstä, mutta todennäköisesti se on paljon yleisempää, Mikkilä sanoo.
Syömishäiriön tunnistaminen ja hoitaminen on ollut haastavaa, sillä ARFID ei vielä ole Suomen diagnoosijärjestelmässä, eikä sairautta myöskään ole löytynyt Käypä hoito -suosituksista. Nyt sitä sairastaville on kuitenkin luvassa helpotusta, sillä ARFID on lisätty uusiin syksyllä julkaistaviin Käypä hoito -suosituksiin.
− Viime vuosina ARFID:sta on alettu puhua, ja sitä on tutkittu enemmän. Erityisen paljon yhteydenottoja tulee kasvattajilta. Halu ymmärtää ja kohdella ARFID:ia sairastavaa lasta oikein, on suuri.
Vanhemman toiminnalla on väliä
ARFID:ia sairastavan lapsen vanhemman on tärkeää suhtautua sekä lapseen että itseensä myötätuntoisesti. Lasta ei saa koskaan pakottaa syömään, sillä se vain aiheuttaa lisää ongelmia. Myöskään syyllistäminen tai syömisen kommentointi ei ole järkevää, sillä se vain kasvattaa syömiseen liittyvää jännitettä. Lapsi ei ole tahallaan nirso, hän ei vain pysty syömään.
− Lähtökohtaisesti aina kannattaa luotaa lapsen omiin nälkä- ja kyläisyysviesteihin, ja antaa hänen valita itse, mitä hän syö, Mikkilä neuvoo.
Paineita ei kannata ottaa edes siitä, jos lapsen päivällinen eilen ja tänään sisälsi pelkkiä karkkeja.
− Joskus karkit voivat pelastaa päivän, ja olla se, joka turvaa lapsen hengissä pysymisen. Karkitkin ovat joskus parempi vaihtoehto kuin se, ettei oikeasti syö mitään, Mikkilä muistuttaa.
Jottei lapsen ruokavalio yksipuolistuisi pitkällä aikavälillä liikaa ja tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saannin voisi turvata, kannattaa ruokailutottumuksia pyrkiä laajentamaan. Jonakin päivänä esimerkiksi jugurtti saattaakin olla ARFID-lapsen mielestä ihan hyvä juttu, vaikka se toisena päivänä ei olisi mennyt millään alas.
− Monipuolistamista voi tukea myös ottamalla ruokaa ensimmäisen päivän lautaselle ilman painetta syödä sitä, seuraavana päivän voi hieman koskea ja kolmantena maistaa. Kannattaa myös opettaa, että ruualla saa leikkiä: ruokaan saa tutustua kaikilla aisteilla ja tutkia, miltä se näyttää, tuoksuu, kuulostaa ja tuntuu. Näin syömisestä tulee vähemmän pelottavaa, Mikkilä neuvoo.
Jos liian yksipuoliset ruokailutottumukset huolestuttavat, on hyvä ottaa yhteyttä ravitsemusterapeuttiin. Ravitsemusterapeutti auttaa laajentamaan ruokavaliota ja arvioi tarvittaessa, tarvitaanko täydennysravintovalmisteita, jotta voidaan varmistaa lapsen normaali kasvu ja kehitys. Myös toiminta- ja puheterapeutit osaavat auttaa, jos ongelmakohta on ruokailutapahtumassa itsessään.
− Apua on saatavilla, jotta ARFID:ia oppisi ymmärtämään ja sen kanssa oppisi toimimaan niin, että se häiritsee mahdollisimman vähän arkea ja elämää, Katri Mikkilä lohduttaa.
Lue myös: Saaran neljästä lapsesta jokaisella on ARFID: ”Meille sanottiin, että hoitakaa kotona”
Lue myös: ”Ruokaa on pakko ainakin maistaa” – Asiantuntija kertoo, miksi vanha uskomus voi johtaa ongelmiin
Jaa oma kokemuksesi