Anna: Sinikka-siskon kuoltua Tiina Nopola pohti, pystyisikö hän enää jatkamaan suosittuja lastenkirjasarjoja – sitten työpariksi ryhtyi tytär Emma
”Sinikka olisi onnellinen siitä, että jatkamme hänen elämäntyötään yhdessä”, sanoo Tiina Nopola. Hän ajattelee edesmennyttä siskoaan päivittäin.
Tiina Nopola teki siskonsa Sinikka Nopolan kanssa lastenkirjoja yli kolmekymmentä vuotta. Heidän mielikuvituksestaan kumpusivat rakastetut Risto Räppääjä– ja Heinähattu ja Vilttitossu -sarjat, jotka kuuluvat suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikkoihin.
Kirjailijasiskoksilla oli tapana työstää tarinoita vierekkäin sohvalla. He puhuivat tarinaa ääneen ja Tiinan mukaan miettivät jokaisen pilkunkin paikan yhdessä.
Anna-lehden tuoreessa yhteishaastattelussa Tiina ja hänen tyttärensä Emma Nopola muistelevat erästä kertaa, kun Emma tarkkaili äitinsä ja tätinsä työskentelyä. Silloin Sinikka oli kysynyt Emmalta: ”Tuleeko sinustakin isona kirjailija?”
– Ei, parahdin. Olisi kauheaa istua samat vaatteet päällä päivästä toiseen. Äidillä ja Sinikalla oli aina verkkarit jalassa ja hiukset pystyssä. En halunnut ollut kotona töissä vaan mennä kaupungille toimistolle mageissa vaatteissa, Emma muistelee.
Tätä nykyä Emma, 28, työskentelee Lontoossa brändäys- ja designtoimistossa. Annassa Emma toteaa, että vastoin odotuksiaan hän nykyisin nauttii etätöiden tekemisestä omalla sohvalla. Hän tai Tiina-äiti eivät kuitenkaan osanneet arvata, että myös kirjailijuus tulisi osaksi Emman uraa.
Äidin ja tyttären yhteistyö
Sinikka Nopola menehtyi syöpään tammikuussa 2021. Hän oli kuollessaan 67-vuotias.
Emma Nopola toteaa Annassa äitinsä miettineen, pystyisikö enää jatkamaan yhteisten töiden tekoa Sinikan kuoltua. Keskeneräiset työt jäivät pitkäksi aikaa sikseen.
– Kävi kuitenkin niin, että äiti tuntee Sinikan läheisyyden, kun uppoutuu yhteisten kirjojen maailmaan.
Tiina puolestaan kertoo lapsilukijoilta saamistaan yhteydenotoista, joissa ilmaistiin huoli kirjasarjojen jatkumisesta. Lapset lähettivät Tiinalle jopa ideoita tuleviin tarinoihin sekä piirustuksia, jotka esittivät häntä ja Sinikkaa.
Tiina ja Emma ryhtyivät jatkamaan kirjasarjojen tekoa kaksin. Alun perin yhteistyö ei ollut käynyt kummankaan mielessä. Tiina oli ollut varma, että he vain riitelisivät, mutta toisin kävi.
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Emma oli jollain tavalla vaikuttanut rakastettujen lastenkirjojen tekoon. Jotkin aiemmissa teoksissa kuvatut edesottamukset ovat tarinoita Emman lapsuudesta. Lisäksi Emma ystävineen on aikanaan tutustuttanut äitinsä ja tätinsä nuorisoslangin saloihin, jotta kirjojen henkilöhahmojen puhe kuulostaisi uskottavalta.
Siskoa yhä kaivaten
Annan haastattelussa Emma sanoo olevan ihanaa, että he voivat yhdessä jatkaa Tiinan ja Sinikan rakentamia tarinoita. Myös Sinikan poika Matias osallistuu työhön sanoittamalla Risto Räppääjän kappaleet.
– Mutta ei meistä kukaan voi eikä halua korvata Sinikkaa, Emma toteaa.
Tiina kuvailee, että pahin suru on muuttunut kolmessa vuodessa kevyemmäksi kantaa. Hän ajattelee siskoaan päivittäin, mutta kuvailee, ettei suru ole enää yhtä musertavaa. Yhteisen työn myötä ilo on palannut elämään.
– Sinikka olisi onnellinen siitä, että jatkamme hänen elämäntyötään yhdessä.
Miten Emma Nopola suhtautui lähisukulaistensa kuuluisuuteen nuorena? Millaisia yhteisiä muistoja Tiinalla ja Emmalla on Sinikasta? Entä miten äiti ja tytär päätyivät aloittamaan yhteistyön? Lue koko juttu Annan uusimmasta numerosta tai verkosta anna.fi!
Jaa oma kokemuksesi