Elli, 7, oli sosiaalinen tyttö, mutta sitten kaikki muuttui – Yhä kummallisemmaksi muuttunut käytös sai lopulta yllättävän yksinkertaisen selityksen
Elli sai pihaleikeistä ihoonsa punkin. Sen ei lääkärin mukaan pitänyt olla vaarallista, mutta pian tytön oudot oireet saivat vanhemmat ymmälleen.
Kaksi vuotta sitten elokuisena aamuna Minna harjasi tyttärensä Ellin hiuksia ja oli aikeissa tehdä hänelle letin.
– Olin jo tehnyt lettiä pitkälle, kun huomasin vasemman korvan takana omituisen pikkuruisen patin. Tarkemmin tutkittaessa sieltä löytyi punkki.
Edeltävänä iltana Elli oli ollut ulkona leikkimässä naapurin tytön kanssa.
– Illalla olimme käyneet saunassa, pesin itse Ellin hiukset ja harjasin ne pesun jälkeen. Punkkia ei silloin näkynyt tai tuntunut. Kun punkki havaittiin, se oli todella kovin kiinni, eikä irronnut kokonaisena. Netistä löytyvien ohjeiden mukaan tästä ei pitänyt olla haittaa, sillä loppupalojen pitäisi tulla itsestään ulos.
Minna soitti sairaalaan ja sai ohjeeksi seurata, muodostuuko iholle purema-alueen kohdalle rinkulaa. Sitä ei koskaan ilmestynyt.
Kaikki vaikutti aluksi olevan hyvin. Elli oli juuri aloittanut ensimmäisen luokan ja oli innokas koululainen.
– Ensimmäisen viikon saatoin ja hain hänet kävellen koulusta. Elli oli aina erittäin hyvällä tuulella ja koulussa kaikki sujui hyvin, sanoo Minna.
Outoja oireita
Noin kolme viikkoa myöhemmin Ellille alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tulla outoja oireita.
– Elli oli aamuisin väsyneen oloinen ja itkuinen. Itkuisuudelle ei kuitenkaan ollut hänen mukaansa mitään syytä. Kuulin Ellin myös nyyhkyttävän unissaan öisin. Juttelin hänen kanssaan asiasta, mutta Elli vakuutti kaiken olevan kunnossa.
Minna ja hänen puolisonsa Ossi olivat todella huolissaan tilanteesta. Heille heräsi erilaisia pelkoja siitä, mitä kamalaa on voinut sattua.
– Elli oli vasta alkanut kulkemaan yksin koulumatkoja, ja vaikka pystymme seuraamaan Ellin puhelimen käyttöä, ei aina silti voi täysin luottaa siihen, mitä puhelimesta lapselle näkyy.
Kouluun ja harrastuksiin Elli halusi mennä, ja kertoi niissä olevan myös kavereita. Kotona hän kuitenkin vietti paljon aikaa huoneessaan. Vanhempien mukaan Elli vetäytyi ennemmin omiin oloihinsa kuin lähti kavereidensa kanssa leikkimään tai muihin kivoihin juttuihin.
– Tämä ei ollut hänelle yhtään tyypillistä ja siksi huoli vain kasvoi entisestään. Myös sukulaiset ja tuttavat näkivät, ettei Elli ollut oma itsensä, kun hän vetäytyi omiin oloihinsa tai vain makoili hereillä sängyllä.
Kysyttäessä Elli ei osannut selittää, miksei halunnut olla kavereidensa kanssa. Hän vakuutteli vanhemmilleen, että kaikki on hyvin.
Ellin elämässä oli myös tapahtunut hiljattain suuria muutoksia, kun perheeseen oli syntynyt kaksosvauvat vain puolta vuotta aiemmin. Elli kuitenkin ilmoitti tiukasti, ettei muutos johtunut vauvoista.
– Tätä emme vanhempinakaan osanneet epäillä, sillä vauvat olivat ainoat, keiden kanssa Elli halusi viettää aikaa. Kouluun siirtyminenkään ei tuntunut todennäköiseltä syyltä, sillä koulunkäynti oli 5-vuotiaana lukemaan oppineelle tyttärellemme helppoa.
Kohti lääkäriä
Minna ja Ossi päättivät, että apua on lähdettävä hakemaan. Mutta millaista ja mistä? Elli ei oikeastaan ollut kipeä. Ainut oire oli muuttunut luonne.
– Vietin yöt googlettaen mikä Ellillä voisi olla ja millaisia aputahoja paikkakunnallamme on. Eniten tietoa etsin varmasti siitä, mitä punkin purema voi aiheuttaa lapselle, ja mitä oireita puremasta voi tulla. Mistään ei kuitenkaan tullut vastaan samoja oireita kuin Ellillä. Olin enemmän kuin neuvoton, Minna kertoo.
Kun Ellin alakuloisuutta oli jatkunut noin viikon verran, kun Minna varasi ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, lasten erikoislääkäriltä. Aika meni muutaman päivän päähän.
– Edellisenä päivänä ennen lääkärille menoa Elli valitteli vielä niskakipua ja hetkellistä kipua kaulan imusolmukkeessa, mutta se meni kuitenkin nopeasti ohi, muistelee Minna.
Hän kertoi lääkärille punkista, mutta lääkäri rajasi sen heti pois, sillä puremasta oli kulunut niin kauan aikaa, eikä purema-alueen ympärille ollut koskaan ilmestynyt rinkulaa.
Lääkäri teki tutkimukset ja totesi Ellin olevan muutoin hyvävointinen. Niska ja imusolmukkeet tutkittiin.
– Lääkärin mielestä Ellin hartian seutu oli jumissa, ja tämän vuoksi kävimme paljon läpi nukkumisasentoja. Ellillä on sängyssä pehmoleluja, ja ohjeistus oli ottaa ne pois. Elli kuitenkin kertoi lääkärille nukkuvansa hyvin. Kaksosten yölliset huudot eivät herättäneet häntä, ja yöunen määräkin oli hyvä, muistelee Minna.
Lääkäri neuvoi myös vähentämään ruutuajan käyttöä, vaikka se oli jo hyvin maltillista.
– Olemme tarkkoja ruutuajasta, ja todellisuudessa Elli ei paljoa televisiota katsonut, ja kännykässäkin on päiväkohtainen rajoitus, mikä harvemmin hänellä edes täyttyy.
Lisäksi lääkäri kyseli kaverisuhteista, ja kehotti seuraamaan myös vatsan toimintaa. Näissä ei kuitenkaan Ellin mukaan ollut mitään ongelmia.
– Lääkäri kyseli oikeastaan paljon kaikkea samaa, mitä olin Elliltä itsekin kysellyt, Minna toteaa.
Lääkäri määräsi Ellin parin päivän kuluttua tehtäviin verikokeisiin, mutta niihin Elli ei todellisuudessa koskaan ehtinyt menemään.
Vointi huononi yllättäen
Pian lääkärikäynnin jälkeen, kuukausi punkin puremasta, Elli oli isänsä kyydissä matkalla harrastukseensa. Matkalla Elli alkoi valitella kummallisen tuntuista ylähuultaan. Hän ei saanut liikuteltua toisen puolen huulta lainkaan.
– Kun Ossi soitti minulle ja kertoi Ellin oireesta, olin jo hyvin varma borrelioosista, sillä olin jo aiemmin lukenut sen olevan selkeä merkki. Veimme Ellin heti päivystykseen, Minna kertoo.
Paikallisessa terveyskeskuksessa Ellillä todettiin kasvohermohalvauksen oireet silmän, nenän ja suun seudulla oikealla puolella. Hänet päätettiin lähettää päivystysarvioon Turun yliopistolliseen keskussairaalaan.
– Turussa kysyttiin heti, onko Ellillä ollut punkkia. Lääkäri kertoi, että Ellin alakuloinen oireilu oli tyypillistä borrelioosioireilua, Minna kertoo.
Lopulta borrelioosi todettiin selkäydinnäytteestä. Minnan mukaan suurin tunne oli huojennus, vaikka diagnoosi tuntuikin kamalalta.
Tarkemmin ottaen kyseessä oli neuroborrelioosi, mikä on punkkien levittämän borrelioosin keskushermostoon levinnyt muoto. Borrelioosipotilaista noin kymmenellä prosentilla on neuroborrelioosi.
– Saimme vihdoin selvyyden mikä Ellillä on ollut. Myös oikea lääkitys voitiin aloittaa. Tietysti harmitti myös, että apua ei saatu jo aiemmin.
Lääkitys muutti kaiken
Ellille aloitettiin kahden viikon mittainen antibioottikuuri. Ikänsä puolesta Elli oli liian nuori kyseiseen lääkkeeseen, mutta muita lääkevaihtoehtoja ei ollut. Lääkettä määrätessään lääkäri varoitti mahdollisista haittavaikutuksista hampaisiin.
– Ellillä on vielä suuremmaksi osaksi suussaan maitohampaat, ja vaikutus olisi sitten pysyvissä rautahampaissa, joten tämä asiaa selvinnee kokonaisuudessaan vasta myöhemmin, Minna toteaa.
Antibiootti aiheutti Ellille todella voimakasta pahoinvointia, minkä vuoksi hänelle määrättiin myös pahoinvointilääkkeet.
– Pahoinvointi oli ensimmäisinä päivinä niin voimakasta, että sairaalassa oli lähete lastenosastolle valmiina, mikäli olisi tarvinnut siirtyä suonensisäiseen lääkitykseen. Olo alkoi onneksi viikon jälkeen helpottamaan eikä Ellin tarvinnut lähteä osastohoitoon, muistelee Minna.
Lääkekuurin ajan Elli oli poissa koulusta. Kun lääkitys oli kokonaan saatu, vointi koheni nopeasti.
– Psyykkinen oireilu loppui heti lääkityksen alkaessa vaikuttaa. Elli oli taas iloinen oma itsensä, joka halusi viettää aikaa kavereiden ja perheensä kanssa.
Halvausoireet kasvoissa alkoivat helpottaa pikkuhiljaa.
– Marras-joulukuussa otetuissa valokuvissa ei enää halvausta näe. Silloin oli viimeinen tarkastuskäynti. Pientä eroavaisuutta kasvojen puolissa Elli kuitenkin huomasi vielä seuraavan vuoden keväällä itsekin.
Vanhemmat olivat tyytyväisiä, että apua lopulta saatiin, vaikka tilanteen pitikin edetä kasvohalvaukseen asti.
– Ensimmäiselle lääkärille laitoin sähköpostia Ellin diagnoosin varmistuttua. Halusin hänen saavan tiedon senkin vuoksi, jos joku toinen huolestunut äiti vie lapsensa samojen oireiden vuoksi lääkäriin. Erityisesti, jos punkki on purrut, voisi tämä lapsi saada aiemmin apua, sanoo Minna.
Ellille ei jäänyt neuroborrelioosista oireilua.
– Tietysti borrelioosin sairastaminen täytyy muistaa kertoa, jos joskus myöhemmin tulee joitain oireita, koska valitettavasti borrelioosin seurauksia voi ilmaantua vasta paljon myöhemmin aikuisiällä, sanoo Minna.
Oireet yllättivät
Itkuisuutta, omaan huoneeseen vetäytymistä, väsymystä, ja lopulta myös kasvohermohalvaus.
Minna ja Ossi yllättyivät siitä, miten kirjavat ja erikoiset punkin pureman oireet voivat olla.
– Oireilu voi olla aluksi joskus ihan niinkin pientä, ettei halua lähteä parhaan kaverin kanssa leikkimään. Hämmentävää oli myös se, että Ellin tapauksessa punkin pureman ympärille ei koskaan ilmestynyt punoitusta tai rinkulaa.
Minna ja Ossi tekevät nykyään punkkitarkastukset entistä huolellisemmin.
– Punkkeja voi olla missä vain. Asumme taajama-alueella, missä pihat ovat hyvin hoidettuja ja nurmikot pidetään lyhyinä. Täältä punkki Ellille kuitenkin tuli, joten kyllä vähintään pikainen silmäys tulee tehtyä, vaikka vain omalla pihalla olisi ollut.
Minna ja Ossi eivät halua lietsoa pelkoa punkkeja kohtaan, mutta heidän mukaansa niiden vaarat on hyvä pitää mielessä.
– Jos punkki on purrut, mutta punoitusta tai rinkulaa ei ilmesty, kannattaa lasta silti seurata punkin puremaa silmällä pitäen ja viedä herkästi lääkäriin, mikäli omituiset oireet alkavat.
Ellin ja hänen vanhempiensa nimet on muutettu, koska jutussa käsitellään lapsen yksityisiä terveystietoja. Heidän todellinen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Lue myös: Se ei ollutkaan tavallista flunssaa – Oudot oireet ajoivat Annan 7-vuotiaan tyttären sänkypotilaaksi
Jaa oma kokemuksesi