Täytyykö lasta estää syömästä lunta? Tätä mieltä on ympäristöhygienian asiantuntija
Kysyimme ympäristöhygienian asiantuntijalta, kuinka pahasta lumen mussuttaminen on.
Kun saapuu lumisena talvipäivänä päiväkodin pihalla lasten ulkoiluaikaan, käy nopeasti selväksi, mikä on yksi päivän suosituimmista suuhunpantavista. Moni pieni lapsi kantaa mukanaan lumikokkaretta ja saattaa myös haukata sitä, kun kuvittelee aikuisen silmän välttävän.
Luultavasti lähes kaikki lapset ovat jossain vaiheessa elämäänsä maistaneet lunta. Onhan se olomuodoltaan houkuttelevan viileää ja raikasta, vaikka ei ihan jäätelön veroista.
Voiko lasten antaa huoletta syödä lunta, kun he sitä kuitenkin tekevät? Kaksplus kysyi asiaa ympäristöhygienian dosentilta Rauni Kivistöltä.
Lumen syöminen ei tee hyvää
”Äkkiseltään sanoisin, että lunta ei kannata syödä johtuen mikrobiologisista infektioriskeistä, jotka voivat olla peräisin koirien, kissojen ja luonnonvaraisten lintujen tai eläinten ulosteesta, virtsasta tai muista eritteistä.
Sadevesissä, mistä lumikin siis muodostuu, on myös todettu sisältävän muun muassa kemiallisia PFAS-yhdisteitä yli juomavedelle suositeltujen raja-arvojen. Mitään akuuttia myrkytysvaaraa pienen lumimäärän syömisellä ei toki näiden kemikaalien suhteen liene olemassa.
Paikalliset saastumistapaukset, kuten rotanmyrkky, bensiini, öljy, raskasmetallit tai muut sellaiset liikenteen ja teollisuuden päästöt ovat sitten oma erillinen lukunsa.”
Virukset ja bakteerit säilyvät kylmässä
Toisinaan kuulee puhuttavan, että virukset tai bakteerit kuolisivat pakkasessa. Näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin kylmä säilöö niitä.
Siksi on mahdollista, että lunta syömällä voi myös altistua tutuille taudinaiheuttajille, kuten vaikkapa noro- ja rotavirukselle.
Lapselle kannattaa kertoa ikätasoisesti, mikä haittoja lumen syömisellä voi olla. Lapset saattavat kuitenkin kiellosta huolimatta maistella lunta. Niinpä vanhempi voi lohduttaa itseään sillä, että liian hygieeniset olosuhteetkaan eivät ole lapsen kasvulle hyväksi.
Jaa oma kokemuksesi