Täin muna saattaa sekoittua hilseeseen – näin tunnistat saivareet ja tiedät, onko täihoito tarpeen
Ennen täihoidon aloittamista on hyvä varmistua siitä, mistä päänahan kutina johtuu.
Täin muna eli saivare voi olla vaikea tunnistaa. Kaksplus selvitti, miten saivareet erottaa esimerkiksi hilseestä. Nämä ohjeet luettuasi tiedät, onko täihoito tarpeen.
Lue myös: Lääkäri kertoo kaiken, mitä täiden häätämisestä tulisi tietää
Minkä näköinen on saivare?
Yksittäinen saivare on niin pieni, että se voi olla vaikea erottaa. Kun tarkistat hiuksia, kannattaa mennä hyvin valaistuun tilaan ja ottaa avuksi täikampa. Yleensä täit näkyvät tummina pisteinä vaaleissa hiuksissa paremmin kuin tummissa, kun taas täin munat erottuvat paremmin tummasta tukasta.
Kun täin munan sisällä kasvaa vielä täi, se on väriltään rusehtava. Täin kuoriutuessa munan väri muuttuu vaaleammaksi ja läpinäkyvämmäksi.
Yleensä täin munat eli saivareet ovat väriltään valkoisia tai vaaleankellertäviä. Muodoltaan ne ovat soikeita ja muistuttavat mannaryynejä.
Useimmiten saivareita voi löytää korvien takaa ja niskasta, joten nämä alueet kannattaa syynätä erityisen huolellisesti. Joskus täin munia löytyy myös ripsistä ja kulmakarvoista.
Munasta kuoriutuva päätäi kehittyy aikuiseksi noin viikossa.
Mistä tiedän, onko kyseessä täin muna vai hilse?
Saivareet eli täin munat saattavat muistuttaa hilsettä. Täiden lisäksi kuivuus voi aiheuttaa päänahan kutinaa, joten ennen täihoidon tekemistä on hyvä varmistua kutinan syystä. Tämä ei vaadi lääkärikäyntiä, vaan ohutpiikkinen täikampa riittää.
Toisin kuin hilse, saivare on tiukasti kiinni hiuksissa. Jos hiuksissa oleva materiaali liikkuu kevyesti ja helposti, kyseessä on todennäköisesti hilse.
Miten saivareet saa pois?
Jos päästä löytyy yksikin täin muna tai elävä täi, on syytä tehdä täihoito. Saivare on vahva ja vedenkestävä, joten täin munia ei saa poistettua ainoastaan pesemällä hiuksia vedellä tai tavallisella shampoolla.
Täilöydöksen jälkeen hiukset pestään apteekista saatavalla täishampoolla tai niihin levitetään päätäiden poistoon tarkoitettua liuosta. Osa tuotteista tehoaa myös saivareisiin.
Shampoohoidon lisäksi tärkeä osa hoitoa on tavallista kampaa tiheämpi täikampa. Kampaan jäävät kiinni saivareet, munien kuoret sekä elävät ja kuolleet täit.
Täikammalla kampaamista kannattaa jatkaa noin 2-3 päivän välein kahden viikon ajan tartunnan huomaamisesta, jotta saivareista pääsee varmasti eroon.
Kampa kannattaa pyyhkiä paperiin jokaisen vedon jälkeen, jotta sen mukana irronneet munat eivät kulkeudu takaisin hiuksiin.
Mistä tietää onko täin muna kuollut?
Saivareet ovat hiuksissa kiinni kuin liimautuneina. Tyhjät ja kuolleetkin saivareet jäävät helposti kiinni hiuksiin.
Täihoidon jälkeen ei voi paljaalla silmällä erottaa, onko täin muna elävä vai kuollut. Siksi saivareet kammataan pois täikammalla tai nypitään hiuksista muilla tavoin pois. Halutessaan täin munat voi myös leikata pois hius kerrallaan, mutta tämä on työlästä.
Jos hiuksiin on täihoidon jälkeen jäänyt eläviä saivareita, ne kuoriutuvat noin 8–10 päivässä. Siksi täihoito uusitaan yleensä noin viikon tai puolentoista viikon kuluessa ensimmäisestä.
Voiko päässä olla vain saivareita mutta ei täitä?
Päätäi liikkuu päästä toiseen ja aiheuttaa siten tartuntaketjun. Yleensä täit eivät putoa pois päästä, sillä ne tarvitsevat ravinnokseen verta.
On kuitenkin mahdollista löytää hiuksista vain saivareita, mutta ei täitä. Elävät täit liikkuvat hiusten joukossa hyvin vikkelästi, joten niitä voi olla hyvin hankala erottaa. Saivareet ovat kuitenkin selvä merkki tartunnasta.
Voiko saivareet tappaa saunomalla?
Täin munat kuolevat, jos niitä saunottaa yli 80 asteessa parin tunnin ajan. Tämä pätee kuitenkin vain vaatteisiin ja muihin tekstiileihin. Lyhytaikainen saunominen ei riitä tappamaan täitä tai saivareita hiuksista, sillä päänahan hikoilu toimii lämmönsäätelijänä ja laskee hiuspohjan lämpötilaa.
Paras vaihtoehto saivareiden kukistamiseen onkin asianmukainen täihoito.
Lue myös: Lääkäri kertoo kaiken, mitä täiden häätämisestä tulisi tietää
Anna.fi: Päänahan oireilu voi johtua niin kuivuudesta, tulehduksesta kuin herkistymisestäkin
Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyskirjasto, Yliopiston apteekki
Jaa oma kokemuksesi