Yksinäisyys parisuhteessa voi ennakoida eroa – Miten yhteyttä toiseen voi vahvistaa?
Yksinäisyys parisuhteessa on yleinen murhe perhearjen keskellä. Toista saattaa olla vaikea kohdata ja koskettaa. Paripsykoterapeutti kertoo, mitä tilanteelle on tehtävissä.
Yksinäisyys parisuhteessa voi joskus yllättää. Ruuhkavuodet saattavat monilla kasvattaa etäisyyttä puolisoon, kun työ, arjen rutiinit, lapset ja muuttunut elämäntilanne tulevat pariskunnan väliin. Monille perheellistyminen saattaakin olla jopa parisuhdekriisin paikka.
Joka kerralla, kun perheeseen syntyy uusi lapsi, perheen ja parisuhteen dynamiikka muuttuu. Muutos dynamiikassa on väistämätöntä, sanoo Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Suvi Laru.
– Et voi tietää etukäteen, millaiseksi perheen ihmissuhteet muotoutuvat lapsen syntymän jälkeen. Elämänmuutokseen voi valmistautua monilla tavoilla, mutta et voi kuitenkaan tietää, mitä uusi elämäntilanne tuo tullessaan.
Mitä tapahtuu synnytyksessä? Mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen? Miten kehosi ja mielesi voivat? Mitä tapahtuu kumppanin kehossa ja mielessä? Millainen upea lapsi, omanlaisensa ihminen sieltä tulee?
Mieli voi reagoida elämän, identiteetin ja parisuhteen muutosprosessiin epämääräisellä yksinäisyyden tunteella. Kumppani saattaa tuntua emotionaalisesti etäiseltä, välinpitämättömältä jaksamistasi ja tarpeitasi kohtaan. Hän ei useinkaan tee sitä tietoisesti eikä tahallaan. Keskinäinen yhteys ja ymmärrys vain ovat kateissa.
Mistä yksinäisyys parisuhteessa johtuu? Meneekö se ohi vai syveneekö tunne vuosi vuodelta?
Yksinäisyyden kierteen voi pysäyttää laittamalla parisuhteen perusrakenteet hyvään kuntoon.
Mieli on yksinäinen, koska identiteetti muuttuu
Lapsen myötä identiteetti muovautuu aina jonkin verran: lapsettomasta vanhemmaksi, äidiksi ja isäksi. Yhden lapsen vanhemmasta kahden, kolmen tai suurperheen vanhemmaksi.
Joskus uuden perheenjäsenen syntymä saattaa edellyttää kasvua sairaan tai erityispiirteisen lapsen vanhemmaksi.
Samaan aikaan elämässä voi olla monia muitakin isoja muutosprosesseja meneillään: Työelämän ja asumisen kuviot voivat muuttua, perheellä voi olla taloudellisia haasteita ja rajut muutokset maailman tilanteessa vaikuttavat perheeseen. Myös oma ikäkriisi, henkinen kasvu ja jaksamisen vaikeudet vaikuttavat perhe-elämään.
Kotona oleva vanhempi on saattanut väliaikaisesti riisua ammatillisen roolinsa, ja kumppanilla on urarooli edelleen yllä. Toinen vanhemmista on päivät kotona verkkareissa ja toinen puolestaan touhuaa mahdollisesti entiseen tyyliin omia työjuttujaan. Molemmilla voi olla vaikeutta ymmärtää, miten fyysisesti ja henkisesti vaativaa kummankin työ on.
– Vauvavuosi haastaa parisuhdetta ja taaperoaika haastaa vielä enemmän, Suvi Laru sanoo.
Yksinäisyys näkyy parisuhteessa usein kohtaamattomuutena: se voi tuntua siltä, ettei tule enää kuulluksi, ymmärretyksi tai hyväksytyksi.
– Kannattaa kiinnittää todella paljon huomiota siihen, että puhut tarpeistasi. Kuuntele myös kumppaniasi ja ole kiinnostunut hänestä. Parisuhteessa on tärkeää olla koko ajan kartalla, mitä toisen elämässä on meneillään.
Tulenko kuulluksi ja nähdyksi tässä parisuhteessa? Millaista kohtaamista minä tarvitsen kumppaniltani? Kuinka paljon tarvitsen vuorovaikutusta? Kuinka paljon tarvitsen fyysistä läheisyyttä?
Monet parisuhteet kaatuvat kolmen vuoden sisällä lapsen syntymästä, useimmiten jatkuvan arvostelun, syyllistämisen, heikon yhteyden, luottamuksen rikkoutumisen ja toisen yläpuolelle asettumisen vuoksi.
Jompikumpi tai molemmat saattavat päättää, etteivät jaksa enää tällaista vuorovaikutusta.
Toisen yläpuolelle asettuminen voi olla ylivaltaa ja ylivastuullisuutta vanhemmuudessa tai vastaavasti perhearjen tarkastelua ulkopuolelta käsin, satunnaisesti avustaen.
– Toinen vanhemmista saattaa omia vanhemmuutta tiedostamattaan tai kokee, että vain tietynlainen tapa toimia on oikein. Jokaisella on oikeus omanlaiseen vanhemmuuteen. Tärkeintä on, että vanhemmuus on turvallista ja säännöllistä.
Jos vuorovaikutuksessa alkaa korostua pompottaminen, arvostelu, syyttäminen, ivallisuus ja toisen asettaminen ikään kuin lapsen asemaan, yhteys väistämättä heikentyy ja yksinäisyys voi alkaa vallata alaa parisuhteessa.
Kotiin ei kannata eristäytyä – yksin eikä yhdessä
Tutkimuksetkin kertovat, että vauva- ja taaperovuosien aikana on ensisijaisen tärkeää pitää yllä hyvää yhteyttä sekä omaan kumppaniin että sosiaaliseen verkostoon.
Arjen kohtaamisilla ja sosiaalisella verkostolla on suuri vaikutus tyytyväisyyteen parisuhteessa. Kun pari ei jää liiaksi keskenään arjen kuormituksen keskelle ja ottaa apua vastaan läheisiltä, myös parisuhteeseen virtaa lisää energiaa.
Joskus yksinäisyys parisuhteessa voi helpottua myös parisuhteen ulkopuolisten ihmisten avulla.
– Pikkulapsivaihe on mahdollisuus verkostoitua aivan uudenlaisten ihmisten kanssa. Silloin kannattaa tutustua lähemmin ihmisiin, jotka liittyvät vanhemmuuden rooliin, Laru sanoo.
Uskallatko ottaa kontaktia toisiin vanhempiin vauvakahvilassa ja hiekkalaatikolla? Uskallatko lähentyä isovanhempien ja muiden lähipiirin sukulaisten kanssa? Uskallatko pyytää apua, kun sinun tarvitsee nukkua univelkaa pois?
– Vaikka vanhemmuus on yksi elämän tärkeimmistä asioista, emme silti saisi unohtaa oma itseämme, Laru sanoo.
Elämässä tulisi olla eri osa-alueita: minä itse, parisuhde, vanhemmuus ja sosiaaliset verkostot. Parisuhteen hyvinvointiin tarvitaan minä itse ja me yhdessä.
– Minä itse putoaa herkästi kyydistä pikkulapsiarjen tuoksinassa. Vanhemmuus ei saisi viedä koko elämää.
Yksinäisyys parisuhteessa: yhteyden palauttaminen on arkisia tekoja
Kun yhteys on kateissa, sitä voi ryhtyä vahvistamaan pienillä arkisilla teoilla: syödään yhdessä, halataan ja suukotellaan, käytetään arvostavia sanoja, huomioidaan, keskustellaan ja osoitetaan kiitollisuutta sekä iloa perheestä.
– Vaikka arki on kuormittavaa, kumppania on tärkeää kannustaa omiin harrastuksiin ja ystävyyssuhteiden pariin. Se ei tietenkään tarkoita, että toinen voi olla joka viikonloppu omissa menoissa, kun kotona on pieni lapsi. Kannustamisen ja huomioimisen pitää olla tasapuolista, Laru toteaa.
– Kunnioitus on avainsana. Kunnioita itseäsi, kumppaniasi, omia rajojasi sekä omia verkostojasi. Kuuntele omaa ja kumppanin läheisyyden tarvetta. Ole kiinnostunut kumppanistasi sekä parisuhteestasi ja varatkaa yhteistä aikaa.
Jaa oma kokemuksesi