Suurperheen yksinhuoltaja Miia osti vuodessa 10 sijoitusasuntoa, joita hän remontoi välillä lastenkin kanssa – kaiken takana on supervoima, joka tekee elämästä joskus hankalaa
Innokas asuntosijoittaminen on tarjonnut Miialle hänen kaipaamaansa vaihtelua. Sen ansiosta hän malttoi asettua lapsineen asumaan pysyvästi vanhaan hirsitaloon.
Kun Miia Roukala, 33, remontoi yhtä kymmenestä sijoitusasunnostaan, on mukana aina yksi tai useampi hänen neljästä lapsestaan.
– Koko katras ei tule kerralla remonttiavuksi. Osa on esimerkiksi mummolassa sillä aikaa, kun olemme remonttikohteessa.
Miia on kolmen lapsen yksinhuoltaja. Yksi hänen lapsistaan asuu isällään mutta käy Miian luona säännöllisesti.
Viimeksi mukana remontoimassa on ollut 13-vuotias esikoinen, joka tienaa taskurahaa auttamalla äitiään remontissa esimerkiksi poistamalla tapetteja ja maalaamalla.
Myös perheen pienin, 5-vuotias, osallistuu kaikkeen, mihin vain saa äidin luvan.
– Hän siivoaa mielellään ja esimerkiksi näyttää valoa minulle.
Mikään pakko lasten ei ole osallistua, Miia painottaa. Kaikkia Miian lapsia remontointi ei sytytä.
Siihen Miian katras on kuitenkin tottunut, että äidillä on aina remontti meneillään. He myös ovat tottuneet kulkemaan äitinsä mukana pankissa, asuntokaupoilla, yhtiökokouksissa ja Ikeassa.
Remonttia vauva kainalossa
Kun Miia sai esikoisensa vuonna 2010, hän päätti remontoida silloista asuntoaan mieleisekseen äitiysloman aikana. Takana oli jo kokemusta pintaremontista.
Miia oli ostanut oman asunnon heti valmistuttuaan 19-vuotiaana vuonna 2009 ja laittanut sitä mieleisekseen.
Siitä lähtien Miia on muuttanut niin monta kertaa, että ei edes muista, montako kotia hänellä ja lapsilla on tarkalleen ottaen ollut. Hän on myös remontoinut jokaista asuntoaan.
Miia kiinnostui remontoinnista jo lapsena. Hän muistaa hakeutuneensa 10-vuotiaana television eteen aina, kun Remontti-Reiskan juontama Joka kodin asuntomarkkinat pyöri televisiossa. Ohjelman loppuosassa esiteltiin asuntomarkkinoiden tilannetta. Miia katsoi ja kuunteli tarkasti myös ohjelman viimeiset minuutit.
Kolmannen äitiyslomansa jälkeen Miia päätyi opiskelemaan hienopuusepän tutkintoa. Opiskelusta hän sai varmuutta muun muassa sirkkelin käyttöön. Antoisista opiskeluvuosista on yhä muistuttamassa keittiön nurkassa Miian koulussa tekemä lasivitriini.
Hienopuusepäksi Miia ei kuitenkaan halunnut ryhtyä, sillä hän ei usko pystyvänsä elättämään niin lapsiaan. Sen sijaan hän työllistyi vaikeasti kehitysvammaisten hoitajaksi.
Oma koti on ikuisuuskohde
Vuosi sitten, keväällä 2022, Miia päätti kokeilla asuntosijoittamista remontointitaitojaan hyödyntämällä. Oli hän sitä ennenkin toiminut vuokranantajana.
Nyt Miia kuitenkin päätti lähteä kokeilemaan, josko halvalla ostettuja, huonokuntoisia asuntoja sopisi remontoida haluttaviksi vuokrakodeiksi.
Miia asetti itselleen selkeän tavoitteen. Kahden vuoden kuluttua hänellä olisi vuokralla kymmenen edullisesti hankittua asuntoa, jotka hän itse on kunnostanut.
Nyt asuntoja on ympäri Suomen: Muun muassa Kokkolassa, Porissa, Lahdessa Varkaudessa, Enossa ja Helsingissä. Vantaalle on juuri valmistumassa Miian ostama uudiskohde.
”Minulta oli kerran lapsi hukassa, mutta kyläläiset tiesivät kertoa, että hän oli mennyt ystävälleen leikkimään.”
Asuntosijoittamiseen keskittymisen vuoksi Miia ei kuitenkaan ole halunnut luopua päivätyöstään hoitajana. Hänen työaikansa on toistaiseksi 75-prosenttinen, jotta vapaapäivinä on muun muassa aikaa hoitaa asuntoihin liittyviä asioita.
– Nautin työstäni. Tuntuu, että se on jopa lomaa kotona olemiseen verrattuna.
Miian nykyinen koti sijaitsee Kokkolan lähellä Kruunupyyssä, vanhassa 84-neliöisessä hirsitalossa, jonka pihapiiri on suojeltu.
Lapset käyvät ruotsinkielistä päiväkotia ja koulua, jotka ovat lähellä.
Miia kokeili asua lasten kanssa hetken Kokkolassa ja hirsikoti oli sen aikaa vuokralla. Innokas ostajakin olisi löytynyt, mutta Miia päätti palata lapsineen takaisin.
– Täällä on turvallinen kyläyhteisö. Minulta oli kerran lapsi hukassa, mutta kyläläiset tiesivät kertoa, että hän oli mennyt ystävälleen leikkimään.
Myös pienet luokkakoot saivat palaamaan Kruunupyyhyn.
Himoremontoijan oma koti on ikuisuuskohde, jota Miia laittaa aina, kun muilta hommiltaan ehtii. Keittiön hän on remontoinut itse kierrätysmateriaaleista.
Miia on kuorinut talon hirsirakenteita hiljalleen näkyviin, sillä arvostaa vanhan talon henkeä.
Purkaminen ja pintojen putsaaminen on Miiasta kaikista palkitsevinta remontoinnissa.
Mistä ehtymätön energiaa?
Vaikuttaa siltä, että asuntoihin sijoittaminen ja niiden remontoiminen antaa enemmän kuin ottaa. Ainakin se helpottaa Miian jatkuvaa muuttokaipuuta.
– Olen päättänyt, että emme enää muuta. Hirsitalo on meidän perheemme lopullinen koti.
Sijoitusasuntojen remontoimiseen Miia pääsee kanavoimaan halunsa suunnitella koteja ja sisustaa.
– Tajusin, että minun itse ei tarvitsekaan jatkuvasti muuttaa. Saan tyydytettyä vaihtelun kaipuutani tällä tavoin.
Miialla on diagnosoitu ADHD, jonka hän itse kokee sekä supervoimakseen että pahimmaksi haastajakseen.
Välillä Miia saa mielestään loistavia ideoita juuri keskittymishäiriönsä ansioista, mutta toisaalta asioiden suunnittelu ja aikatauluttaminen saattavat joskus olla hankalia.
Esimerkiksi yläkerran välikatto puuttuu hirsikodista edelleen. Miia purki sen viime elokuussa, koska ajatteli siten saavansa esiin kauniita hirsirakenteita. Sellaisia ei kuitenkaan välikaton tienoilla ollutkaan.
”Edelleen selaan Etuovea jatkuvasti.”
Miialla ei ollut talvella aikaa saattaa kattoremonttia päätökseen, vaikka hän aluksi kuvitteli remontin onnistuvan nopeasti.
Kattotilaa ei saanut päästää jäätymään, sillä siitä olisi seurannut myöhemmin ongelmia. Niinpä Miia joutui lämmittämään yläkertaa, josta lämpö karkasi taivaalle. Katon vuoro onkin tulevana kesänä.
Toisaalta Miia nauttii siitä, että hänellä on monta rautaa yhtä aikaa tulessa.
– Kehitän itselleni ongelmia, jos minulla ei ole mitään haasteita. Olen kuitenkin löytänyt rauhan, vaikka edelleen selaan Etuovea jatkuvasti.
Vaikka sijoitusasuntojen remontoiminen on viimeisen vuoden ajan paljolti määrittänyt perheen aikatauluja, etenkin isommat lapset ymmärtävät, että äidin harrastuksesta voi olla heillekin hyötyä.
Kun Miia saa kaikkiin kohteisiinsa vuokralaisen, voi hiljalleen kertyvä varallisuus näkyä esimerkiksi perheen mahdollisuuksissa lähteä matkailemaan ulkomaille.
Esikoinen on siinä määrin ottanut oppia Miian asuntosijoittamisesta, että aikoo jatkaa ainakin osittain äitinsä jalanjäljissä.
– Hän totesi, että ostaa 18-vuotiaana asunnon, jonka remontoi. Sitten kun pikkuveljet ovat muuttaneet pois, hän palaa äidin luokse ja laittaa oman asuntonsa vuokralle.
Kohti uusia seikkailuja
Miia tuntee saavuttaneensa pian tavoitteensa asuntosijoittajana. Uudet haasteet odottavat.
Hän haluaa näyttää lapsille esimerkkiä siitä, että ADHD:stä huolimatta uutteralla työllä on mahdollista saavuttaa monia asioita. Seuraavana tavoitteena on päästä lääkikseen vuoteen 2025 mennessä.
Onni ei kuitenkaan tule olemaan siitä kiinni, miten pääsykokeiden kanssa käy. Miia kokee saaneensa elämältään jo paljon hyvää.
– Kannattaa olla varovainen, mitä haaveilee, sillä haaveet voivat usein käydä toteen.
Kommentit (1)
Suurperheen äiti, 4 lasta?!?!? 😂😂😂😂